tiistai 30. lokakuuta 2012

Voimailua ja vanukasta :)



Alkuviikko on käytetty jo tehokkaasti hyödyksi meidän perheessä...Maanantaina pyörähdimme Kouvolassa pelastamassa autoni sieltä, talvirenkaat vaihtoi autoon alle ystäväni mies Sami: TUHANNET KIITOKSET! Nyt pääsen taas matkaan turvallisesti. Keväällä tosin kuulemma ei kannata kokeilla samaa kikkaa, mikäli tiet sulavat yllättäen, ei auta auton jättäminen Terhin ja Samin pihaan, kesärenkaat joudun kenties vaihtamaan ihan itse ;)

Tuolla reissulla kävimme jälleen treenaamassa Lahdessa, Kuntokeskus K&M:llä. Nyt treenasin itse selän, lyhyempiä suoria sarjoja, aika perusjumppaa. Tämän viikon menen hieman voimapainoitteisemmin taas, ensi viikolla tekniikka taas muuttuu, näin lihas saa uutta ärsykettä ja tekeminen pysyy mielekkäänä!

Tänään kävimme päivällä treenaamassa täällä Tampereella, nyt olkapäitä. Edellisen viikon ylimääräiset treenit tuntuivat vielä lihaksissa, etenkin sivuolkapää oli yhä kireän ja miltei tulehtuneen oloinen, joten keskityinkin pääsääntöisesti punnerruksiin.

Treeni meni suurinpiirtein näin:

Olkapääpunnerrus koneessa 4x8 ( 30kg / puoli )
Olkapääpunnerrus istuen ilman selkänojaa smith, eteen 5 x 8 ( 40kg )
Vipunostot sivulle kp 4 x 12 ( 12kg ) kipuilua, siksi kevyesti
Vipunosto eteen kiekolla, 1 pudotus 4 x 10+10 ( 20kg / 10kg )
Olkapääpunnerrus smith, istuen, niskan taakse 4 x 10 ( 30kg )

Illalla pitäisi mennä salille vielä piiskaamaan siskoa treenissä, tuolloin otan takaolkapäät ja pidempiä sarjoja vielä olkapään etu- ja sivulohkolle...samalla käyn läpi asentoja erään tulevan kilpailijan kanssa, mukava voida olla avuksi :)

Nyt offilla ollessa ruokailu on totta kai vapaampaa...dieetin aikana tulee syötyä kuitenkin hyvin pitkälle samoja ruoka-aineita, nyt on mukava kokeilla uusia reseptejä ja raaka-aineita. Ruokavalioon kuuluvat tällä hetkellä esimerkiksi bulguri ( nam) ja uunijuurekset ( nam jälleen! ). Totta kai tulee myös syötyä ulkona jonkun verran, ja välillä herkuteltua vapaasti...minähän olen oikeasti todella perso kaikelle makealle, mikäli ei lainkaan tarvitsisi miettiä ruokien ravintoarvoja, porskuttaisin eteenpäin aika pitkälle suklaan, keksien, leivonnaisten ja kuivattujen hedelmien sekä pähkinöiden voimin :D

Onneksi on olemassa myös tuotteita, jotka mahdollistavat herkuttelun ilman, että ravintoarvoista täytyy tinkiä! Meillä onkin viime aikoina herkkuhetkien pelastus ollut FASTin uusi Protein Pudding, etenkin maku Creme Caramel on todella hyvää! Puddingin kanssa on maisteltu pähkinärouheita, banaania, hedelmäsoseita jne. Sampo on muutaman kerran yölläkin herättyään lapioinut jääkaapista hyytymässä olevia jälkkäreitä napaansa, aika hyvin ihmiseltä joka ei yleensä pidä makeasta, mutta tämä jälkkäri uppoaa kyllä :D




Annos: 30g jauhetta, 24g proteiinia, 0,5g hiilaria, 0,4g rasvaa. 100kcal.
( Nam vielä kerran...)


