tiistai 27. maaliskuuta 2012

Olkapääjumppaa

Kuva: Teemu Leppänen


Seuraavassa muutama treenivideo, testaillaan uutta kameraa, en ole ihan vielä sinut noiden kameran asetusten kanssa...





Tällä hetkellä siis treenissä vaihtuvat tekniikat ja toistomäärät aina yhden kierron jälkeen, huomenna alkaa triplasarjaviikko, luvassa siis tuskallista hapotusta pikku lihoille...

Ruokavalion myötä treenimotivaatiokin toki noussut taas huippuunsa, pientä siistiytymistä -tai toiveajattelua-  havaittavissa, paino pudonnut hieman. Eiköhän kohta ala näyttää taas "omalta itseltään", viihdyn kyllä paljon paremmin vähemmissä rasvoissa. Moni kisaaja lajin parissa puhuu paljon siitä, kuinka kisadieetin aikana vartalo ei tunnu omalta, kuinka olo on naisellisempi pehmeämpänä. Itse en koe noin, saan olla aika rapsakka, ennenkuin se häiritsisi itseäni tai tuntuisi vieraalta...

Tällä viikolla olisi tarkoitus ottaa vähän valokuviakin kuvaaja Teemu Leppäsen kanssa. Teemu lupasi ystävällisesti tutustua tuohon uuteen kameraan ja kokeilla eri säätöjä. Hyvät kuvat ovat toimiva seurantamittari fysiikan ja kunnon etenemisestä.

Mutta, nyt iltapalarahkaa syömään, nyt onkin poikkeuksellisesti aika jäätävä nälkä! On tullut sählättyä niin paljon kaikkea päivän aikana, että on huomaamattaan tullut kuluttaneeksi energiavarantoja..
Loistavaa treeniviikon jalkoa kaikille :))


torstai 22. maaliskuuta 2012

Mieletöntä säheltämistä :D

Kevät tulee, aurinko paistaa, tuntuu että pitäisi tehdä niin vimmatusti kaikenlaista, mutta kun vuorokauden tunnit eivät muka riitä :)) Eli viime ajat ovat olleet aikamoista koheltamista, on niin paljon kaikkea mitä haluaisi tehdä, mutta aika ei riitä kaikkeen...olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että minun olisi syytä harkita jotain ajankäyttökurssia, niin tehokkaasti onnistun aina kuluttamaan nämä päivät ja aina on ihan yhtä monta hommaa tekemättä vaikka yrittää rientää miten...

Salilla tämä ylipirteys on toki hyvästä, useamman viikon putki takana suorastaan loistavia treenejä, touhusta nauttii taas sellaisella rennolla sykkeellä...viime kierto meni ohjelman mukaan volyymillä, itselleni todella mieluinen tapa treenata, nyt tämä kierto tehdään selkeämpiä lyhyempiä sarjoja, seuraava setti ohjelman mukaan taas ihan eri metodein...olen pitänyt uudesta treeniohjelmastani todella paljon, on motivoivaa kun on selkeät ohjeet aina kullekin viikolle.

Tänään ohjelmassa oli rinta/olkapää. Rintatreeni on aina ollut sellainen, että ei vaan nappaa, ei millään...tänään sain kuitenkin muokattua treeniä niin, että homma toimi ja sen jälkeen sai vielä olkapäitäkin pumppailtua hyvin, eli olen todella tyytyväinen itseeni! Huomenna pääsenkin jalkajumpan pariin = viikon kohokohta, eli sitä odotellessa!


Kunto siistiytyy pikkuhiljaa, se toki nostaa myös osaltaan mielialaa. Elopaino yhä ennätyslukemissa, mutta yritän vakuutella itselleni, että ei kaikki se paino voi pelkkää ihraa ja nestettä olla. kyllä siinä on lihastakin oltava -positiivinen ajattelu kunniaan :) Etenkin kun jalat ovat yhä ihan siistit, etenkin etureisi melko vähissä rasvoissa, toivon, että dieettiä ei tarvitse niivittää yhtä pitkälle kuin viimeeksi jos tuo alakroppa ei laahaisi perässä...no, sen näkee sitten, tällä hetkellä olen niin rento koko prosessin suhteen, että hämmästelen sitä itsekkin...



Viime viikonloppuna tuli rentouduttua hyvässä seurassa, ystävämme Toloset olivat yökylässä ja kävimme katsomassa stand up-esitystä. Se naurun määrä lisäsi varmasti elinikää reippaasti, oli todella hyvä esitys, vatsalihakset olivat hellinä nauramisesta seuraavana päivänä.

