Elämä ennen fitnestä :)

Edellisen postauksen kommenttiosiossa toivottiin kirjoitusta siitä, mitä tein ennen "fitness-elämää", miltä näytin jne. Tartutaanpa aiheeseen samoin tein :D

Salitreenaustahan on itselläni takana reilut 10 vuotta, mutta oikeastaan vasta vuonna 2010 treenaamisesta tuli tiukan  tavoitteellista ja ehkä siitä lasken alkaneeksi "fitness-ajanjakson" elämässäni...
vanhin ( julkaisukelpoinen ) valokuva itsestäni on tässä elämäni ensimmäiseltä lomamatkalta Thaimaahan 2001 joulukuussa.

2001

Ennen kilpailu-uraani kävin salilla kyllä, miten jaksoi / ehti. Seurasin lajeja jonkun verran, mutta en missään nimessä ikinä edes ajatellut kilpailemista. Välillä treeni täytti suuremman osan elämästä, välillä jäi taka-alalle. Ympärillä paljon lajin harrastajia ja kilpailijoita, joten fitness- ja kehonrakennusmaailma oli kuitenkin aina osa elämää. Liikkuminen ja treenaaminen oli hyvin kokeilevaa ja fiilispohjaista.

Ennen tavoitteellisempaa treenikautta elämäni täytti hetken pikemminkin edellinen työ ratsastuksenohjaajana. Olin nuorempana työskennellyt hevosenhoitajana muutettuani kotoa 15-vuotiaana, nuorena aikuisena siirryin toiselle alalle ja jälleen kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin itseni hevosalalta :D

2005

Hevosharrastus ja alalla työskentely on yhtä lailla intohimoista kuin tämäkin laji. Jonkin aikaa työ, oma hevonen ja sosiaaliset suhteet tallilta olivat se, jonka ympärillä elämä pyöri.

Ensimäinen ja ainoa oma hevoseni, Siiri tuli hankittua v.2008. Puuhastelu hevosen ympärillä vei suuren osan vapaa-ajasta, ja sali jäi kakkoseksi, vaikka satunnaisesti koko ajan myös treenasin.

2009

Tuolloin elintavat huomattavasti toisenlaiset kuin nyt monella tavalla :) Ruokavalion kulmakivi oli Mäkkärin MacFeast-ateria, vapaa herkuttelu muutenkin oli arkipäivää, siideriä ja punaviiniä kului kohtuudella, kun taas nykyään en alkoholia käytä lainkaan...Tuolloin ei juuri miettinyt omaa terveyttä tai fyysistä hyvinvointia, eli rennommin rantein monessa suhteessa.

Työpaikkojen suhteen minua on siunattu, rakastin työtäni ratsastuksenohjaajana :) En tehnyt tallitöitä lainkaan, vain opetin. Viihdyn asiakaspalvelutyössä, ja ratsastustuntien pito oli todella palkitsevaa. Minulla oli mieletön työnantaja ( kiitos Hanna S ), hyvät työtoverit, tiivis sosiaalinen yhteisö ympärillä.

Tuohonkin elämäntapaan olisi voinut helposti jäädä, mutta monien sattumusten summana salitreeni täyttikin suuremman osan elämästäni. Päätin työt tallilla, kun tuolloinen työnantajani siirtyi toiselle alalle. Luovuin hevosestani -hevoseton ON huoleton, kuten sanonta sanoo...

Aloin treenamaan todella intenssiivisesti, ja sainkin hyvin tuloksia lyhyessä ajassa. Kiinnostus ravinnosta ja treenaamisesta kasvoi, ja teinkin töitä jo varsin ammattimaisesti ilman kisatavoitteitakin.

Salilta minut bongasi tuolloin Jerry Ossi Redram-kiertueellaan, ja Jerry kannusti body fitness-lavoille. Tuolloin samana päivänä minulle tarjottiin myös lisäravinne sponsorointia, jos suostuisin kokeilemaan kilpailemista, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nythän on mahdotonta nähdä, mihin suuntaan elämä olisi mennyt eri valinnoilla, mitä mahdollisuuksia tullut silloin eteen, mutta kaikesta siitä olen kiitollinen mikä on johtanut minut tähän pisteeseen jossa olen nyt :)

Tällä hetkellä en tietenkään voisi kuvitella toisenlaista tapaa elää, ja ajatusmaailma on pikkuhiljaa kokenut niin ison muutoksen, että liikunta ja työ liikunnan parissa tulee varmasti olemaan se punainen lanka loppuelämässäni...

Kuitenkin vaikka työskentelen fitness-lajien parissa ja kuntosalivalmentajana, minulla kenties maanläheisempi ja joiltain osin terveempi tapa suhtautua tähänkin maailmaan kuin ehkä osalla. Fitness ei ole koko elämä. Elämässä tärkeintä on tasapaino, itsensä arvostaminen, ja sitä kautta itsestään huolta pitäminen, kuin myös ihmisistä ympärillään.

Tässä gendressä vierainta oli aluksi se ihmisten arvottaminen ulkonäön perusteella. Koska en aiemmin kokenut ulkonäköä elämässä kovinkaan merkittävänä tekijänä, oli todella vaikeaa aluksi asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja nostaa jotain sellaista esiin kuin oma fysiikka. Sitä on tottunut elämässä tuomaan esille ja käyttämään vahvuuksiaan persoonana: on keskittynyt olemaan tunnollinen, aikaansaava, ahkera, luotettava...sitten kun huomio kiinnittyi johonkin hauiksen yläneljännekseen ja rasvaprosenttiin, tuntui se aluksi miltei loukkaavalle. 

Nykyään olen ikäänkuin ulkoistanut fysiikan siitä todellisesta minästä :) Toki keho heijastaa esim. elämäntapoja, ammattitaitoa treenaamisen suhteen jne, mutta edelleen se ainut asia mikä minua koskettaa, on se mitä ihmiset näkevät sen kuoren sisällä. Palaute minusta ihmisenä liikuttaa moninverroin enemmän kuin palaute fysiikasta.

