sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Tunnelmia New Yorkista, osa 2

Nykin matkan kohokohta oli totta kai pro-kilpailujen seuraaminen paikan päällä. Tunnelmaa lisäsi vielä se, että kilpailussa oli mukana rakas ystävä Laura, ainutlaatuinen tapahtuma siis kaikin puolin!

Etukäteen saimme Suomessa informaatiota, että lippuja ei tarvitse tilata etukäteen, että koskaan tapahtuma ei ole ollut loppuun myyty, että katsomopaikkoja riittävästi. No, kuten arvata saattaa, nyt tilanne oli totta kai toinen, ja heti kisapäivän aamuna saimme tietoa, että kaikki liput olisi myyty...Tolosen Rauli onneksi sai meille liput alkukilpailuun, eli loppu hyvin kaikki hyvin...

Alkukilpailu vedettiinkin todella rauhassa läpi, kaikkien lajien kisaajat saivat reilusti lava-aikaa, vertailuja otettiin useita, rennon rauhallisella tahdilla, eli hyvin toinen ote kun meillä täällä, missä luokat vedetään hirveällä kiireellä läpi. Rahoille sai siis todella vastinetta, ja kun oli istunut katsomossa aamusta pitkälle iltapäivään, oli nähnyt kyllä kylliksi eikä iltakilpailun väliin jääminen harmittanut yhtään.

Tunnelma oli muutenkin todella hyvä tuolla, kilpailijat olivat lavalla rentoja, siellä osattiin ottaa tilanteet välillä huumorilla, katsomossa eläydyttiin paljon enemmän kuin meillä, porukka kannusti ja metelöi estotta. Koko tapahtuma oli siis varsin viihdyttävä.

Olin odottanut kovasti pro-kilpailijoiden näkemistä noin livenä, ja täytyy kyllä sanoa, että en pettynyt! Todella kovia fysiikoita, joka lajissa! Eniten odotin totta kai figurea, sarja oli todella kova, 29 kilpailijaa. Oli mieletöntä seurata Lauran esiintymistä, tuli huudettua oma ääni käheäksi samalla :) Kyllä sitä oma sydän oli pakahtua ylpeydestä, kun sai seurata toisen esiintymistä katsomosta. Hieno debyytti Lauralta, yhdessä maailman kovimmista pro-kilpailuista, onnittelut Lauralle siitä! Koko matkan ja kilpailun ajan Laura oli taas positiivinen, iloinen ja energinen, nautti kokemuksesta kyllä täysillä :))

<3 Upea Laura!

Figure-kilpailijat olivat kyllä varsin lihaksikkaita, ja kunnot viimeisteltyjä. Arvostelussa selkeästi prioriteetti oli se, että rakenne rankattiin selvästi merkittävimmäksi arvostelukriteeriksi, yksittäisiä kilpailijoita ei noussut pelkän massan tai kireyden perusteella jos palikat eivät olleet kohdallaan. Viimeistely näytti olleen myös hieman erilainen kuin meillä, tytöt olivat tasaisen hyvässä kunnossa päästä varpaisiin, mutta fysiikoita ei ollut kuivatettu ja paineistettu loppuun. Yläkropat olivat täydempiä kuin mitä amatööritasolla, alakropat sen sijaan viimeistellympiä. Kertonee myös siitä, että huippukilpailijat ovat tasaisesti hyvässä kunnossa ympäri vuoden, keho tasapainoisempi kuin amatööritasolla. Tytöt olivat naisellisemman näköisiä, kun kropat täydempiä ja rakenne huippuluokkaa: sirot nivelet, kapeaakin kapeammat vyötäröt...kaunista katseltavaa kyllä!

Luokan voittaja Candice Keene oli tyrmäävä, esimerkki lajista parhaimmillaan:



Physique oli luokkana todella positiivinen yllätys! Pidin tuosta luokasta suunnattomasti, se juuri sitä mitä olin toivonutkin sen olevan! Pidän kovasti meillä BF:ssäkin aina line upeissa tytöistä, joilla on riittävästi lihasta ja nyt tuolla physiquessa oli löydetty kyllä täydellinen balanssi lihasmassan ja naisellisuuden suhteen!
Taas voittaja,Juliana Malakarne oli aivan omaa luokkaansa. Heti kun kyseinen kilpailija astui lavalle, olin aivan myyty: todella kaunis nainen, viimeistelty fysiikka, flirttaileva lavaesiintyminen...