Laura, Ronald ja minä ;)

Tuleva viikonloppu pitää sisällään useamman ystävän luona kyläilyä, kimppatreenejä, lastenkutsuja jne. eli mukava viikonloppu tulossa!

Ai niin, aloitin muuten myös sisustusblogin, linkki siihen sivun reunassa...sisustushöpinät kun alkoivat valloittaa alaa täällä treeniblogissa,niin ehkä on hyvä varata oma kanava noille pohdinnoille :)

torstai 15. maaliskuuta 2012

New York, New York

Nyt on matkajärjestelyt hoidettu toukokuun New Yorkin matkaa varten :)) Lähdemme reissuun siis ystäviemme Tolosen Lauran ja Raulin kanssa, Lauran kannustusjoukoiksi pro-kilpailuihin! Olen niin täpinöissäni tuosta matkasta, New York on epäilemättä mieletön kokemus kaupunkina, tulee olemaan hienoa nähdä paikan päältä pro-kilpailut ja mikä tärkeintä, kilpailuissa on ystävä jonka puolesta pääsee huutamaan äänensä käheäksi :D





Matkakuume on kyllä ihan armoton nyt...vielä muutamia viikkoja edessä kyllä ihan peruspuurtamista kotisaleilla, mutta kyllä tuollaiset "porkkanat" tulevaisuudessa aina piristävät, odotus ja reissuun valmistautuminen on miltei puolet koko reissaamisesta :))

Täällä kotosalla on treenattu parhaan mukaan viikko, totta kai. Sunnuntaina sain taas tehtyä mielettömän hyvällä sykkeellä jalkatreenin, kaikki oli kevyttä ja tuntuma hyvä. Läiskin vipuvarsiprässiin reippaasti painoja, kun oli kevyttä, työsarjoja 340 kilolla, sumoprässinä, leveältä ja ihan alhaalta hakien joka toisto...kivaa oli, olimme vierailemassa uudella salilla, jossa paljon hyviä jalkalaitteita, pumppailin menemään niillä ihan fiiliksissä...

No, nyt jalat ovat neljättä päivää ihan h..vetin kipeät, ristiselkä ihan tukossa, polvet kirraavat...alkuviikon suurin haaste onkin ollut aamulla pukeutuminen, kun ei ole voinut kumartua, eikä kyykistyä, sukan saaminen jalkaan oli yllättävän monimutkainen prosessi. Ja ne muutamat intervallit ohjelmaan kuuluvat jotka olen noilla töpöjaloilla käynyt vetämässä ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia kyhäelmiä...Eli summa summarum, olen ennenkin törmännyt jalkojen kanssa tuohon, että perusliikkeissä en kestä isompia painoja...kyykyissä raja on ollut sen max 100kg, jonka jälkeen alkaa selkäsärky, nyt prässissäkin hilaan painoja vähän alaspäin, pitää muuttaa toistoja raskaammaksi muuten. Teen negatiiviset hitaammin, keskityn lihaksen jatkuvaan jännitteeseen jne...

Huomenna onneksi taas ohjelmassa hieronta, eiköhän tuo selkäkipukin tuosta asetu. Kaikki muut treenit on kyllä pystynyt vetämään ihan hyvin läpi, salilla on niin paljon helpompi valvoa ergonomiset asennot, kun päivän muissa askareissa kun pitää kumarrella, kurotella jne...

Aurinko paistaa, kevät tulee, olen kotona löytänyt taas sen "kodinhengetär"- vaihteen, joka minulla kausiluontoista ;) Olen leiponut taas pitkästä aikaa, mielessä vaikka mitä visioita, joita olisi kiva kokeilla. Minähän en itse voi niitä kakkuja syödä, eli lähipiiri saa makeita lahjuksia :)


torstai 8. maaliskuuta 2012

Reissussa



Tallinnan matkasta selvitty kotiin ilman suurempia kommelluksia :) Matkaseurana meillä oli Noora ja Juha Huhtala, eli reissu sujui hyvin tervehenkisesti: nautittiin hyväsä seurasta, ruoasta, käytiin vetämässä yhteinen treeni Tallinnassa jne. Huhtalat ovat hyviä ystäviämme ja yhteinen ajanvietto on aina niin helppoa ja antoisaa, kun kaikilla on samat perusarvot ja tapa toimia, kukaan meistä ei ole esim. kiinnostunut raahaamaan reissulta siideriä tai olutta kotiin, yhteisen ajanvieton tarkoitus seurustella ja tehdä yhdessä asioita. Kiitos huippu matkaseurasta!