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Yhtä kohellusta :))

Minä olen niitä ihmisiä, jotka onnistuvat välillä sähläämään enemmän kuin tarpeeksi, ja tämä viikko on ollut taas yhtä säätämistä...välillä sitä todella toivoisi olevansa järjestelmällisempi monen asian suhteen, mutta ainakaan ei tule arjessa tylsää, kun onnistuu itsekkin luomaan siihen niin paljon hässäkkää ja jälkikäteen omille virheille pystyy kyllä hymyilemään :)

Vaikka olen joissain asioissa ylisuorittaja, ja löytyy minusta perfektionistin vikaakin, niin silti pystyn onneksi nauramaan itselleni. Oma huumorintajuni on ehkä hieman sarkastista ja kovaa, pikemminkin tulee omista puutteista ja virheistä tehtyä itse pilkkaa tavalla, joka ei aina aukea kaikille...huumorin kautta on helppo käsitellä vaikeampiakin asioita, ja onneksi minulla muutamia ystäviä joiden kanssa voi kovinkin sanankääntein käsitellä elämänsä eri käänteitä ja yhdessä nauraa pahimmillekkin tilanteille.

Yksi tälläinen ihminen on rakas ystäväni Terhi...tämän viikon lopun sain taas olla Terhillä yökylässä kun reissasin Kouvolaan. Ihanaa kun ei tarvi miettiä yhtään, miten muotoilee asiat, toinen ymmärtää itseironiani hämmentymättä :) Korvaamatonta on myös se, että majoituksen lisäksi sain Terhin autokuskiksi, kun ajelin Kouvolaan kesärenkailla ja talvi "jotenkin yllätti"...lisäksi ryöstin perheen toisen auton lainaksi, jotta pääsin takaisin kotiin Tampereelle. Nyt oma auto nököttää kesäkumeissa Terhin pihamaalla odottaen noutajaa...maanantaina siis ajo takaisin talvirenkaiden kera, jotta saan tuon oman autoni alle...syvääkin syvempi huokaus. Tyhmästä päästä kärsii taas...

Tällä viikolla on tullut käytettyä kunnioitettava määrä tunteja auton ratissa, on ajeltu väliä Tampere-Kouvola-Lahti-Tampere taas enemmän kuin tarpeeksi...omat treenit on sovitettu sitten sopiviin rakoihin tilanteen mukaan. Alkuviikon ehdin paiskoa menemään kahtakin treeniä päivässä, loppuviikon tuli jumppailtua vain kerran päivässä. Kokonaisuutena kuitenkin yllättävän tehokas treeniviikko!

Alkuviikosta tuli tehtyä takajalat, selkä ja olkapäät kaksi kertaa päivässä, ja isolla volyymilla. Jalkajumppa etenkin karkasi allekirjoittaneelta hieman käsistä, toistoja tuli taas tuolle päivälle noin 1000, ja kävely oli hieman jäykähköä muutaman päivän tuon jälkeen :D Mutta kun treeni kulkee, mieli on korkealla, niin mitä sitä nyt rajoittamaan...olen kuitenkin välttynyt vammoilta ja nivelkivuilta kuuntelemalla kehoani, pitkään aikaan ei ole ollut "epäterveitä" kiputiloja missään. Sitä osaa valita nykyään liikkeet niin, että ainankin minimoi vammat, eikä silti tarvitse tinkiä treenin intensiteetistä.

Keskiviikkona kävimme asuntoja katsomassa Lahdessa, samalla reissulla kävimme treenaamassa Kuntokeskus K&M:llä. Koutajoen Samulin sali on varustetasoltaan huippuluokkaa, uusia laitteita tuli taas kokeiltua ja hyvät treenit saimmekin Sampon kanssa tehtyä. Itse heiluttelin pikku siimakädet pumppiin tuolla ;) Tuolla tuleekin jatkossa käytyä enemmän, kun muuttaa Lahteen, sali on syystä kilpailijoiden suosiossa, sen verran hyvin Samuli on suunnitellut laitehankinnat, että vaativampikin treenaaja saa satavarmana tuolla treenit tehtyä!



Loppuviikon treenit tulikin tehtyä Kouvolassa. Majoitusvastaavani Terhi sai valita yhdessä treenattavat lihasryhmät, joten olkapäät ja kädet saivat yhdessä kyytiä. Sain Terhin pahoinvoimaan käsitreenissä, mikä hieman hymyilytti, kyllä pienemmästäkin lihasryhmästä voi saada todella raskaan kun pistää tuulemaan...tosin Terhiä ei varmaan lohduttanut se, että minulle nuo treenit olivat kevyitä, koska tein ne ylimääräisinä pumppailuina, omat raskaat olkapäätreenini (x2) ja käsitreenini olin tehnyt juuri kierrossa aiemmin :D

Tänään illalla vielä yhteistreeni sisareni kanssa, ohjelmassa takareisi/ahteri/pohje...isolla volyymillä mennään vielä tuokin treeni, huomisesta alkaen treeni muuttuu voimapainoitteisemmaksi taas.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pohdintaa...