Voiko joku muka väittää, että tuo ei olisi naisellista? Mieletön kroppa!



Etukäteen odotin kovasti Dana Lynn Baileyn näkemistä livenä, Dana Lynn on kilpailija, jota on tullut seurattua pitkään. Kieltämättä lahjakas tyttö, asennetta omaava ja kaunis. Dana Lynnin tukijoukot olivat jonossa takanamme, kun odotimme pääsyä sisälle kisapaikalle, ja Dana kävi siinä vieressä useampaan otteeseen näyttämässä kuntoa, joten fysiikkaa tuli toki tarkasteltua läheltä. Dana itse oli selvästi huolissaan kunnon suhteen, ja olikin kyllä hyvin tyhjän ja pehmeän näköinen. Yllättävintä oli se, että Dana oli lihasmassaltaan pienempi kuin useimmat meidän BF-kisaajistamme...niin ne videot ja kuvat hämäävät, siksi tuolla olikin kiva nähdä eri lajien edustajia ihan läheltä...
Dana kutsuttiinkin vasta aivan viimeisiin vertailuihin, ja oli selvästi pettynyt. Aiemminhan hän on ollut lajin ennakkosuosikkeja, mutta lyhyessä ajassa laji näyttäisi tuolla kehittyneen siihen suuntaan, että kärki on selvästi suurempaa ja viimeistellympää fysiikkaa. Mikä taas hyvä, pitäähän lajin erota figuresta myös fysiikoiden suhteen, ei vain poseerauksilla...


Ja sitten bodaukseen :)) Isoja ukkoja, siis ISOJA. Vaikka tuolla kisaamassa ei nähtykkään niitä suurimpia liharekkoja, niin kyllä nuo kilpailijat olivat suuria. Osa oli omaan silmään esteettisesti mittasuhteiltaan liian "pötiköitä", vyötärölinja hukkunut jne, mutta suurin osa oli myös rakenteeltaan huippuluokkaa. Jälleen oma suosikki voitti Pro Open luokan : Cedric McMillan. Kaunis rakenne, klassinen, esteettinen tapa poseerata josta tuli paikoin mieleen Arnold, sopivasti lihasta ja kireyttä. Cedrikin nosto ykköseksi piristi mieltä taas siinä mielessä, että toivottavasti tyylikkäämmät, kauniit fysiikat nousisivat taas lajin huipulle, ei se pelkkä varteen kerätyn massan määrä ratkaisisi...







Tapasin tuolla myös Nicole Wilkinsin :) Juttelin -surkealla englannilla- vähän kesän treenileiristä, jonka Nicole tulee vetämään tänne Suomeen. Nyt kun Nicole oli niin ihanan kannustava ja ystävällinen, jännittää leirikin pikkiriikkisen vähemmän.


perjantai 25. toukokuuta 2012

Tunnelmia New Yorkista, osa 1

Ihan mieletön reissu takana :) Menetin sydämeni kokonaan New Yorkille, se on kyllä kaupunki, jossa olisin kotonani <3

Aiemmin ei ole tullut reissattua Yhdysvaltoihin, Aasia on kiinnostanut enemmän. Onneksi nyt Lauran kisaamisen myötä tuli lähdettyä matkaan, sillä kohteena  tuo todella ylitti kaikki odotukset moninverroin! Yllätävintä oli Nykin mutkaton ja jopa "pikkukaupunkimainen" lämmin tunnelma. Odotin todella ruuhkaista ja hektistä kaupunkia, suorituskeskeisempää ja kovempaa tunnelmaa. Kaupunki olikin todella tunnelmallinen, ihmiset avoimia ja todella ystävällisiä, kaikkialla oli miellyttävä ja turvallinen liikkua.

