sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Selkäjumppaa...

Juhannus tuli ja meni, treenit sujuivat silti normaalin rytmin mukaan :) Tällä hetkellä on onneksi niin monta kuntosalia tarvittaessa käytössä, että joku niistä on aina auki eikä treenejä tarvitsee siirtää pyhien vuoksi.
Aerobisiakin pääsin tekemään laitteiden sijaan taas ihan ulkona kimaten -pohkeet vihdoin suurin piirtein toimintakunnossa :))

Tänään ohjelmassa oli selkätreeni. Volyymikierto menossa, paljon työsarjoja hyvällä sykkeellä...aamulla olo oli hieman heikko, pyörrytti ja energiatasot olivat todella alhaalla. Treeni onneksi kuitenkin lähti hieman hitaan alun jälkeen sujumaan ihan kivasti, lyhyillä palautuksilla sai pidettyä ihan hyvän tuntuman touhussa, vaikkei painojen kanssa tänään päässytkään juhlimaan...

Illalla vielä venyttelemään ja tekemään pieni maltillinen aerobinen salille, huomenna taas toivottavasti täysi tohina päällä ja olkapäätreenin pariin :)




torstai 21. kesäkuuta 2012

Kiirettä pitää...

Kulunut viikonloppu oli taas yhtä rientämistä paikasta toiseen...paljon sain kyllä aikaiseksi, ja kivaa oli kaiken hauskan ohjelman parissa, eli ei haitannut lainkaan, vaikka aikataulut tuntuivat taas tiukoilta. Sama säätö ja sähläys on jäänyt päälle nyt myös alkuviikoksi, juhannus katkaisee kuitenkin rutiineja sen verran, että pitää saada paljon asioita valmiiksi ennen sitä :)

Viime viikonloppuna olimme rakkaiden ystävieni, Elorannan Mirkkan ja Teemun hääpäiväjuhlissa. Pariskunnan 10-vuotista yhteistä taivalta juhlistettiin Western-teemalla Kouvolassa. Mukavaa oli, hauska nähdä useita vanhoja tuttuja pitkän ajan päästä ja liikuttavaa oli seurata juhlaparin onnea seremoniassa, jossa molemmat lausuivat sanoja rakkaudesta toiselle <3


Viikonloppuna tuli tehtyä myös ystäväni Terhin kanssa pirteänä aamuseitsemältä juoksutreenit mäkihyppytornin portaissa...hyvin tuli pingottua portaita ylös alas, sillä seurauksella, että pohkeet ovat allekirjoittaneella AIVAN jumissa...muutama päivä meni niin, että tasamaalla kävelykin oli yhtä tuskaa, pohkeet eivät antaneet periksi yhtään-portaiden alaskulkeminen puolestaan oli aivan mahdoton tehtävä...

Hieman on joutunut käyttämään mielikuvitusta, että on noilla tökköjaloilla saanut sovellettua aerobiset treenit, mutta jotenkin olen onnistunut kitkuttelemaan ne läpi, ja nyt onneksi pohkeissa jo merkkejä kivun laantumisesta...

 Ei auttanut pikku venyttelyt palautumiseen kyllä tällä kertaa :D



Treenit kulkevat muuten hyvin, kovasti on yritetty puuhastella salilla. Paino pompsahti viikko sitten taas ylemmäs, ja siellä tuntuu sitkeästi pysyvän, ruho on tosi nesteinen ja paineeton...tällä liikunnalla ja ruoilla ei kyllä teoriassa ole muuta mahdollisuutta, kuin että kunnon olisi edettävä, mutta selvästi kroppa paljon oikukkaampi ja vaikeammin tulkittavissa kuin aiemmin.

Viime dieetillähän menetin lopussa jotenkin kokonaan tuntuman treeneissä, hermotus alkoi olemaan niin lopussa ja stressitaso sen verran katossa, että koko kroppa tuntui tukkoiselta...sitten odotin kuin kuuta nousevaa sitä hyvää paineista ja energistä tunnetta, mikä tulisi kisojen jälkeen kun pääsi taas tankkaamaan kehoon ruokaa ja treenaamaan rennommalla otteella. Tuota tunnettahan ei tuolloin todellakaan tullut, meni useampi kuukausi, ennenkuin treeni tuntui taas vilpittömästi luistavan, mutta se paineisuuden tunne joka ennen oli minulle luontevaa loisti poissaolollaan...