Tällä hetkellä minulla työ joka suunnaton rikkaus ja voimavara. Ympärillä tiivis valikoitunut joukko ystäviä, ihmisiä jotka haastavat minua esimerkillään paremmaksi ihmiseksi, pitävät nöyränä ja värittävät elämääni :) Saan toteuttaa itseäni monella tavalla, voin hyvin, edessä monia mielenkiintoisia haasteita...kaikella on tarkoituksensa, siksi olen tässä, nyt :)

Fitness Classiccia pähkinänkuoressa :)

Viikko vierähtänyt jo Fitness Classicistakin, joten viimeistään nyt lienee aika postata kooste aiheesta :)
Meillähän oli kilpailuissa TEAM FITiltä kaksi valmennettavaa, junioreiden bikinisarjassa Janni Hussi ja pikässä body fitneksessä Minna Holappa. Alunperin kun oli itselläni tarkoitus kilpailla myös, en ottanut tälle keväälle kilpailijoita enempää, koska oman dieetin ohella eivät voimavarat olisi riittäneet enempään. Tällä kertaa laatu korvasi määrän :)

Janni Hussi sijoittui upeasti bikinisarjassa SM hopealle! Onnittelut Jannille! Janni on aidoimpia, nöyrimpiä ja sydämellisimpiä ihmisiä joita tiedän ja siksi menestys tuntui erityisen hyvältä :)  Kyllä siitä tulee aina erityisen lämmin olo, kun hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita...
Ja Janni teki todella kurinalaisesti töitä fysiikan eteen. Useammat aiemmat vammat aiheuttivat rajoitteita, mutta luovimalla ja kehoa kuunnellen päästiin hyvään tulokseen. Janni on raikkaudellaan ja luonnollisuudellaan sitä, mitä itse toivoisin nimenomaan JUNIORIlajien edustavan :)

Bikiniluokat olivat muutenkin kokonaisuudessaan tasaisemmat ja kärki kovempaa useassa sarjassa kuin body fitneksessä. Kerrankin tuntui löytyvän yhtenevää linjaa lajissa, finalistit olivat selkeät, vaikkakin itse sijoituksissa tuli sunnuntaina muutama hämmentävä ratkaisu...

Body fitness luokista jo etukäteen tiesin odottaa, että taso olisi tänä keväänä kirjava. Tosin ihan näin heikohkoa yleistasoa en osannut arvata. Syksyn kilpailut olivat selvästi verottaneet kovempia nimiä luokista, ja yleisesti ottaen sarjoissa näkyi fysiikoita ja kuntoja, jotka olivat aivan kesken. Lyhyt sarja oli hyvä, kärki todella kova, mutta keskipitkä ja pitkä olivat selvästi heikompia. Toivoisi kevään kisojen saavan jatkossa jotenkin enemmän nostetta, katsojillekin palkitsevampaa päästä seuraamaan laadukkaita line uppeja niin keväällä, kuin syksyllä...

Arvostan itse siis todella paljon kaikkien kilpailijoiden työtä, ja olen itsekin sitä mieltä, että kilpailla voi monista syistä: joku voi haluta kilpailla vain kokemuksen vuoksi ja ajankohta saattaa ajoittua muuhun elämään niin, että "täytyy" kilpailla vaikkei fysiikka valmis...voi haluta saavuttaa elämänsä kunnon, vaikkei rakenne lajinomainen, voi haluta vain ylittää itsensä jne. Mutta kyllä silti toivoisi esim. dieettien olevan pidemmälle vietyjä. Jos kunto kesken, ei se ainankaan edesauta sitä, että kilpailukokemus olisi positiivinen ja palkitseva...

Esim. itse kun sairastuin dieetin lopulla, enkä ollut varma verottaisiko se kuntoa niin, etten olisi parhaimmillani, jätin kilpailematta. Itselleni se oli ainut vaihtoehto, vaikka päätöstä monet lähipiirissä ihmettelivät kun dieetti oli jo niin pitkällä. Ei se sijoitus olisi lohduttanut, jos en fysiikalta olisi saavuttanut tavoitettani...kukin tavallaan toki :)

Ylivoimainen valopilkku sunnuntaina oli kestosuosikkini Vaskelaisen Tiina! SUURENMOINEN! Ihan omaa luokkaansa! Tiina on ollut suosikkejani fysiikan puolesta jo pitkään, mutta esiintyminen on ollut hieman epävarmaa, mikä on suotta vienyt potentiaalia loistavalta fysiikalta. Nyt Tiina säteili, oli selvästi varmempi! Ja mikäs on säteillessä tuollaisella kunnolla :D  Onnea ja menestystä Tiinalle jatkoon!

Pitkässä BF-sarjassa kilpaili tiimimme jäsen, Minna Holappa :)  Päivä oli yhtä iloinen ja menestyksekäs osaltamme kuin lauantaikin, kun Minna sijoittui sarjassa ykköseksi. Minna oli selvästi paineisin ja viimeistellyin kilpailijoista ja ansaitsi voittonsa! Minnan kohdalla esiintyminen on heikoin lenkki, ja toki ensikertalaisella jännitys ja tunteet söivät keskittymistä vielä jonkun verran. Minna jatkaa EM-kilpailuihin, joten kova työ jatkuu edelleen :) Suuret onnittelut Minnalle tätäkin kautta :))

Go Minna! :)

Ai niin, minua voi nykyään seurata myös Instagrammissa,  @ teamfitjohanna     :)

Offilla :)

Eli kuten kuvasta näkyy, täällä ollaan NIIIIN offilla!
Kevään kisat jäävät osaltani tältä erää väliin  Viime viikot menneet sairastellessa ja fysiikka ei olisi ollut sitä mitä haluaisin, vaikka pääsisikin vauhtiin taas...kuumeilua ja flunssaa kolmatta viikkoa peräkkäin, tulehdusarvot koholla. Päätös loppujen lopuksi todella helppo: terveys ja kehon kuuntelu edellä, kisoja tulee kyllä, siitä en stressaa. Paraneminen lykkääntyi kun aina heti kuumeettomana päivänä piti suorittaa dieetin vuoksi taas täysillä kiriäkseen sairaslomapäiviä, mikä ei tietenkään optimaalista toimintaa.

Kerran olen kisannut muiden odotusten vuoksi, vastoin omaa fiilistä, ja hyvästä sijoituksesta huolimatta se kaivelee yhä - tiettyä fysiikkaahan tavoitellaan, ei sijaa, ainakaan omalla kohdallani. Itse arvostan itsekritiikkiä tässä lajissa .
Hyvällä tavalla jää toki kaivelemaan, haluaisi nähdä työn tulokset lavalla. Omasta mielestäni fysiikka kovempi kuin ennen, lihasta tullut reilusti lisää, kokonaisuuteen tullut syvyyttä ja tasapainoa. Eli olisi ollut todella mielekästä käydä kisaamassa, mutta ei näin, että sairastelee ja joutuu kirimään loppua kohti typerillä tavoilla...olen kiintynyt pikku lihoihini, enkä suotta niitä halua poltella liialla niivittämisellä, etenkin kun lopputulos epävarma jos keho tulehdustilassa..., e
Nyt palautellaan kroppaa  Olen pitänyt lähes viikon salilepoa ja syönyt -liiankin- hyvin, ja olo onkin toinen. Ei kuumeilua, ei kurkkukipua, kaulan imusolmukkeet laskeeet, olo hyvä...ensi viikosta taas paluu lihatalkoisiin hyvällä motivaatiolla!