Hotellimme sijaitsi ihan Manhattanin ytimessä, aivan World Trade Centerin ja Brooklyn Bridgen vieressä. Meillä oli 10min kävelymatka esim. Little Italyyn, SoHoon ja China Towniin. Metrolla pääsi muutamassa minuutissa kaauemmas, Times Squarelle, Harlemiin jne. Viikossa ehdimme kiertämään rauhassa kaikki haluamamme paikat ilman mitään kiirettä, välimatkat ja siirtymiset olivat paljon lyhyempiä kuin osasi odottaa.

NY on todella kaunis kaupunki! Joka kaupunginosa on aivan oma maailmansa ja katsottavaa riittää loputtomasti. Pilvenpiirtäjien rinnalla on todella paljon vanhempaa todella arkkitehtoonisesti kaunista rakennuskantaa, etenkin esim. SoHo oli todella viehättävää aluetta. Liikennettä ja ihmismassoja on yllättävän vähän, kaupunkiin oli miellyttävä tutustua rauhassa kävellen.

Ruoasta voisin kirjoittaa sivukaupalla, mutta yritän hillitä itseni :D Eli tiivistetysti: kaikki maistamani ruoka oli tuolla parempaa...asiat oli vain tehty huolellisemmin, raaka-aineissa ei oltu säästelty, annoskoot olivat vähintään riittäviä, kaikki oli tuoretta ja laadukasta...nam. Jos asuisin tuolla, lihoisin hyvin nopeasti järkyttäväksi valaaksi kaikkien houkutusten äärellä :D Ruokamarketeissa olisi voinut viettää tuntikausia aikaa tutkien hyllyjä, esim. hedelmä ja vihannesosatot olivat täynnä todella tasalaatuisia, virheettömiä ja maukkaita tuotteita. Esillepanokin oli niin viimeistelty, että paikallisessa Prismassa asiointi on nyt vähintään masentavaa...

Seuraavassa sekalaisia kuvia reissusta :) Itse New York Pro:sta laitan oman postauksen seuraavaksi, nyt on aika kömpiä nukkumaan -aikaero tuntuu vielä hieman...palaillaan :))













tiistai 15. toukokuuta 2012

15.5.2012



Huomenna pääsee matkaan, jipijipi jee :D
New York odottaa, luvassa hyvää seuraa, pro-kilpailujen näkeminen, nähtävyyksiä ja totta kai amerikkalaisia herkkuja...

Vielä huomenna aamusta käyn tekemässä aerobisen ja heti perään lyhyen pumppitreenin. On mukavampi käyttää loppupäivä matkustamiseen, kun on ensin saanut kroppaa vähän käyntiin.

Matkalla on toki tarkoitus käydä jonkun verran myös salilla. Hotellin vieressä kuntosali, johon saa viikkopassin. Jos aamuisin kävisi tekemässä tuolla aerobisen, lisäksi pari kuntopiirityypistä treeniä jossain välissä. Näin ehkä pysyy joku kauhun tasapaino tuon rentoutumisen (lue: syömisen) ja kotona taas paluun jälkeen odottavan dieetin suhteen...

Paino on nyt sen viisi kiloa alempana kuin ennen dieetin alkua...pikkuhiljaa etenee. Kyllä tästä varmaan lähtee silti vielä oman arvion mukaan joku 7kg, eli järkyttävän paljon keho kuitenkin kerää laardia...

Tässä vielä treenivideo, matkan jälkeen voikin olla, että kuvamateriaalia ruhosta ei viitsi vähään aikaan tallentaa :D


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ne tärkeimmät pienet asiat elämässä :)


Aamulenkille pyrähdetty jo ennen kuutta kun tuli herättyä niin aikaisin -nälkään...
Sai hölkkäillä kaduilla ihan rauhassa, ilman vastaantulijoita. Aamuisessa metsässä oli kyllä ihan oma tunnelmansa, rentouttava tapa aloittaa päivä :)

Tänään hiilaripäivä, jipijipi jee! Nyt muutama viikko menty lähes ilman hiilareita, olo on ollut välillä yllättävän uupunut, joten tätä pientä hiilarimäärää on kyllä odotettu :) Tosin kohtahan ruokavalioon tulee pieni katkos matkalla, eli ei hätää, energiavarannot ovat pian täynnä ja pyörin varmaan eteenpäin...

