sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Käsijumppaa Kausalassa jälleen...


Reippaana tyttönä taas aamusta Kausalaan käsijumpalle :) Useamman kerran on saanut todella hyvän tuntuman hauikseen ja ojentajaan siellä. Vedän käsitreenin tapoihin kangistuneena aika lailla aina saman kaavan mukaan, mutta ilmeisesti ihan jo se, että on eri kahvat ja välitykset koneissa saa aikaan mielettömän hyvän tuntuman käsissä...Tänään pumppailin käsiä kevyemmin, viikon treenit menneet niin hyvin perille, ettei kierron päätteeksi jaksanut riehua käsireenissä. Kunhan fiilistelin ja tunnustelin...
Outi joutui kuvaushommiin, vaikkei tuossa nyt kyllä ole mitään ihmeellisempää kuvattavaa, niin saahan taas itselleen lisää seurantamittareita kun kuvaa samoja liikkeitä samassa valaistuksessa.

Ojentaja köydellä

40kg x 10,10
50kg x 10
60kg x 7, 8
55kg x 7

Ojentaja tangolla, talja

30kg x 10
60kg x 10, 9, 8
50kg x 12

Ojentaja 1:llä kädellä, talja

17,5kg x 10, 10, 10

Hauis taljassa

35kg x 12, 12
50kg x 8, 8, 8
45kg x 10

Hauis tangolla

15kg x 10
30kg x 12, 10, 9
25kg x 12

Hauis polvien päältä

35kg x 12, 12, 10

Hauis 1:llä kädellä

17,5kg x 12, 10, 9

Loppuun heiluttelin vielä vähän pohkeita istuen :)
Kuluneella viikolla jokaisen treenin on saanut tosiaan mukavasti sujumaan, tuntuma on ollut jo tehdessä hyvä, tällä hetkellä koko kroppa sillälailla sopivasti osumaa saaneen oloinen :D Viikolla kävin hierotuttamassa selän ja jalat, olen venytellyt lisäksi ahkerasti, tuo kaikki on osaltaan varmasti parantanut tuntumaa. Jatkossa jäljessä olevia lihasryhmiä treenaan yhdessä valmentajan kanssa, ihan toisenlaisen fiilikseen saa tekemiseen kun on auktoriteetti piiskaamassa vieressä :)

perjantai 24. syyskuuta 2010

Perjantaitreeniä...

Tänään vuorossa oli jalat, takareisipainoitteisesti...Alunperin ajattelin kokeilla muutamia uusia liikkeitä treenin lopuksi, mutta perustreenin jälkeen olo oli niin uupunut, että hyvä kun jaksoi raahautua pukkariin, eli kokeillaan ensi viikolla muuttaa treeniä sitten. Jostain syystä treenin aikana tuli todella paha olo tänään, vaikka syömiset ja aikataulut samat kuin aina ennenkin. Pyörrytti ja oksetti, silti sisulla jatkoin vain eteenpäin ja treeni olikin loppujen lopuksi todella hyvä. Kovasti auttoi kun sain Jukan avustamaan muutamia pakkotoistoja treenin lopuksi reidenkoukistuksessa, sen jälkeen tuntuikin että jalat olivat mukavasti tukossa...eli kiitos vain Jukka!

Kyykky, smith

50kg x 12, 12
70kg x 10.
90kg x 12, 10, 10, 8

Askelkyykky, smith

90kg x 12, 12, 12

Reidenkoukistus maaten

35kg x 12,12
45kg x 12
55kg x 8 (+2), 6 (+2), 7 ( +3)

Sjmv, käsipainoilla

28kg x 12, 12, 12



Katsoin blogin tilastotiedoista millä hakusanoilla tänne on eksytty, hauskin oli haku sanalla "siimakädet" :D Yllättävän paljon kävijoitä oli tilastojen mukaan ollut, en ollut huomannut tuota tilastotoimintoa aiemmin...mukavahan se toki on, jos joku on näitä jaksanut lukea :)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Selkätreeniä,video


Kuukauden takaista selkätreeniä pätkä...piti kikkailla tosissaan, että keksin tavan linkittää tämän tänne. Suoraan koneelta ei onnistunut millään...nyt viimeistään on kaikille tullut selväksi, että olen siis ihan onneton tietokoneiden kanssa :D

Treenimusiikkia

Treenatessa tulee useimmiten pidettyä  napit korvilla ja huudatettua musiikkia epäterveellisen lujalla samalla kun yrittää repiä asennetta tekemiseen...seuraavassa tällä hetkellä soittimessa pauhaavaa musiikkia :) Blogger ei antanut linkittää niitä peräkkäin, niin joutuu pistämään oman postauksen joka linkille...huokaus...