Kaiken arkeen liittyvän kiireen keskellä olen viime aikoina miettinyt paljon omaa lajivalintaa, sitä mitä se merkitsee minulle sekä ylipäätänsä kaikkea sitä, miten kilpaileminen on vaikuttanut ja vaikuttaa elämääni.
Kisadieetillä sitä on ikäänkuin tietynlaisessa putkessa, fokus on niin tiiviisti prosessissa, että sen merkitystä tai vaikutuksia ei näe suuremmassa mittakaavassa. Nyt kun on joutunut keskittymään vihdoin muuhun elämään ja saanut perspektiiviä asioihin, voi niitä käsitellä aivan eri tavalla...

Tällä hetkellä kun kisoja ei ole ihan nurkan takana, ja salilla käynti on hetken selkeästi vapaampaa, on voinut rauhassa miettiä asioita, jotka motivoivat minua lähtemään salille. Minuahan ei ole varustettu millään kovimmalla kilpailuvietillä, ja itse kilpaileminen on ollut aina ensi sijassa itseni voittamista. Olen aina löytänyt ne suurimmat merkitykset ja onnen hetket itse matkasta, kokemuksista ja ihmisistä lajin parissa.

Siksi en koe mitään kilpailujen jälkeistä masennusta tai tyhjyyden tunnetta, joka monille kilpailijoille tuttua kun pitkä prosessi päättyy kilpailutilanteeseen. Vaikka kilpaileminen on ehdottomasti ollut oikea päätös aikanaan, ja Suomen mestaruuden voittaminen Expossa yksi elämäni ikimuistoisumpia hetkiä, niin päivittäisessä tekemisessä motivaation lähteet löytyvät muusta kuin kilpailuasetelmasta.

Tämä dieetti oli niin tasapainossa, keho niin hyvinvoiva, että paluu arkeen on ollut todella mutkatonta. Kisojen jälkeen keho tuntui suorastaan levänneeltä, paluu koviin treeneihin oli helppoa ja kroppa ei ime itseensä rasvaakaan sillä vimmalla kuin viime kilpailujen jälkeen. Hormonitoiminta on palannut ennalleen, treeni kulkee jäätävän hyvin, mieli on korkealla :) Koen olevani fyysisesti ja henkisesti parhaimmassa balanssissa kuin koskaan aiemmin elämässäni, ja se on niin merkityksellinen asia, että ymmärrän olla siitä todella kiitollinen tällä hetkellä. Suuri merkitys hyvinvoinnilleni on ollut tällä lajilla, ja niillä valinnoilla joita olen sen vuoksi tehnyt...

Tämä laji on niin osa minua, että tavalla tai toisella se kulkee varmasti mukanani koko loppuelämän :) Treeni on se ylellinen hetki päivästä, jolloin keskityn vain itseeni, fyysisesti itseni ylittäminen tuo myös henkistä vahvuutta. Ja tämä ihmisen suusta, joka aiemmin vihasi liikuntaa ja onnistui todistuksissa saamaan liikuntanumeroiksi viitosen kieltäytyessään kaikesta liikunnasta :D Pikkuhiljaa sitä sitten urheilusta tuli osa elämää, ensin nuorempana puhtaasti ulkonäköön liittyvien seikkojen vuoksi, vanhempana terveyden ja elämänlaadun vuoksi...

Tietyllä tavalla näen kyllä lajin narsistiset piirteet varsin hallitsevina, etenkin jos tekee kilpailupäätöksen, peilikuvasta tulee välttämätön työkalu joka ohjaa harjoitteiden suunnittelua. Salilla peiliin katsoessaan ei kuitenkaan  tosiaankaan katso omaa ulkonäköään, vaan ohi sen analysoi rakennetta, suunnittelee harjoitteiden kulkua peilikuvan kertomien puutteiden/vahvuuksien/symmetrian mukaan...

Vaikken kilpailisikaan, totta kai sillä olisi merkitystä, että kehoni olisi lihasmassan suhteen suurinpiirtein balanssissa. Lihastasapaino merkityksellinen jo kehon toiminnallisuuden kannalta ja toki esteettisestikkin on positiivista, että keho on jotenkuten tasapainossa :) Lihaksikas naisvartalo on aina ollut ihanteeni, mielessä on treenatessa se oma ihannefysiikka, ja sitä tavoittelen resurssien mukaan.