Eilinen päivä oli taas reissupäivä, ystävien tapaamista :) Kuten on tullut aiemminkin todettua, ystäväni minulle todella tärkeitä, todellinen perheeni. Sanonta "viholliseni olen epäilemättä ansainnut, mutta ystäviäni en" pitää kenties paikkaansa, sillä niin suurenmoisia ihmisiä on ystävinäni...Toivon, että koskaan tämä laji ei tee minusta sellaista omaan napaan tuijottelijaa, että rupeaisin pitämään omia tarpeitani tai elämäntapaani tärkeämpinä kuin muiden, tai että ystävyyksistä tulisi itsestäänselviä.
Etenkin näin aikuisiällä on harvinaista jos kohtaa uuden ihmisen, josta tulee sydänystävä, ja noita kohtaamisia kyllä pitää arvokkaina <3

Viikonloppuna kävin treenaamassa ystäväni Mirkkan kanssa. Mirkkan mies Teemu Eloranta on valmentanut minua viime kauden. Tuolta olen aina saanut varauksettoman tuen ja kannustuksen kilpailemiselle, ammattitaitoista opastusta ja henkisiä voimavaroja kun oma usko on heikommilla kantimilla, kiitos!

Mirkkan kanssa jumpalla :)


Tänään treenivuorossa selkä. Pitää yrittää tehdä soutupainoitteinen treeni, jospa saisi joskus vähän paksuutta tuohon selkään. Triplasarjoilla mennään siis edelleen, eli hyvää painetta odotettavissa :))

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Reipasta puuhastelua :)

Treeniä treenin perään...nyt kun ilmat ovat olleet noin upeat, on aamuja saanut aloittaa tekemällä aerobisen ulkona lenkkeillen koiran kanssa. Eilen oli ihan loistava fiilis hölkätä, askel oli keveä, pystyi keskittymään vain kuluvaan hetkeen, rentoutumaan tyhjentämällä mielen kaikesta muusta...kun joka päivä alkaisikin tuollaisella flow-hetkellä!

Salitreenitkin ovat sujuneet hyvin, alkava lepoviikko näköpiirissä saa painettua nyt jokaisen treenin hyvin loppuun...suorastaan alkaa harmittamaan kohta pieni lepo, vaikka hyvää se minulle kyllä tekee! Tänään oli ohjelmassa selkätreeni, reippaalla tempolla, triplasarjoja. Hyvän määrän sai työsarjoja mahtumaan vajaaseen ttuntiin, ja selässä oli hyvä tuntuma alusta loppuun saakka.

Nyt kun paino putoaa, ja mittanauhallakin voi todentaa senttien häviämisen kropasta, alkaa olla taas tunne, että on loppujen lopuksi pienen pieni...omaa peilikuvaa katsoessa huonona päivänä näkee ihan vain perusjumpparin ruhon, lihasmassasta ei tietoakaan...ja dieetin edetessä noita päiviä, jolloin tuntee itsensä vain väärällä tavalla pieneksi tulee vielä lisää. Pitää yrittää tarkkailla itseään pehmeämmin, luottaa prosessin etenemiseen.

Tämä päivä on pitänyt sisällään useita huvittavia pieniä sattumuksia: ensin aamulla sähköpostissa odotti taas yksi kosinta ;) Hyvin virallinen kirje joltain jenkiltä, joka selvitti elämäntilannettaan ja varallisuuttaan, komentoi fysiikkaani ja tahtoi kysyä jos suostuisin naimisiin. Voisimme kuulemma asua erillämme, hän takaisi minulle mahdollisuuden treenaamiseen ja mukavan elämäntyylin, vastineeksi ei pyytäisi kuin että saisi seurata sivusta treenejä ja kehittymistäni...Jeps, kyllä tuo sen edellisen kosijan miltei voittaa, jolla skitsofrenia ja joka lähetti mm. kuvat asunnostaan, jossa oli teippaillut kuviani seinillensä...Edelleen olen huolissani siitä, mikä on mennyt pieleen imagossani kun saan näitä värikkäitä yhteydenottoja :D :D

Illalla vielä kadulla rämpytellyt trubaduuri veisteli riimejä ohikulkevista ihmisistä. Kun kuljin ohi treenivaatteissa, sain kuulla riimin: "älä syö mäkkärin paskaa, perseesi kasvaa..." Kiitti vain, onneksi olen dieetillä, sille ilmiselvästi tarvetta kun kadullakin huudellaan perään ahterin kunnosta ;)

Tuli tuossa leivottuakin, pipareita hyvän ystäväni Outin pojan ristiäisiin. Pitää toimittaa nuo piparit nopeasti perille, ne tuoksuvat ihan liian hyviltä tuossa vieressä...