Kovasti tsemppiä kaikille kevään kisaajille 

Henkistä kasvua

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut joissain postauksissa, mieli on merkittävä vaikuttaja tässäkin lajissa. Mielen hallinta korostuu erityisesti dieetillä, silloin kun keholta ja psyykeltä vaaditaan paljon.

Yksi tärkeitä elementtejä tavoitteiden saavuttamiseksi on itsevarmuus, usko omaan tekemiseensä, positiivinen ja kannustava mielikuva lopputuloksesta. Tämä on itselleni välillä haastava osa, olen niin itsekriittinen, että etenen helposti negatiivisten kannustimien kautta omalla kohdallani, sen sijaan, että olisin pehmeämpi itselleni ja antaisin tunnustusta tekemästäni työstä.
En koskaan vaatisi keneltäkään asiakkaalta niin paljon kuin vaadin itseltäni, en asettaisi rimaa suoritustason suhteen niin korkealle. En voisi kuvitella valmentavani ketään muuta niin tiukalla otteella, kuin millä vien itseäni eteenpäin...sallin itseäni kohtaan kovaa sisäistä kielenkäyttöä, ja totta kai kun itse tiedän vielä omat heikkouteni, osaan tarttua niihin myös tässä sisäisessä dialogissa...

Toki itseään kohtaan on helpompi olla tiukka, kun tuntee kehonsa ja uskaltaa pistää sen koville. Fyysisesti kestänkin paljon, enkä epäile jaksamistani suoritteiden suhteen, kunhan mentaalisesti saisi kevennettyä. En ole mitenkään erityisen stressiherkkä, mutta kyllä viime aikoina univaje ja kiire ovat vaikuttaneet jo fyysisesti...

Tämän tiedostaen olenkin päättäväisesti aikatauluttanut omaa aikaa rentoutumiselle, pysähtymiselle. Olen tehnyt viime aikoina muutamia suuria muutoksia, päättänyt asioita jotka on ollut tarpeen kohdata, ja olo onkin nyt kevyempi. Muun muassa kilpailuvalmistautuminen meni kokonaan uusiksi, mutta se oli tarpeen, ja nyt on yksi huoli vähemmän ja toivon kehonkin reagoivan nyt positiivisesti stressin vähennytyä kun päätökset ovat takanapäin.

Olen viimeisten vuosien ajan ollut enenevissä määrin kiinnostunut mentaalivalmennuksesta, itseni kehittämisestä henkisesti, ja tämä puoli nostaa päätään koko ajan vahvemmin. Minulle on aina ollut tärkeämpää fyysisen ulkomuodon sijaan sisäinen puoli ihmisissä, ja myös omalla kohdallani henkinen kasvu onkin tärkeimpiä arvoja tällä hetkellä...

Pyrin elämään tietoisesti enemmän tunteella, herkistellen, tunnustellen. Toivon kykeneväni antamaan läheisimmilleni enemmän. Toivon myös pystyväni kannustamaan itseäni rohkeammin. Tavoitteena heittäytyä enemmän, epäröidä vähemmän. Pyrin ottamaan arjesta enemmän irti, priorisoimaan niitä minulle oikeasti tärkeitä elämän osa-alueita. Keskityn pitämään itsestäni huolta, tekemään enemmän asioita, jotka tuottavat iloa ja onnistumisen elämyksiä. Nostamaan tietoisesti ajatusmalleissani esille asioita, joista olen kiitollinen.

Esimerkiksi urheilu, liikunta on suurimpia tyydytyksen tuojia elämässäni. Vaikken koskaan kilpailisi, treenaisin aivan samalla tavalla. Itse liikuntasuoritus on se palkitsevin osa, ei se fysiikan muokkaus tai lavalle nousu. Liikunta paras sressinpurkukeino, treenistä saa kehittymisen ja onnistumisen elämyksiä, vahvuutta henkisesti ja jaksamista arkeen fyysisesti. Olen terve, olen löytänyt lajin joka minua inspiroi ja josta nautin, liikunta tulee aina olemaan osa identiteettiäni. Tästä on syytä olla kiitollinen.

Olen onnellisessa asemassa myös siinä, että minulla työ, joka antaa poikkeuksellisen paljon ja on merkityksellistä monella tasolla. Valmennustyön kautta olen saanut monista asiakkaista sydänystäviä. Sen lisäksi, että on itse voinut olla avuksi ja työn kautta vaikuttaa muiden elämään, on moni asiakas vaikuttanut omiin ajatusmalleihini ja antanut minulle paljon.

Ystävänpäivänä tuli vuodatettua useampikin kyynel ihanien asiakkaideni vuoksi, pysähdyttyä miettimään miten onnellinen olen noista upeista ihmisistä elämässäni :)  Minulla inspiroiva, innostava työympäristö, loistavat "työtoverit", asiakkaat. Kiitos teille <3 p="">
Kun pysähtyy katsomaan elämää hieman kauempaa, on mukava huomata, kuinka se pitää sisällään paljon innostavaa, paljon mahdollisuuksia, paljon opittavaa, tilaisuuksia kasvaa ja kehittyä :) 

Treenitekniikasta

Useamman kerran on toivottu postausta käyttämistäni treenitekniikoista ja filosofiastani treenin suhteen, joten pyrin seuraavassa tiivistämään ajatuksiani siitä, kuinka itse treenaan.

Pinnalla tuntuu olevan vähän väliä jotain "uusia" treenitekniikoita, ja välillä tuntuu, että joillain on pakottava tarve keksiä ikäänkuin pyörä jatkuvasti uudestaan. Itse uskon treenissä (etenkin aloittelavan treenaajan kohalla ) tietynlaiseen johdonmukaisuuteen, perusasioissa pidättäytymiseen. Lihakselle tulee toki antaa riittävästi ärsykettä / vaihtelua, mutta ei niin, että kokonaisuus on jo niin hifistelty ja rikkonainen, että kehitystä on jo mahdoton seurata.