Erin Stern, Figure Olympia 2012

Fitness elämäntapana minulle merkitsee kokonaisvaltaista hyvää oloa. Urheilun kannalta se merkitsee harjoitteita ja lajeja jotka tukevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Fysiikan ulkoisen kehittämisen lisäksi liikunta lisää ja ylläpitää voiman lisäksi kestävyyttä, koordinaatiota, tasapainoa, liikkuvuutta ja yleistä toiminnallisuutta. Lisäksi se lievittää stressiä, tuo onnistumisen elämyksiä ja antaa mahdollisuuden haastaa itseäni myös henkisesti. Liikunnasta tulee nauttia, sen tulee olla mielekästä ja palkitsevaa, ei suorittamista :)

Laji on tuonut totta kai muutoksia myös muihin elintapoihin. Kohtelen kehoani monella tapaa aiempaa paremmin. Ruokavalio on totta kai kokenut suuren muutoksen lajin myötä. Ruokavalion suhteen olen sitä mieltä, että kunkin on löydettävä itselleen sopiva tapa toteuttaa sitä, elämänlaadun parantaminen tiedostavalla syömisellä on asia, jossa monilla karkaa mopo käsistä ja helposti julistetaan omia valintoja ainoiksi oikeiksi.

Terveellinen ruokavalio ja sen saaminen pysyväksi elämäntavaksi vaatii ratkaisuja, jotka ovat riittävän motivoivia ja toimivia, jotta ne kulkevat mukana luontevasti eri elämäntilanteiden mukaan. Joku voi löytää tasapainon vasta hyvinkin tiukkojen ymparivuotisten normien sisältä, toinen tarvitsee enemmän rytmittämistä ja liikkumavaraa, jotta löytyy balanssi nautiskelun ja rajoitusten välillä.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itse olen nautiskelija, ja kilpailujen välissä tarvitsen myös rentoutta syömisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ruokavalioni perusrunko ei olisi aina sama. Olen oppinut tietyn tavan syödä, tehdä riittävästi terveellisiä valintoja, jolloin minun on mahdollista välillä suhtautua ruokaan myös rennosti :)

Urheilun parista olen löytänyt useita elämäni merkityksellisimpiä ihmissuhteita, lähipiiriin luonnollisesti kerääntyy samanhenkisiä ihmisiä, kilpailijoita ja lajin harrastajia. Olen kilpailutilanteiden lisäksi päässyt kokemaan muitakin elämyksiä, jotka ovat suoraan seurausta lajin harrastamisesta. Urheilu on rikastuttanut elämääni yllättävänkin monimuotoisilla käänteillä ja vaikutuksilla.

Tässä lajissa on paljon hyvää, se että laihuuden sijaan ihanteena on urheilullinen, lihaksikas keho, on mielestäni ehdottomasti hyvä asia. Syksyn aikana olen saanut monia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat pyytäneet apua ruokavalion ja liikunnan suhteen, tavoitteena juuri tuo toiminnallinen ja hyvinvoiva keho. Jatkossa tarkoitukseni onkin jossain määrin tehdä ravinto-ohjelmia ja kuntosaliohjelmia, sekä auttaa muuten ihmisiä tavoitteissaan liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen. On kannustavaa ja inspiroivaa huomata, että voi olla avuksi myös muille!




sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kisamenestystä :)

Tällä hetkellä on kyllä ilo seurata, kuinka suomalaiset lajin edustajat menestyvät maailmalla! Mitalisijoja sijojen perään kisa toisensa jälkeen :))

Valmentajani Salla Kauranen sijoittui upeasti Arnold Amateur-kilpailussa naisten kehonrakennuksessa kolmanneksi kovassa sarjassa! Onittelut Sallalle jälleen kerran menestyksestä arvokisoissa!



Ja nyt Kati Alander sijoittui toiseksi Arnold Pro Figuressa, aivan uskomattoman hieno saavutus, onnittelut myös Katille! Itselläni on koko ajan ollut sellainen kutina, että Alanderin kohdalla vain taivas on rajana, menestys on varmasti taattu myös jatkossa! Huh, tällä hetkellä suomalaiset jyräävät kyllä lajissa kuin lajissa maailmalla ja lujaa!