Hieman jännitystä matkaan toi se, että onnistuimme jotenkin unohtamaan passit kotiin, eli meillä ei mukana mitään virallista matkaan tarvittavaa henkilöllisyyden todistamiseen tarvittavaa dokumenttia. Kyllähän se huvitti kulkea tarkistuspisteistä suuntaan ja toiseen ja toivoa, että kukaan ei kysele papereita, ettei matka tyssää siihen...



Noin keskellä viikkoa laivan matkustajien keski-ikä lähenteli varmaan kuuttakymppiä, ja illanvietto oli mukavan leppoisaa vanhemman väen seurassa ;)  Illan aikana näki joitain vanhempia pariskuntia tanssilattialla, joista näkyi selvästi kyky nauttia elämästä! Oli ihana seurata sitä, kuinka antaumuksella he nauttivat toistensa seurasta, pieniä liikuttavia intiimejä hellyydenosoituksia, paljon naurua, hyvää mieltä ja tanssia...liikutuin itse kovasti seuratessani yhtä tälläistä pariskuntaa, toivon todella, että itse tuossa iässä osaa yhtä välittömällä ja sydämellisellä tavalla nauttia jokaisesta hetkestä <3

Nyt kotona on palattu taas normaaliin vuorokausirytmiin. Tänään ohjelmassa oli rinta-olkapää treeniä, ihan ok setti, vaikka minulla onkin antipatioita rintatreeniä kohtaan :D Yritän ajatella hyviä ajatuksia ja vedän sen läpi, palkintona lopussa onneksi olkapääliikkeet...
Tällä hetkellä kaloreita nostettiin 350kcal vuorokaudessa, mupelletaan hetki vielä reilummin ennen dieettiä. Yritän ottaa painon kanssa rennosti, kyllä sitä on kohta mahdollisuus kulutella rasvoja taas pois. Nyt on tärkeintä, että olisi fyysisesti ja henkisesti hyvä, palautunut olo, ennenkuin dieetti alkaa...

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Häirikkö

Viikko on alkanut treenien osalta sujuvasti. Eilen kävimme Sampon kanssa tekemässä jalkatreenin, joka tutuksi tulleeseen tapaan oli huipputapa aloittaa viikko :)) Minä rakastan nykyään noita jalkajumppia, välillä kesken treenin tulee heikkoja hetkiä kun on ihan puhki, mutta jälkeenpäin fiilis on aina mahtava! Etenkin etureisiin saa niin mukavan tuskallisen paineen usein, että sitä tunetta ei oikein tavoita muissa lihasryhmissä. Ohjelmassa muutamia pyramidisarjoja, muuten selkeitä suoria sarjoja reippailla painoilla...

Tänään kävin aamusta pyöräytämässä aerobisen ylämäkikävelyn ja juoksun merkeissä, kohta selkätreenin pariin.  Sitten lähdemmekin kohti Helsinkiä ja sieltä pikareissulle Tallinnaan ystäviemme Huhtalan Nooran ja Juhan kanssa. Tallinnassa on tarkoitus käydä myös treenaamassa, eli salivarusteet pitää pakata mukaan. Mukava pieni piristysreissu näin viikon keskelle :))

Vähemmän mukavaa sen sijaan on, että jo kadonneeksi luulleeni sähköpostihäirikkö on palannut...huokaus.
Jotkut ehkä muistavat viime vuodelta kun kerroin tästä italialaisesta hiipparista, joka lähetti sairaita sähköposteja minulle oikein urakalla, kertoi siitä, kuinka haluaa aloittaa kanssani uuden superrodun, kuinka kuljemme yhdessä ajassa ja hyvin yksityiskohtaisia seksuaalisia kuvauksia mitä on suunnitellut tekevänsä kun tulee tänne Suomeen. Vuorokauden aikana pukkasi tuolloin iloisesti 50 sähköpostia, joissa sivukaupalla sekavaa jorinaa, fysiikkani arviointia jne...

Lähetti minulle kuvia asunnostaan, jossa vain patja lattialla, tietokone ja kuviani seinällä. Homma huipentui siihen, kun kaveri oli saanut selville kotiosoitteeni ja ovelle tuli kukkalähetys ja suklaata ja kortti jossa pyysi kanssaan naimisiin...pelottavaa.

No, en ole ikinä vastannut mitään, olen vain blokannut sähköpostit, kaveri on luonut aina uuden osoitteen, lähettänyt lisää viestejä jne...onneksi monta kuukautta on ollut ihan hiljaista, ja ajattelin sen hiipparin valinneen jonkun toisen vainottavan tai joutuneen hoitoon siellä, mutta nyt se taas eilen alkoi...