Aloittelevalle tärkeää on valita tarkoituksenmukaiset perusliikkeet, moninivelliikkeitä, yksinkertaisilla tekniikoilla. Mielummin treenaisin volyymillä, keskittyen näiden perusliikkeiden hallintaan ja hyödyntämiseen, kuin pilkkoisin liiaksi treeniä eristäviin liikkeisiin painottuvaksi. Treenikokemuksen karttuessa, lihasmassan lisääntyessä ja siinä vaiheessa kun halutaan hienosäätää fysiikkaa treeni toki osin muuttuu. Nyt käsittelen kuitnkin treenin periaatteita vain omalta osaltani :)

Muutama perusperiaate säilyy treenatessa aina:

Tuntuma. Liikkeen on mentävä kohdelihakselle, tulee tieostaa miksi liikkeen tekee, mihn hakea hermotusta.
Liikkeen puhtaus. Eli apulihasten käytön minimointi, liikeratojen hallinta. Negatiivisen vaiheen hyödyntäminen, lihaspaineen ylläpito. Itse usealle lihasryhmälle tekniikkani on sellainen, että negatiivinen osa on miltei se toiston työvaihe : paineisin ja keskitetyin osa liikettä.

Olen asiakkaideni keskuudessa tunnettu siitä, että olen aika pilkunviilaaja ja tekniikkanatsi, mutta uskon hyvän kontrollin kautta parempaan lihassupistukseen ja sitä kautta parempaan voimantuottoonkin kun koko lihas saadaan aktiivisemmin käytöön. Tiivis supistus = tiivis, laadukas lihasmassa.

Aluksi jouuu varmasti nöyrtymään painoissa, mutta pikkuhiljaa pääsee usein voimatasoissa tosiaan jopa ylemmäs lihaksen kokonaisvaltaisen aktivoinnin kautta. Tärkeintä silti aina on supistus, paine, ei vastus joka on vain mekaanisena apuna paineen luomiselle. Ihannetapauksessa lihaksen hallinta on niin hyvä, että ilman lisävastustakin lihaksen saa supistettua lähes kramppiin, esim. hauiskäännössä vain käden painolla...

Teen paljon treenejä "super slow" tyyppisiä, huippusupistavia toistoja käyttäen. Treenaan itse paljon paikkaharjoitteluna, yhteen lihakseen keskittyen. Erikoistekniikoista tulee käytettyä eniten pudotussarjoja ja pakkotoistoja silloin tällöin. Vaihtelua luon eri treenissä sarjapituuksia muuttamalla, liikeratojen laajuutta muuttamalla, negatiivisten osien priorisoimisella, kalvojen venytyksillä jne. Tämä sopii minulle, keskittyminen pysyy kasassa ja saan hyvän paineen lihakseen. Toki tietoisesti välillä rikon kaavaa, muutan liikeratoja kohdistaakseni liikettä eri kulmiin, käytän liike-energiaa apuna toistossa eli nopeutan hieman rytmiä jne. Pääsääntöisesti kuitenkin tulee pitäydyttyä puhtaammissa, analyyttisemmissa tekniikoissa.

Itse käytän nykyään paljon eristäviä liikkeitä, mutta se on mahdollista koska peruslihasmassaa löytyy ja tällä hetkellä onkin haaste kehittää lihakseen laatua määrän sijaan. Treenini sisältää yleensä n. 5 liikettä / lihasryhmä ja ne volyymilla 5-6 sarjaa liike. Toistot useimmiten 8-10, kakkostreeneissä 12-15. Tosin sarjojen sisällä voin muuttaa kulmia jne. eli työstää lihasta monipuolisemmin, kuin mitä liikemäärä antaisi ymmärtää :)

Pyrin tekemään toiston kerrallaan, en tikkaa sarjaa eteenpäin kohti tiettyä sarjapituutta. Ensimmäisellä toistolla pyrin ottaman paineen kohdelihakselle, ja sen jälkeen sarja on tietoista paineen / tuntuman etsimistä ja ylläpitoa. Toistojen sisällä on syytä olla analyyttinen, uskaltaa korjata jotain pientä nyanssia, jos tuntuma heikkenee/häviää. Älä odota, että liikemekaniikka/sarja yksin tuo painetta lihakselle, vaan voimista supistusta ja negatiivisen vaiheen venytystä itse, joka toistolla. Keskittyminen on tärkein työkalu treenissä. Pyri aina supistamaan lihasta, puristaen, älä nostamaan painoa.

Rytmi on tärkeä osa liikettä, rytmi auttaa ylläpitämään lihaspinetta, sitä kautta voimantuottoa. Tahattomat rikot rytmissä ovat myös rikkoja lihaspaineessa.

Pyrin kehittymään jatkuvasti, olen avoin palautteelle ja sopivasti kriittinen suoritustasoni suhteen,mikä kannustaa eteenpäin...joka päivä oppii uutta, intensiteetti paranee tekniikoiden myötä. Koskaan en kuvittele olevani valmis, se jatkuva kehon kuuntelu tekee tästä mielenkiintoista :) Nyt kun minulla jonkun verran lihasmassaa, ja jotku lihasryhmät jopa liian hallitsevia, on kaikki edellä mainittu koko ajan tärkeämpää pyrkiessä muokkamaan kehoa tasapainoisemmaksi...

Motivaation nousua :)

Tällä viikolla on paiskittu töitä urakalla, jotta pystyy ottamaan muutaman vapaapäivän viikonlopulle ja rauhoittumaan Expoon. Kiva nähdä kilpailut vaihteen vuoksi rauhassa katsomon puolelta :)

Viikonlopuksi meille majoittuvat rakkaat ystävämme Huhtalan Noora ja Juha, Juha itse kilpailee, me muut olemme kannustusjoukoissa ja fiilistelemme kilpailutunnelmaa :D Odotan viikonloppua myös siksi, että vihdoin ehtii rauhoittumaan ystävien kanssa, pääsee vaihtamaan kuulumisia muiden kilpailijoiden kanssa jne.

Ystävät <3 p="">

Tällä viikolla treenasin joka välissä missä ehdin, tuplatreenipäiviä sai sovitettua mukaan myös, ja ihan hyvin olen saanut ruhon tukkeeseen :) Viikonloppuna tulee pakollinen kevennys ja palautuminen, joten tähän väliin oli mahdollista ottaa tiiviimpi treenipätkä.