Treenimusiikkia

Treenimusiikkia

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Oulun kisareissu

Takana siis tämän syksyn ensimmäinen kisareissu Ouluun. Lehtisen Piia kilpaili Body Fitness tulokas +163 sarjassa, perjantai aamusta autoon pakkauduimme siis Piia, minä, valmentaja Teemu Eloranta ja Teemun vaimo Mirkka. Matkat Kouvolasta Ouluun ja takaisin sujuivatkin joutuisasti hyvän seuran siivittämänä :D


Huoltajana vastuullani oli siis mm. Piian värien levitykset ja meikkaus. Etukäteen jännitin hirveästi, kilpailupäivän käytännöt itselle vieraat, olin hiukan huolissani siitä kykenenkö olemaan avuksi. Kilpailuvärinäkin Jan Tana oli uusi tuttavuus, Pro Tan ja Dream Tan olisivat olleet entuudestaan tuttuja.

Kilpailuväristä täytyy sen verran sanoa, että ihonhoidon kanssa ennen värin levitystä kannattaa olla tarkkana, kuorinnat ja kosteutukset hoidettava kuntoon. Värin alle ei tietenkään mitään ylimääräisiä kemikaaleja, suihkurusketusta tms. 2 värikerrosta antoi kauniin matan sävyn, väri kannattaa levittää suht’ rivakoin vedoin mielummin napakammin ottein kuin liian kevyesti tai liian niukalla värillä. Värin mukana tullut sieni toimi levityksessä hyvin. Väri todella herkkä kaikille pienimmillekin vesiroiskeille, saman tien ihossa valkoinen jälki kun väri peseytyy pois. Syntyneet virheet kuitenkin helppo tarvittaessa korjata kostealla sienellä jolla väriä muutenkin levitettiin. Hinkkaa vain varovasti ja tasoittelee. Kilpailupaikoilla pienet vauriot oli helppo paikata kun taputteli alueelle öljyä joka kostutti alla olevaa kisaväriä, jota taas oli mahdollista taputella tasaiseksi. Väri itsessään niin matta, että oli paremman näköinen niukasti öljyttynä. Makuasioita toki.

Piian iho niin hyväkuntoinen, että värin levitys sujui ongelmitta, laitettiin kaksi kerrosta kilpailua edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna paikattiin muutama pieni yöllä syntynyt jälki. Väri en levitettäessä sotkenut juuri yhtään eikä juurikaan tarttunut enää mihinkään iholle kuivuttuaan. Toivottavasti tästä sepostuksesta jollekin apua.

Itse kilpailupäivä oli kiireinen, mutta todella mukava kokemus! Kiitän luottamuksesta ja siitä, että sain olla mukana! Piiahan oli hienosti ison sarjansa neljäs, onnittelut vielä kerran :D Kyllähän sitä omakin sydän hakkasi jännityksestä toisen puolesta, upea suoritus kyllä!

Piian jalat erityisesti sarjan parhaimmistoa, kireys tasaista, selkä kova. Hienointa on ollut vierestä seurata, kuinka toinen ylittää itsensä, onnistuu sovittamaan dieetin perhe- ja työelämään ja pääsee tuohon mielettömään kuntoon -> syvä kumarrus!


             





Sarja erityisen jännittävä kun itse seurasin myös Mielosen Niinaa, joka upean fysiikkansa, lavaesiintymisensä ja ennen kaikkea vilpittömän sydämellisyytensä vuoksi oli suosikkejani. Niina olikin hienosti sarjassa toinen, onnittelut! Niinan näenkin vielä Expon lavalla, tsemppiä sinne!


Huoltajana toimiminen ja takahuoneen tunnelmaan tutustuminen myös kullanarvoinen kokemus omia kilpailuja ajatellen. Tosin kyllähän niin kuin odotinkin vahvistui se mielikuva, että TODELLA LUJAA saa painaa töitä, että pääsee yhtä vakuuttavaan kuntoon kuin näissäkin kilpailuissa nähdyt tytöt! Nyt pitää jokaisessa treenissä olla mieli ehdottoman keskittynyt, täytyy fokusoitua omien heikkouksien kehittämiseen entistä tunnollisemmin.

Seuraavassa sekalaisia otoksia reissusta :)



Huoltaja ja huollettava ;)


Viime hetken pumppausta takahuoneessa...




Ihanan Irinan kanssa yhteiskuvassa...olenko minä todella noin törkeän pitkä vai onko Irina vain niin pätkä :D


Team Kouvola :)



Onnellinen kilpailija ja valmentaja Teemu Eloranta



Joku tosi kalpea kummajainen ja Niina Mielonen :D



Minä ja kaunis Piia :)




Tänään sunnuntaina flunssasta ja reissuväsymyksestä huolimatta aamupäivällä Kausalaan treenaamaan. Salilla sainkin treeniapuja Kimmolta taas, kiitän! Treeni kulki kipeästä olosta huolimatta loppujen lopuksi yllättävän mukavasti, ihana kun pääsee taas tekemään käsiäkin normaalisti.
Salilla myös Koutajoen Samuli, joka näytti kuntoaan ja vakuuttavaltahan tuo näytti! Todella kireässä kunnossa! Samulinkin näen lavalla Lappeenrannassa, tämän syksyn kaikissa kilpailuissa todella paljon mielenkiintoista seurattavaa :)


tiistai 7. syyskuuta 2010

Vahvempi mieli, vahvempi ruumis...