Vuorokauden sisään n.60 viestiä, eriasteista huohotusta ja vuodatusta, useasta eri sähköpostiosoitteesta...sitä mukaa kun blokkaa yhden osoitteen, toisesta tulee postia. On tekstien mukaan taas kovasti tulossa Suomeen, toivon todella, että ei tule...Rasittavaa, kun en viitsisi vaihtaa sähköpostiosoitettakaan. Minusta muuten mukava, että on joku julkinen osoite: olen saanut paljon vilpittömästi ihania yhteydenottoja esim. lajia harrastavilta tytöiltä ja jopa saanut ystäviä blogin/sähköpostin kautta. No, yritän jaksaa poistella tuon häirikön viestejä, ehkä se kohta väsyy taas...

Mutta, nyt siis mukavampien asioiden pariin ja treenaamaan :)) Ulkona mieletön ilma, kaikkea hauskaa luvassa ja fiilis korkealla!

Loppuun vielä pikku selkäjummppa pätkä parin viikon takaa...

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Normiviikko



Taas alkaa olla viikko takana, ja tämä onkin ollut hyvä treeniviikko kaikin puolin :)
Pidän kovasti nykyisestä treeniohjelmasta, siitä miten tarkasti erikoistekniikat ja liikkeet tulee nyt jaettua. Joka kierto on ollut mukavan vaativa, se on pitänyt tekemisen todella mielekkäänä ja lihakset saavat jatkuvasti uutta ärsykettä. Kyllähän se epäilemättä näyttää huvittavalta, kun joudun kantamaan nyt mukanani paperinippua ja lunttaan koko ajan ohjelman kulkua, ihan kun olisin eksynyt salille ensimmäistä kertaa :)) No, ei se meno omalla kohdalla muutenkaan aina kovin vakuuttavaa ole, niin tuo sopii imagoon hyvin...

Reippaan treenin vastapainoksi olen yrittänyt panostaa lihashuoltoon. Iltaisin tulee venyteltyä koko kroppaa kotona. Edelleenkään ei tunnu, että olisin yhtään notkeampi, joka paikka kirraa vähän väliä, mutta en halua testata sitäkään, missä kunnossa liikkuvuus olisi ILMAN tuota venyttelyä...

Kävin hierotuttamassa selkää Santalan Ristolla Zensellä, tuli kyllä tuo käsittely tarpeeseen taas. Kuulemma selkä ihan jumissa -taas, lisäksi lonkankoukistajat olivat niin krampissa, että harvoin kuulemma näkee sellaista :D Jalkaa ei kyennyt suoristamaan, kun lonkankoukistajaa manipulointiin, kiehtovaa taas miten yllättävistä paikoista voi löytyä jäätäviä kipupisteitä...Lonkankoukistajat vaikuttavat puolestaan suoraan selkään, ja viime aikaiset selkäsärkyni ovat varmaan osittain tuosta johtuvia....Kipukynnykseni onkorkea, joten saan itseni "huomaamatta" hyvinkin tukkoon, mutta vastaavasti kestän kyllä lihasten avaamistakin suht hyvin.

Olen kiitollinen siitä, että käytössä on täälläkin noin ammattitaitoinen hieroja! Risto on löytänyt vastaukset aina kaikkiin ongelmiin lihaksistoni kanssa ja hyvän lihashuollon lisäksi kotiinviemisiksi jää aina myös lajikohtaisia vinkkejä liikeradoista, venyttelystä tms. Se on merkittävä plussa, että hieroja itse treenaa ja kilpailee tämän lajin parissa, ihan eri tavalla pystyy silloin analysoimaan ja purkamaan lihasongelmien syytä...



Viime päivitys kehonkuvasta saikin paljon kiinnostusta ja vastauksia, kiitos siitä! Myös monet ystäväni ovat ottaneet aiheen puheeksi, tunnistettuaan tekstistä fiiliksiä joita kisadieetin aikana seurasivat sivusta. On ollut mielenkiintoista analysoida omia ajatusmallejaan ja tapoja toimia ystävien kanssa. Yhteinen nimittäjä minulle, jonka useat ovat pistäneet merkille, on heittäytyminen vahvasti asiaan, joka kulloinkin on minulle kiinnostava/ajankohtainen, ja se että vaadin itseltäni paljon siinä mitä teen.