Kävin Sallaakin tapaamassa Solanassa, viime kilpailujen jälkeen ei ollakkaan käyty fysiikkaa läpi, ja itseäni arkarrutti kyllä mikä on palaute. Elopainoa tällä hetkellä siis n.15kg viime kisapainosta, itse viihdyn tässä kyllä, ja jopa minun itsekriittisyydelläni koin saaneeni lihasmassaa...mutta silti sitä askarruttaa ulkopuolisen palaute.

Hyvältä tilanne näytti kuitenkin, suotta stressasin :) Hyviin kohtiin tullut massaa, kunto sen verran siisti, että tie kisoihin olisi aiempaa lyhyempi, mahdollisuudet parempaan kokonaisuuteen olemassa. Lajikriteereistä keskusteltiin myös, päätettiin että jatkan treenejä /painotuksia kuten tähänkin asti kun se toimii , ilman himmailua tai liian massan pelkoa. Jipijee :))

Tuossa ruhoa muutamasta suunnasta kuluneelta viikolta. Ottaen huomioon, että syön RENNOSTI, sallin herkuttelua ja mupellan kaiken maailman proteiinikakkuja ja fudgeja pitkin päivää, kunto siisti omaan silmään. Lavalle toki pitkä matka, mutta offikunnoksi ok ja itse viihdyn siinä. Paino tulee mainittua ihan siksi, että minua aina sapettaa keskustelut, joiden mukaan fitness-kilpailija ei saisi nostaa painoa kuin + 10% kisapainosta, tai muuten se katsotaan ylettömäksi bulkkaukseksi.

Paino ei kuitenkaan mielestäni ole todellakaan ainut kunnon / hyvinvoinnin mittari, ja itse kehoittaisinkin etenemään pikemminkin peilikuvan ja yleisen hyvinvoinnin mukaan! Seuraavia kilpailuja harkitessa tulee olla varma, että keho on palautunut edellisestä dieetistä. Minun kohdallani palautuminen henkisesti ja fyysisesti tarkoittaa hetken rentoutumista, reilumpaa syömistä, vähemmän kehon ylitarkkailua ja tervettä tekemisestä ja urheilusta nauttimista! Tällä hetkellä olo hyvä monella tavalla ja siitä ymmärrän olla kiitollinen :)

Mielen ja ruumiin treeniä :)

Viime aikoina on tuttavien kanssa tullut pohdittua syvällisemmin tätä lajia , niin harrastuksena kuin kilpailumielessä. On mielenkiintoista analysoida, mikä itseään ja muita ajaa eteenpäin ja mitkä ovat eri ihmisten motivaattorit. Minulla on onnekseni lähipiirissä suurin osa liikunnallisia ihmisiä, tämän lajin harrastajia ja kilpailijoita useat, eli voi keskustella lajista rakentavasti. Ja mikä tärkeintä, ympärilläni olevat ihmiset jakavat kuitenkin kanssani samat arvot, eli fitness ei ole koko elämä, ja näemme lajin vaikutukset suurempana kokonaisuutena ja pystymme käsittelemään asioita myös kriittisesti.

Piakkoin joutuu taas itse tekemään päätöksiä kilpailemisen suhteen ja nämä päätökset totta kai vaikuttavat suhtautumiseeni harjoitteluun ja määrittelevät monella muullakin tavalla taas arkeani. Tällä hetkellä treenaaminen on ollut puhtaasti harrastus, mutta siinä vaiheessa kun asettaa konkreettisen kilpailutavoitteen motiivit muuttuvat monella tavalla, halusin tai en.

Tulevaisuuden kilpailusuunnitelmia luotaessa joutuu määrittelemään itselleen useampia tavoitteita. Itse kilpailutilanne ja suoritus lavalla on toki perimmäinen tavoite, mutta väliin mahtuu paljon askeleita, välitavoitteita. Kilpailemisen suurin porkkana on itselleni ollut aina se projektin tuoma haaste koetella rajojaan, ylittää itsensä. Itse kilpailutilanteessa pyrkimys on kohti tietynlaista fysiikkaa ja suoritusta, ei itse sijoitusta. Tämän luulisi olevan henkisesti helpompaa, kuin esim. ehdoton voiton tavoittelu, mutta ei itse asiassa kohdallani ole...

Esimerkiksi edellinen kausi ei sijoituksesta huolimatta ole itselleni mikään huippusuoritus. Koen, että olisin voinut monella tasolla pystyä parempaan, fysiikassa paljon työstettävää, eikä se vastaa osin omia odotuksiani. Muiden asettama arvo fysiikalle -sijoitus - ei siis ole se äärimmäinen onnistumisen mittari. Minun kohdallani tavoitteiden ja mielikuvien asettamisessa on haasteellisinta siis se, kuinka mitoittaa tavoitteeni oikein.

Totta kai tavoitteeni tulee olla riittävän kova, jotta se pitää tekeisen mielenkiintoisena ja jotta haastan itseäni riittävästi. Siinä vaiheessa kun tavoitteet kasvavat kuitenkin liian ylivoimaisiksi, tekemisen ilon sijaan voi pian motivaattorina olla epäonnistumisen pelko, kun resurssit ja realiteetit tulevat vastaan.

Tällä hetkellä siis pyrin löytämään oikein mitoitettuja tavoitteita, harjoittamaan itseäni henkisesti, jotta mielikuvissani ja vaatimustasossani olisin armollisempi. Tässä vaiheessa vielä rennosti nautin tekemisestä, mutta aiempien kisavuosien kokemuksesta tiedän, että dieetin edetessä ajatusmalleja on aina yhä vaikeampi konrolloida. Näin offilla tavoitteeni on vain nauttia lajistani, löytää optimaalinen henkinen lataus joka mahdollistaa suorituksen aikana itsensä haastamisen järkevästi.

Nyt treenaan suhteellisen tiiviillä tahdilla aina siellä väleissä missä ehdin, ensi viikko tuleekin olemaan niin rikkonainen lyhyen ulkomaanmatkan ja juhannuksen vuoksi, että nyt on hyvä ottaa mahdollisimman napakka rutistus ennen "pakkolomaa" salilta.