Henkisellä puolella on suunnaton merkitys myös fyysiseen kehitykseen.. Mieliala vaikuttaa suoraan treeniin ja positiivinen ajattelu olisikin tässäkin lajissa tärkeää.
Itse olen hyvin ankara itselleni ja helposti väheksyn itseäni ja tekemisiäni. Pitäisi terveellä tavalla osata arvostaa sitä suunnitelmallisuutta, kurinalaisuutta ja ihan konkreettisia työtunteja joita sitä tälle lajille antaa. Yritän kovasti peiliin katsoessani ja fysiikkaa arvioidessani keskittyä niihin asioihin, jotka ovat kehittyneet mukavasti, siitä saan tsemppiä tehdä lujemmin töitä myös jälkeen jääneiden lihasryhmien kanssa. Rakenteeseen en itse voi juuri vaikuttaa, mutta kovalla työllä ja hyvällä asenteella voin kuitenkin saavuttaa tuloksia.

Välillä on päiviä, jolloin peilikuva näyttää että kehitys on ollut oikean suuntaista, välillä taas meinaa epävarmuus voittaa ja silloin saa todella psyykata itseään. Pikkuhiljaa kyllä olen oppinut olemaan pehmeämpi itselleni, hyväksynyt rajallisuuteni. Teen minkä pystyn, niin hyvin kuin pystyn. Kun tiedän todella tehneeni parhaani en voi vaatia itseltäni enempää. Henkisessä kasvussa ja itsensä hyväksymisessä pätevät samat säännöt kuin punttitreenissäkin, positiivisille ajatuksille paljon toistoja, toistoja ja toistoja…ja vähitellen toistot tuottanevat tulosta.

 
Kuvassa rakkaita ystäviäni, Mirkka ja Outi <3 Käytiin tekemässä yhteistreeni noin viikko sitten Kausalassa. Ystävät ovat henkinen tuki ja järjen ääni tässäkin projektissa, kun oma suhteellisuudentaju heittää...
 
Nythän sitten Mirkka, Teemu ja minä viikonlopuksi reissaamme Ouluun Piian fitness-kilpailuihin tukijoukoiksi. Odotan jo innolla kokemusta, pääsen tutustumaan takahuoneen tunnelmaan ja kisafiilikseen Vastuullisen Huoltajan tehtävissä :) Piian kireää kisakuntoa katsellessa haikeana kaipailee omaa kadonnutta erottuutta...huokaus...dieettiä odotan kyllä kovasti...

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Ihan asian vierestä ;)

Päivittelenpä välillä jotain ihan muuta kun fitness-kuulumisia, kun tänään oli taas niin mieletön ilta töissä :D Ja kyllähän elämääni kuuluu muutakin kuin vain treenejä ja syömisiä…en ota tätä tavaksi kyllä ;)

Ammatiltanihan olen siis ratsastuksenohjaaja, työskentelen ihan tässä Kouvolan keskustassa sijaitsevassa ratsastuskoulussa, Kouvolan Hevoskeskus Oy:ssä. Nuorempana tuli työskenneltyä tällä alalla, sitten tuli kymmenen vuoden totaalinen tauko muissa töissä ja nyt muutama vuosi sitten palasin lajin pariin ja opiskelin ratsastuksenohjaajaksi.

Pidän kovasti lapsista ja opetustyöstä, tänään taas lapset pistivät parastaan ja siitä tuli uskomattoman hyvä mieli kun näki kuinka oppilaat onnistuvat ja saivat todella hyviä suorituksia aikaan.

Jotenkin sitä on ollut niin tunneherkkä ja hyvillä fiiliksillä viime aikoina, että erään tunnin lopussa kun katseli miten lapset käänsivät poneja kaartoon (naamat loistaen kuin naantalin auringot) kirjaimellisesti sain vedet silmiin kun oli niin ylpeä fiilis oppilaiden puolesta…olen aika onnellinen siitä, että saan tehdä tälläistä työtä <3

Päivän lopussa taas tallimme aikuisratsastajista koottu alkeisesteryhmä nostatti hymyn huulille useaan otteeseen, oppilaat vain niin mahtavia persoonia…

Työpaikka on minulle myös tärkeä sosiaalinen yhteisö, työnantajani on myös ystävä, kiitokset Hannalle kaikesta tuesta, ymmärryksestä ja joustosta elämän eri käänteissä. Arvostan sitä todella!

Työaikani ajoittuu iltoihin, treenit saa tehtyä rauhassa aamulla ja dieetilläkään en siis tulevaisuudessa joudu heräilemään aamuaerobisille epäinhimillisiin aikoihin :D

Minulla yksi oma hevonen, puoliveritamma Siiri ( alias Suohirviö ), ja perheeseen kuuluu myös koira Viivi ( alias Mulkkis eli Mulkosilmä ). Ratsastelu on viime aikoina kyllä tahtonut jäädä vähemmälle ja loukkaantumisriskin minimoimiseksi olen viime aikoina jättänyt esim. esteiden hyppäämisen kokonaan väliin…tässä iässä kun sattuu ja pahasti jos putoaa, ei vanhana enää kestä ;)

Näin, jatkossa palaan treenikuulumisten pariin :D