Tunnistan itsessäni kyllä perfektionistin vikaa. Perfektionismi voi olla positiivinen voimavara, kun pyrkii parhaaseen suoritukseensa. Se kannustaa ylittämään itsensä, ottamaan riskejäkin. Negatiiviseksi tuo kääntyy silloin, kun ei voi antaa itselleen anteeksi ollessaan epätäydellinen. Jos pelkääkin niin  paljon epäonnistumista, sitä että ei olekkaan hyvä tavoittelemassaan asiassa, niin että ne riskit ja itsensä ylittäminen jäävät tekemättä. Kaksiteräinen miekka siis.

Itse kokisin, että noin yleensä tuo on kohdallani positiivinen voimavara. Olen aina ollut itseni kriittisin arvioija ja olen tekemisissäni pyrkinyt löytämään tason, joka on mielestäni hyvä. Silloin en vertaa itseäni muihin, vaan motivoidun omista sisäisistä kriteereistäni. En ole kilpailuhenkinen perusluonteeltani, joten ennen tätä lajia mielenkiinnon kohteet ovat olleet tekemistä vain omaksi ilokseni, itseni kehittämistä milloin missäkin.

Paneudun kokonaisvaltaisesti niin ihmissuhteisiin, työhön, kuin harrastuksiin. Muutama vuosi sitten itselläni oli menossa hevosalan opinnot, tuolloin elämä pyöri hyvin vahvasti sen ympärillä. Ammattiopintojen vaatimat suoritteet tarkoittivat, että joutui harjoittelemaan ja opiskelemaan paljon uusia taitoja. Nyt harrastukseksi on vaihtunut salitreeni.

Lisäksi ystävieni kanssa jutellessa tuli esille, että asiat joihin heittäydyn, ovat usein visuaalisia. Esteetikon tunnistan itsessäni jopa perfektionistia paremmin; koen vahvasti asiat jotka näen, saan mielihyvää kauniiksi kokemistani asioista. Estetiikka on ikäänkuin tapa, jolla hahmottaa ympäristöä ja se on pikemminkin tiedostamatonta kuin tiedostettu ajatusprosessi. Samalla tavalla kuin joku on musikaalinen, toinen ei, niin minä reagoin ehkä vahvemmin visuaalisiin asioihin kuin joku toinen.


Piirtäminen on minulla kausiluontoista, viime aikoina tuo on jäänyt vähemmälle...


Pari vuotta sitten eksyin erääseen leivontablogiin ja sitä seurasi armoton kakku- ja piparitehtailu, en niinkään välitä leivontaosuudesta, mutta koristelu on hauskaa...



Sisustaminen on aina tuntumut omalta jutulta, ihanne olisi jos saisin pari kertaa vuodessa uuden asunnon tuunattavaksi :)) Se, että kotona visuaalisesti viihtyisää saa minut voimaan henkisesti paremmin. Tällöin kodista tulee paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen...


Estetiikka sanana särähtää kenties jonkun korvaan, etenkin tämän lajin parissa se tuo mieleen ehkä narsismin. Toki kiinnostus lajiin, tulee myös visuaaliselta puolelta: treenattu vartalo vastaa omia kauneusihanteita. Silti se todellinen syy raahautua kerta toisensa jälkeen salille testaamaan omaa kipukynnystä erilaisilla treeniviritelmillä löytyy liikunnan antamasta mielihyvästä, ei siitä mitä peili näyttää!

Body fitness, lajiharjoittelu ja kilpailudieetti on muutaman viime vuoden ollut todella hallitseva osa elämää. Tässä lajissa etenkin täytyy hyväksyä realiteetit: vaikka motivaatio ja työmoraali ovat kovat, en pysty muuttamaan perusrakennettani, keho ei muokkaannu aina niinkuin haluaisin, fysiikka ja henkinen kantti eivät aina ole hallittavissa jne. Esteettisesti itseäni rehellisesti miellyttävä fysiikka on kenties mahdoton saavuttaa, kaikkien työtuntien lisäksi se vaatii lahjakkuutta ja hyvää perusgenetiikkaa.

Pieni perfektionisti minussa siis useinkin potkii seinää turhautuneena, kun välillä tuntuu, ettei homma etene...silti tätä jatkaa, koska tästä kaikesta huolimatta nauttii :)) Hyvän treenin tuoma "endorfiinihumala" on olotila, jolle ei ole voittanutta! Se pieni itsensä ylitys treenissä, hyvä tuntuma ja paine, mukava pyöreys lihaksessa...kuinka voisi olla uppoutumatta tähän lajiin, nauttimasta liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta joka terveysvaikutusten myötä parantaa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti?

Eli salille siis mars, itselläni tänään ohjelmassa olkapäitä ja rintaa :) Taas mahdollisuus pyrkiä parempaan suoritukseen kuin eilen...