Tämä viikko on mennyt selkeillä paikkaharjoituksilla, hieman voimapainoitteisemmin, eli lyhyemmillä sarjoilla on menty erityisesti isompien lihasryhmien kanssa. Treenikierto on aika lyhyt nyt kun kaikkia lihasryhmiä ei ole ohjelmassa lainkaan, eli kroppa välillä hieman tukossa kun palautuminen jää lyhyeksi. Käytännössä sama lihasryhmä tulee työn alle noin joka kolmas päivä. Kuitenkin nyt vielä kun kroppa saa polttoainetta riittävästi kun syön niin reilusti, niin näinkin tiukka kierto ohjelmassa on mahdollinen. Miinuksille siirryttäessä joutuu viimeistään kuitenkin väljentämään kiertoa palautumisen turvaamiseksi.


Ensi kuussa sitten arkirytmimme hieman muuttuvat, kun uusi perheenjäsenemme kotiutuu :)) Kasvattajalta saimme kuvan ranskis-neidistä, kyllähän tuo hellyyttävältä näyttää ja en malttaisi odottaa, että tuo kinkkurulla kotiutuu meille :D

Ajatuksenjuoksua...

Viime viikonloppuna meillä oli Tolosen Lauran luona illanistujaiset, koossa useampi BF-kilpailija. Oli todella mukava ilta, syötiin hyvin ja juteltiin lajista ja elämästä lajin ulkopuolella. Itse sain paljon ajateltavaa muutamasta aiheesta jota sivusimme,eli hyvin antoisa ilta :) Tämän lajin parissa on tutustunut aivan valloittaviin, sydämellisiin ihmisiin, joiden kanssa toki on hyvä päästä keskustelemaan lajiin liittyvistä seikoista,  mutta joille voi uskoutua myös muissa asioissa.

Allekirjoittanut tankkasi illan aikana kasapäin kaikkia herkkuja -hyvällä omallatunnolla. Minulta on joskus kysytty, enkö ota paineita jos läsnä muita kilpailijoita, että pitäisi syödä terveellisesti ja noudattaa "fitness-normeja". Tämä ajatusmalli tuntuu itsestäni oudolta, jos mieleni tekee jotain hyvää, syön sen siitä riippumatta miltä se kenties näyttää muiden silmissä. Muutenkin fitness-muotti tuntuu olevan kapeakatseinen, enkä kaikilta osin koe olevani "lajinomainen".

Syöminen ja sitä kautta kunto on yksi näistä asioista, joita ulkopuoliset tuntuvat tarkkailevan eniten. IIhmisillä on vääristynyt kuva siitä, että tulisi olla ympäri vuoden todella siistissä kunnossa, kisakunto ihanteena myös kisakauden ulkopuolella. Kilpailijan oletetaan syövän jatkuvasti tiukkaa ruokavaliota noudattaen, kuljettavan ruokapurkkeja mukanaan osana arkielämää joka päivä...

Itse en tältä osin sovi gendreen laisinkaan. Kisakauden ulkopuolella en todellakaan halua olla sidottu ruokavaliohin, dieetillä purkkielämää saa viettää ihan tarpeeksi. Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja, joten sallin itselleni silloin tällöin herkuttelua offilla. Syön toki järkevästi tarvittavia ravinteita/rakennusaineita ympäri vuoden, mutta sen sivussa syön myös vapaammin. Näin ollen paino nousee ( nyt +15kg kisapainoon ) ja tämä ei itseäni huoleta kyllä :) En usko järjettömään bulkkaukseen, turha kerätä mieletöntä lisäpainoa, joka on kuitenkin taas kovalla työllä revittävä pois, mutta pehmenemiseen uskon kyllä kisakaudesta palautumisen ja taas lihaskasvun maksimoinnin kannalta. Ja suoraan sanoen, rennompi elämä palauttaa eniten sitä korvien väliä, niin jaksaa olla puoli vuotta taas askeetikko kun dieetti koittaa :))

Kukin tyylillään toki, itse en kuitenkaan näe ihanteena sitä, että jäädään liian tiukasti tarkkailemaan kehoa, kontrolloimaan syömisiä ja näin ollen pidetään sekä fysiikkaa ja päätä varsin kovilla. Tämän lajin parissa paljon syömishäiriöitä, laji varsin armoton etenkin naisille, joita arvotetaan usein elämässä muutenkin paljon ulkonäön perusteella. Jos oma identiteetti perustuu pitkälle omaan fyysiseen kuntoon ja ulkonäköön, voi tuloksena olla itsekontrollin kierre, josta on vaikea päästä pois...

Itsekään en ole ollut immuuni näille ajatusmalleille, ensimmäisen dieetin aikana keho ja pää oli sen verran kovilla, että siitä olisi ollut mahdollista jäädä vahingollisia käyttäytymismalleja päälle pidempäänkin, mutta onneksi tilanne normalisoitui tuolloin nopeasti. Silloin ymmärsi oman fysiikan rajallisuuden, sen että ei voi vaatia itseään venymään rajattomasti ja kuinka tunnistaa niin fyysinen kuin henkinenkin väsymys itsessään.

Lajissa paljon hyvää, kuten missä muussakin urheilussa, enkä voisi kuvitella luopuvani tästä omasta elämäntavastani :) Urheileminen tuo fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä tasapainoa ja laji on tärkeä sosiaalinen yhteisö. Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset elämässäni ovat tulleet useimmat lajin parista ja se on suunnaton rikkaus! Harrastan tätä koska se antaa itselleni tavan haastaa itseäni, saan tyydytystä pystyessäni ylittämään itseni fyysisesti, pysyn toiminnallisena ja energisenä urheilun myötä.

Tällä hetkellä lajit kovassa nousussa, mikä tietty hieno asia periaattessa. Se, että ihmiset kiinnostuvat elintavoistaan ja urheilevat enemmän, on kauaskantoisesti todella hyvä asia! Kuitenkin tässä "kaikki mulle heti nyt"-kulttuurissa, on ehkä joillain hieman vääristynyt lähtökohta kisaamisen suhteen: ei ymmärretä lajien vaativan oikeasti kovaa työtä, vuosien suunnitelmallista treenausta, vaan ollaan lähdössä kilpailemaan välillä hyvinkin kevyin perustein. Motivaation lähteet eivät välttämättä löydy itse urheilemisesta tai omista sisäisistä motivaattoreista, vaan tulevat ulkopuolelta. Halutaan ympäristön ihailua, julkisuutta, päästä esille hinnalla millä hyvänsä. Tällöin ollaan alttiimpia myös henkisille ongelmille, jos laji ja kisaaminen ei täyttänytkään omia (epärealistisia) odotuksia...