Jokainen toki yksilö, joidenkin elimistö mukautuu näihin dieettien vaatimiin muutoksiin helpommin, joillain keho järkkyy enemmän. Itse olen todella hyväksynyt sen, että keho ei ole mikään kone, hyvällä tietotaidolla ja järkevällä tekemisellä voi ennakoida tilanteita ja ohjata kehon reaktioita, mutta loppupelissä kaikkea ei voi ohjelmoida ja hallita...on mielenkiintoista, miten nyt tuntuu, että dieetataan aivan eri kehoa kuin viime kerralla: rasvajakauma on erilainen, aineenvaihdunta erilainen kuin aiemmin jne.

Jännä nähdä mihin tässä vielä päädytään, hyvältä tuntuu toki olla ammattitaitoisissa käsissä ja tiedän itse, että olen periksiantamattomalla työmotivaatiolla taas tehnyt parhaani...asiat ovat siis monessa suhteessa varsin mukavasti :))



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Treenikuulumisiakin välillä :)

Vaikka päivitystahti on ollut viime aikoina luvattoman harva, on täällä treenattu kyllä ihan entiseen tapaan :)
Lomareissun jälkeiset kilot on pudoteltu pois. Itse asiassa paino putosi rykäyksellä matkan jälkeen, eli reilumpi syöminen taisi pikemminkin tehdä hyvää aineenvaihdunnalle tässä välissä.

Se, mikä on ollut matkan jälkeen parasta, on tämä hyvä energisyyden tunne! Treenit sujuvat hämmentävän kevyesti, välillä vähän hukassa ollut lihastuntuma on palannut ja mieli onkin ollut korkealla. Nyt menossa triplasarjakierto, on voinut pistää tässä treenimetodissa likkeisiin painoiksi ne raudat, jotka ennen matkaa olivat voimapainoitteisen viikon (lyhyitä sarjoja) painot...energia ei ole ainakaan vielä loppunut, hermosto on viikon treenilevon jälkeen selvästi palautunut jne.

Kyllähän tämä ylimääräinen energia on taas ennemmin tai myöhemmin poltettu pois, mutta nautitaan nyt tästä niin kauan kuin tätä kestää :)

Viikonloppuna kävin Lahdessa vetämässä treenit yhdelle polttariporukalle, kiitos vain Koutajoen Samulille mahdollisuudesta käyttää salia :) Ehdinpä samalla reissulla tapaamaan useampia ystäviäkin ja päivän päätti terapiakahvit Tolosen Lauralla. Kyllä se aina selkiyttää omia ajatuksia ja tuntemuksia lajista, kun niitä saa puida toisen kanssa...

Minulla taipumus nähdä helposti muissa ihmisissä ja kanssakilpailijoissa vahvuudet, ympärillä lajin kilpailijoita, joista käytän kuvauksia "tyrmäävä", "upea rakenne", "mieletön esiintyjä", "uskomaton lihasmassa" jne...ja kun on tutustunut ihmisiin lähemmin, mielikuvat ovat hyvistä ihmisistä toki vielä lämpimämpiä ja toivoo sydämestään menestystä persoonille, jotka ansaitsevat sen!

Kilpailulajissa tulee eteen kysymys, että mihin tämä asettaa itseni? Jos toivon vilpittömästi ihailemilleni ja arvostamilleni ihmisille menestystä, mikä on oma asenteeni kilpailemiseen samassa line upissa? Olen aina ollut sitä mieltä, että kilpaileminen vaatisi tietyllä tavalla itseltäni enemmän kovuutta, kyynärpäätaktikkaan ei minusta koskaan ole, enkä sitä arvosta muissakaan, mutta tietty terve ylpeys omasta tekemisestä ja sen esille tuominen olisi suotavaa. Suhtautumiseni itseeni on aina ollut arvostelevampaa ja vähättelevämpää kuin suhtautuminen muihin, kun muissa keskityn vahvuuksiin, itsessäni näen ensi heikkoudet. Hämmentävää, kuinka mieli toimii monimutkaisesti tämän lajin kohdalla:  siinä, missä muiden kohdalla nostaa hattua saavutuksille, kovalle työmäärälle ja omistautumiselle, niin omalla kohdalla helposti ajattelee että pitäisi pystyä paljon parempaan ja mitätöi jo saavuttamansa hyvät asiat...

Onneksi tämä ajatusmalli ei kanna muuhun elämään, ja lajin ulkopuolella näkee selvästi ne merkitykselliset asiat jotka elämässä ovat hyvin ja tärkeitä <3

Ihan mielettömästi tsemppiä kaikille syksyä kohti meneville kilpailijoille :)) Todella hieno syksy tulossa, paljon upeita kilpailijoita ja kaikki te ihanat, motivoivat kilpailijat joihin minulla on ollut onni tutustua: toivon onnistumisen elämyksiä ja itsensä ylittämistä kaikille <3