Loppuun taas videonpätkää viime viikolta, siimakäsien heiluttelua...


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ohjelmantäyteinen viikko

Kulunut viikko onkin ollut yhtä kiirettä, mukavaa sellaista tosin!

Rakas ystäväni Hanna tuli useammaksi päiväksi kylään, treenileirille :)) Oli hauskaa, kun sai seuraa aerobisillekin, lisäksi punttitreenit yhdessä eli ihan hyvä määrä tulikin liikuttua yhdessä muutaman päivän aikana. Palauttavana liikuntana juoksimmekin jäljelle jäävän ajan ostoksilla, iltaisin sai kyllä todella hyvin unen päästä kiinni kaiken tuon tekemisen jälkeen :D

Lauantaina reissasimme Tolosille yökylään, kävimme porukalla treenaamassa Kuntokeskus K&M:llä, jossa oli avoimet ovet samaan aikaan. Hauska kun ihmiset seurasivat treenejämme, ja tulivat rohkeasti kysymään treeni- ja ravintoneuvoja. Toivottavasti vastauksista oli hyötyä kysyjille :) Illasta sitten saunottiin ja rentouduttiin Lauran ja Raulin seurassa, fiilisteltiin jo tulevalla Nykin matkalla, ei enää kuin hetki Lauran kilpailuihin ja New Yorkin turneeseen, jipii! Go Laura <3



Sunnuntaina koko me koko porukalla suuntasimmekin sitten Helsinkiin Solanaan, jossa minulla ja Lauralla tapaaminen Sallan kanssa. Salla veti minulle olkapäätreenin ja katsasti ruhon kunnon. Jännitän etukäteen todella paljon näitä katselmuksia, mikä ihan turhaa kyllä...Salla on todella ihana persoona ja minulla ehdoton luotto häneen joka suhteessa. Ehkä juuri siksi kun tietää, että valmentaja myös todella paneutuu projektiin, niin sitä haluaisi niin kovasti itse kehittyä ja olla parempi. Ei halua tuottaa pettymystä sellaiselle, joka näkee vaivaa vuokseni. Siksi iso kivi putosi taas sydemeltä, kun kuuli, että kaikki näyttää ihan hyvältä :))

Tuleva matkahan on minulla sitten lähes treeni- ja dieettivapaa viikko. Kiire tässä ei kumminkaan ilmeisesti pitäisi tulla, kun aloitimme dieetin juuri tätä silmällä pitäen...pitää painaa taas sitten ihan täysillä, syksyyn on onneksi vielä matkaa.

Tämä vuosi on täynnä isoja projekteja elämän kaikilla osa-alueilla, kiirettä tulee pitämään ja syksy tulee olemaan kyllä käsillä ennenkuin huomaankaan. Ruho on sitten mitä on, ei tässä ajassa enää ihmeitä rakennella, toivon vain, että lopputulos on sellainen, että koen parantaneeni fysiikkaani vuoden aikana...aika näyttää.

Huomenna kotisalilla alkaakin uusi treeniviikko, takajalat käsittelyvuorossa. Tuleva kieto triplasarjoja (ah mitä tuskaa...), pitää yrittää lisäksi muuttaa tempoa vähän rivakammaksi. Luontaisesti minulla työskentelytempo toistossa on keskittyneen hidas, negatiivinen osa etenkin fiilistelevä. Nyt lisään vähän rytmiä, terävyyttä toistoihin. Jo tuollainen pieni muutos luo yllättävän vahvan uudenlaisen ärsykkeen.

Olen päättänyt, että ensi viikon tulee olla rikkeettömän kova, seuraava viikko on aikaa palautella reissun päällä, ensin se lepoviikko on vain ansaittava ;)