Itse pikemminkin usein pyydän kilpailemaan haluavia pysähtymään miettimään omia motivaattoreitaan. Kannustan toki haastamaan itseään terveellisesti, asettamaan tavoitteita, jotka mahdollista saavuttaa. Nauttimaan enemmän itse matkasta kohti kilpailuja, kuin kisapäivästä ja hetkestä esillä. Kuuntelemaan kehoaan ja mieltään ja etenemään niiden ehdoilla. Antamaan fysiikalle ja mielelle aikaa kasvaa ja kehittyä kilpailuja kohti.

Toki jollain saattaa olla kisahaaveita, vaikka fysiikka kenties ei rakenteeltaan ihanteellinen tai lihasmassaltaan valmis, ja tavoite voi olla sijoituksen sijaan se itsensä haastaminen. Mikäli kilpaileminen lähtee terveistä motivaattoreista, nostan hattua totta kai kaikille kilpailijoille. Dieetti ja lavalla esiintyminen yleisön edessä, itsensä pistäminen likoon ovat suuria saavutuksia, joita arvostan kyllä! Jokaisella meillä on eri lähtökohdat, eri tavoitteet ja tapa valmistautua lajiin. Toivon, että jokainen löytää sen tavan toimia, joka antaa onnistumisen elämyksiä, jättää hyviä kokemuksia ja ehkä opettaa tuntemaan itsensä paremmin projektin edetessä...

Tälläistä ajatuksenjuoksua tällä kertaa :) Nyt lähden itse toteuttamaan itseäni selkätreenin parissa, jonka jälkeen saan vierailulle ja treenautettavaksi hyvän ystäväni Nooran!

Kuluneesta vuodesta...

Joulupäivätkin ovat kuluneet vauhdilla :) On ehditty syödä hyvin, käydä treenaamassa, tavattu ystäviä ja sukulaisia, nautittu pyhistä antaumuksella!

Jouluaaton vietimme meillä kotona, vieraanamme oli tosiaan siskoni Hannele. Päivällä kävimme treenaamassa jalkoja, salilla oli tuolloin aika rauhallista. Illasta laitoimme joulupöydän, söimme hyvin, avasimme lahjat ja istuimme iltaa katsellen elokuvaa...Pukki toi paljon mieleisiä lahjoja, kiitos vain, ilmeisesti olin käyttäytynyt suhteellisen hyvin tänä vuonna :))

Joulupäivänä taas reippaina aamupäivästä salille, nyt siellä olikin kinkun sulattelijoita enemmänkin. Vuorossa oli käsitreeni, itse keskityin enemmän hauistreeniin tällä kertaa. Nyt teen käsiä vähän rohkeammin, ennen kilpailuja kädet olivat se ainut lihasryhmä jota tein kevyemmin, ne vastaanottavat treeniä niin hyvin, että hetken jopa pelkäsin niistä kasvavan liian dominoivat...nyt voi jumppailla taas ihan fiiliksellä, tehdä raskaampiakin settejä surutta. Koska käsitreeni on itselleni ihan mieluinen, niin hauska voida taas välillä porskuttaa täysillä :)

Kuva jostain viime kesän lopulta :)

Joulupäivän illan vietimme Tolosen Lauran ja Raulin luona. Tähän asti olin onnistunut selviämään joulusta ähkyttä, mutta nyt tuli syötyä pienen kylän edestä. Laura on ihan mieletön ruoanlaittaja, ja kun pitkän kaavan mukaan mupellettiin alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat ( tästä vastasin minä ) ja vielä juustopöydän kimppuun lopuksi, niin tuli kyllä varmistettua pikku siimakäsien palautuminen treeneistä ainakin riittävällä ravinnonsaannilla :D Mutta oli hauskaa, kiitos ihanasta illasta!

Joulun pyhät alkavat siis olla takanapäin, ja kohta vuoden vaihtuminenkin edessä...Kuluneen vuoden lopussa tulee aina katsottua hetken taaksepäin, muisteltua kohokohtia, mietittyä,mitkä seikat ovat vahvimmin jääneet mieleen ja vaikuttaneet minuun eniten...

Totta kai päällimmäisinä muistoina vuodesta on vielä meidän molempien dieetti ja kilpailukausi. Tänä vuonna itselläni oli dieetin aikana motivaatio-ongelmia. Koko ajan mietin lähteäkkö kisaamaan vaiko eikö, porskutin dieettiä eteenpäin fyysisesti todella hyvillä energioilla, mutta oli vaikea löytää henkistä latausta kisaamiseen. Lykkäsin kaikkia kilpailuun liittyviä hankintoja mahdollisimman myöhään, pidin koko ajan mahdollisena ajatusta, että en nouse lavalle...jälkeenpäin ajateltuna, olen totta kai onnellinen siitä, että päätin kilpailla.

Pelkäsin alunperin kovasti sitä, että menetän taas lihasmassaa, kun dieetti etenee, mutta fysiikkani oli loppujen lopuksi kehittynyt, ja olen tyytyväinen tekemääni työhön. Totta kai tälläisenä huippukriittisenä yksilönä itseäni kohtaan näen selvästi kaikki puutteeni, mutta eteenpäin mennään, ja siitä voin olla kuluneen vuoden suhteen tyytyväinen :)

Parasta vuodessa oli se, että tavoittelimme ja saavutimme päämääriä yhdessä Sampon kanssa. Kyllä se on helpompaa ja ainakin meille se sopii, että dieetataan yhtä aikaa. Arki sujuu siten todella kivuttomasti, kun ollaan yhdessä samassa "putkessa" matkalla kohti tavoitteita...

Kisamenestyksen lisäksi vahvoja kokemuksia ovat olleet tänä vuonna myös esimerkiksi matka New York Pro kilpailuihin Lauran kannustusjoukkoina. NY oli kaupunki, joka vaikutti meihin kaikkiin vahvasti, ja jonne on pakko päästä uudestaan! Matkasta teki totta kai niin hienon se, että pääsi seuraamaan yhtä maailman kovatasoisimmista ammattilaiskilpailuista, ja näki rakkaan ystävänsä lavalla siellä! Ainutlaatuisia muistoja!

Tämä vuosi on tuonut suuria elämänmuutoksia, mm. uusia työkuvioita ja muutto Tampereelta Lahteen...Lahti vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ja olemme kotiutuneet tänne hyvin :) Ihmiset välittömiä ja kannustavia, samanhenkisiä ihmisiä tuntuu olevan täällä paljon. Ystävät ovat täällä lähellä, ja onkin rikkaus päästä jakamaan arkea lähimpien kanssa.
Aika näyttää mihin sitä asetutaan loppujen lopuksi, mutta nyt uudet tuulet tuntuvat virkistäviltä, haasteet piristävät aina! Odotankin tulevalta vuodelta paljon jo nyt, uusia kokemuksia, itsensä ylittämistä, toivottavasti onnistumisen elämyksiä ja henkistä kasvua...Tervetuloa vuosi 2013!