Kuten päivitystahdista voi huomata, edelleen täällä pitää kiirettä...uuden asunnon etsiminen on ollut yllättävän työläs projekti, ajeleminen näyttöjen perässä on ollut todella rasittavaa...tällä viikolla olen ollut kaksi vuorokautta kotona, muut päivät reissannut niin Kouvolassa kuin Lahdessakin, yöpynyt ystävillä ja yrittänyt saada miljoona asiaa hoidettua...

Hyvänä puolena tässä voisi pitää sitä, että saan nähdä rauhassa ystäviäni kun majoitun milloin kenellekkin, onneksi minulla niin ihanan kärsivällisiä ystäviä, että yöpaikka löytyy aina tarvittaessa :) Tällä viikolla majoitusvastaavina toimivat ysäväni Terhi sekä Tolosen Laura ja Rauli. Kiitos loistavasta huolenpidosta!
Jospa kohta löytyisi sopiva uusi asunto meille, saisin uudet työt aloitettua ja arjen rauhoittumaan...

Treenit sujuvat hyvin :) Välillä painan kahtakin treeniä päivässä, näin ei ketuta jos kiireen keskellä joudun jättämään myös välipäiviä...nyt mennään tilanteen ja aikataulujen mukaan, treenimäärät ovat kuitenkin pysyneet koko ajan edelleen suurina. Tällä treenikierrolla nostin raskaiden toistojen määrää, vuorokaudessa tuli lihasryhmästä riippuen kovia toistoja 500-1000, eli todella isolla volyymilla mentiin. Kipukynnystä joutui venyttämään kyllä noiden treenien aikana, hyvin osui ja upposi ja ruho olikin aika tukossa hetken. Lihaskipu muistutti jo tulehdusmaista tilaa, mutta nyt alkaa olla jo palautunut olo,seuraava kierto onkin hillitympi.

Palautuminen ei tällä hetkellä jää ainankaan ruoasta kiinni, sen verran hyvin tulee tankattua :D Ruokakaupassa käyminen on yhä aina yhtä riemastuttava kokemus, joka kerta on kuin törmäisi vanhoihin hyviin ystäviin, kun vastaan tulee ruoka-aineita (herkkuja), joiden olemassaolon ehti jo miltei unohtaa ;)
Tällä hetkellä suurin herkku ovat erilaiset kuivatut hedelmät ja pähkinät, namskis...

Nyt käydään pyörähtämässä Sampon kanssa Stockmannin Hulluilla Päivillä ( jo valmiiksi ahdistaa mahdollinen ryysis...) ja illalla vielä olkapääjumppaa ja elokuviin...

Huomenna taas uudet treenikuviot ja tekniikat käyttöön, tällä hetkellä kyllä tekeminen todella rennon mielekästä, paineetonta treenaamista ilman, että se tuntuu millään lailla suorittamiselta!


maanantai 1. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Kiirettä pitää tällä hetkellä, ihan hyvällä tavalla tosin :)
PM kisat päätimme molemmat jättää väliin, teimme päätöksen jo aika pian SM kilpailujen jälkeen.
Nyt vain aikataulullisesti meni niin monta asiaa päällekkäin, että kilpailuihin valmistautuminen olisi ollut aivan mahdotonta...Kyllä tuota päätöstä tuli pohdittua monelta kantilta, mietin millä tavalla olisin saanut kaiken tämän muun elämän keskelle sovitettua onnistuneen kisadieetin, mutta realiteetit oli kuitenkin kohdattava tässäkin asiassa ja ilmoitimme jäävämme kilpailuista pois.

Nyt kun on muutama viikko kohellettu tässä, järjestelty elämää uuteen uskoon monella tavalla, samalla kiireen keskelle yritetty sovittaa edes normitreenaus ja jotenkuten säännöllinen syöminen, on tullut moneen kertaan huokaistua helpotuksesta, ettei ottanut tähän kaiken päälle vielä tuota PM projektia. Olisi ollut kaikinpuolin epäkunnioittavaa lähteä kilpailuihin puolivillaisella panostuksella, ja itseäni olisi kyllä syönyt tieto, että ei todellakaan olisi tehnyt parastaan valmistautuessaan kilpailuihin...
Eli nyt tsempataan täydellä sydämellä muita kilpailijoita, ja toivotaan onnea ja menestystä kaikille arvokisoihin lähtijöille :))

Meillä Sampon kanssa on nyt edessä muutto Lahteen :)) Kuumeinen asunnon hankinta on käynnissä, ajellaan edestakaisin välillä Tampere-Lahti-Kouvola...minulla alkavat pian työt tuollapäin, ja sitä ennen olisi mukava saada muutto pois alta...Vapaa-aika alkaa olla kohta muutenkin kortilla, kun päätyön lisäksi on tarkoitus jatkaa myös opiskeluja, käynnistää laajemmin oma valmennuspalvelumme jne...Kiire ei kuitenkaan tunnu raskaalta, päinvastoin. On ihanan energinen ja latautunut olo, kun saa viedä eteenpäin mieluisia ja motivoivia projekteja :)

Tällä hetkellä olen treenannut edelleen lähes päivittäin punttitreenin, lisäksi aerobisia ehtimisen mukaan. Treenaaminen on toki rennompaa monella tavalla, nyt kun ei ole enää dieetillä. Voi ehtiessään tehdä useamman treenin päivässä, ja jos on kiire ja tulee välipäivä, ei se maata kaada tällä hetkellä.

Tänä vuonna olo ei todellakaan ollut uupunut fyysisesti dieetin jälkeen, koska treenejä kevennettiin niin paljon kisojen alla ja sain syödä todella mukavia määriä, joten en kokenut tarpeelliseksi mitenkään erityisesti palautella kroppaa. Ensimmäisen viikon pumppailin kevyesti kroppaa hereille, sitten ihan normaalisti pökköä pesään ja koviin treeneihin :)

Koska olen syönyt nyt varsin riittävästi, treenasin hetken isommilla painoilla, lyhyemmillä sarjoilla. Ihan hyvältä tuntui, vaikka itselläni runsaammat hiilihydraattimäärät aina energisyyden sijaan tuovat treeniin tietynlaisen "tukkoisuuden" ja raskauden tunteen...on ollut mukava treenata fiilispohjalta, muuttaen suunnitelmia lennosta treenin sisällä jos siltä tuntuu.

Edelleen on tarkoitus edetä suurinpiirtein aiemman treenijaon mukaan, vain hieman muuttaen painotuksia fysiikan heikoimpien kohtien priorisoimiseksi. Pidän aiemmasta rytmityksestä ja käyttämistäni erikoistekniikoista, ja jos se tuntuu mukavalle, motivoivalle ja vielä toistaiseksi toimivalle, niin miksi väkisin yrittää rikkoa toimivaa kaavaa?

Ruoka on maistunut hyvin kilpailujen jälkeen :)) Tosin, vaikka olen herkutellut reippaasti, niin mopo ei ole onneksi karannut käsistä sillä lailla kuin edellisenä vuonna. Keho ei ole ollut nyt rasittuneen tai tyhjän oloinen, eikä siksi vaadi sisäänsä sellaisella vimmalla energiaa kuin viimeeksi. Vertailukohtana esim. se, että viime vuonna sain viikossa kevyen 10kg pöhön kerättyä, nyt paino 4kg kisapainoa ylempi, vaikka on mupellettu välillä estottomasti herkkujakin :) Välissä malttaa nyt syödä ihan perus terveellistä bodyruokaakin, joten olen onnistunut pitämään tasapainon ihan tyydyttävällä tavalla nyt.
Mikäli olisin enemmän kotona ja rutiineissa, tulisi varmasti syötyä vielä puhtaammin ihan helposti. Nyt jatkuva kiire, reissaaminen ja rutiineista poikkeaminen saa syömisetkin sekaisin...

Mutta, henkisestikin voin paremmin, ja olen enemmän sinut kehon muutosten kanssa. Ei ole realistista ajatella, että pyrkisin ylläpitämään kisakuntoa jatkuvasti, normaali kehon täyttyminen ja jopa pieni pehmeneminen on sallitavaa ja jopa toivottavaa kehon hormonitoimintojen ja tulevan kehityksen kannalta...vaikka kyllä muutaman kerran syötyäni itseni ähkyyn, olen miettinyt, että ne viimeiset suupalat olisi ollut syytä jättää väliin :D

Eli vaikka päivitykset ovat olleet harvassa, ei täällä ole ehditty makailemaan paikallaan, päinvastoin :)) No, eiköhän tämä tästä asetu, kun saa kaikki tulevat isot elämänmuutokset pois alta...


Kuvaaja: Teemu Leppänen