Pohdintaa...

Kaiken arkeen liittyvän kiireen keskellä olen viime aikoina miettinyt paljon omaa lajivalintaa, sitä mitä se merkitsee minulle sekä ylipäätänsä kaikkea sitä, miten kilpaileminen on vaikuttanut ja vaikuttaa elämääni.
Kisadieetillä sitä on ikäänkuin tietynlaisessa putkessa, fokus on niin tiiviisti prosessissa, että sen merkitystä tai vaikutuksia ei näe suuremmassa mittakaavassa. Nyt kun on joutunut keskittymään vihdoin muuhun elämään ja saanut perspektiiviä asioihin, voi niitä käsitellä aivan eri tavalla...

Tällä hetkellä kun kisoja ei ole ihan nurkan takana, ja salilla käynti on hetken selkeästi vapaampaa, on voinut rauhassa miettiä asioita, jotka motivoivat minua lähtemään salille. Minuahan ei ole varustettu millään kovimmalla kilpailuvietillä, ja itse kilpaileminen on ollut aina ensi sijassa itseni voittamista. Olen aina löytänyt ne suurimmat merkitykset ja onnen hetket itse matkasta, kokemuksista ja ihmisistä lajin parissa.

Siksi en koe mitään kilpailujen jälkeistä masennusta tai tyhjyyden tunnetta, joka monille kilpailijoille tuttua kun pitkä prosessi päättyy kilpailutilanteeseen. Vaikka kilpaileminen on ehdottomasti ollut oikea päätös aikanaan, ja Suomen mestaruuden voittaminen Expossa yksi elämäni ikimuistoisumpia hetkiä, niin päivittäisessä tekemisessä motivaation lähteet löytyvät muusta kuin kilpailuasetelmasta.

Tämä dieetti oli niin tasapainossa, keho niin hyvinvoiva, että paluu arkeen on ollut todella mutkatonta. Kisojen jälkeen keho tuntui suorastaan levänneeltä, paluu koviin treeneihin oli helppoa ja kroppa ei ime itseensä rasvaakaan sillä vimmalla kuin viime kilpailujen jälkeen. Hormonitoiminta on palannut ennalleen, treeni kulkee jäätävän hyvin, mieli on korkealla :) Koen olevani fyysisesti ja henkisesti parhaimmassa balanssissa kuin koskaan aiemmin elämässäni, ja se on niin merkityksellinen asia, että ymmärrän olla siitä todella kiitollinen tällä hetkellä. Suuri merkitys hyvinvoinnilleni on ollut tällä lajilla, ja niillä valinnoilla joita olen sen vuoksi tehnyt...

Tämä laji on niin osa minua, että tavalla tai toisella se kulkee varmasti mukanani koko loppuelämän :) Treeni on se ylellinen hetki päivästä, jolloin keskityn vain itseeni, fyysisesti itseni ylittäminen tuo myös henkistä vahvuutta. Ja tämä ihmisen suusta, joka aiemmin vihasi liikuntaa ja onnistui todistuksissa saamaan liikuntanumeroiksi viitosen kieltäytyessään kaikesta liikunnasta :D Pikkuhiljaa sitä sitten urheilusta tuli osa elämää, ensin nuorempana puhtaasti ulkonäköön liittyvien seikkojen vuoksi, vanhempana terveyden ja elämänlaadun vuoksi...

Tietyllä tavalla näen kyllä lajin narsistiset piirteet varsin hallitsevina, etenkin jos tekee kilpailupäätöksen, peilikuvasta tulee välttämätön työkalu joka ohjaa harjoitteiden suunnittelua. Salilla peiliin katsoessaan ei kuitenkaan  tosiaankaan katso omaa ulkonäköään, vaan ohi sen analysoi rakennetta, suunnittelee harjoitteiden kulkua peilikuvan kertomien puutteiden/vahvuuksien/symmetrian mukaan...

Vaikken kilpailisikaan, totta kai sillä olisi merkitystä, että kehoni olisi lihasmassan suhteen suurinpiirtein balanssissa. Lihastasapaino merkityksellinen jo kehon toiminnallisuuden kannalta ja toki esteettisestikkin on positiivista, että keho on jotenkuten tasapainossa :) Lihaksikas naisvartalo on aina ollut ihanteeni, mielessä on treenatessa se oma ihannefysiikka, ja sitä tavoittelen resurssien mukaan.

Erin Stern, Figure Olympia 2012

Fitness elämäntapana minulle merkitsee kokonaisvaltaista hyvää oloa. Urheilun kannalta se merkitsee harjoitteita ja lajeja jotka tukevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Fysiikan ulkoisen kehittämisen lisäksi liikunta lisää ja ylläpitää voiman lisäksi kestävyyttä, koordinaatiota, tasapainoa, liikkuvuutta ja yleistä toiminnallisuutta. Lisäksi se lievittää stressiä, tuo onnistumisen elämyksiä ja antaa mahdollisuuden haastaa itseäni myös henkisesti. Liikunnasta tulee nauttia, sen tulee olla mielekästä ja palkitsevaa, ei suorittamista :)

Laji on tuonut totta kai muutoksia myös muihin elintapoihin. Kohtelen kehoani monella tapaa aiempaa paremmin. Ruokavalio on totta kai kokenut suuren muutoksen lajin myötä. Ruokavalion suhteen olen sitä mieltä, että kunkin on löydettävä itselleen sopiva tapa toteuttaa sitä, elämänlaadun parantaminen tiedostavalla syömisellä on asia, jossa monilla karkaa mopo käsistä ja helposti julistetaan omia valintoja ainoiksi oikeiksi.

Terveellinen ruokavalio ja sen saaminen pysyväksi elämäntavaksi vaatii ratkaisuja, jotka ovat riittävän motivoivia ja toimivia, jotta ne kulkevat mukana luontevasti eri elämäntilanteiden mukaan. Joku voi löytää tasapainon vasta hyvinkin tiukkojen ymparivuotisten normien sisältä, toinen tarvitsee enemmän rytmittämistä ja liikkumavaraa, jotta löytyy balanssi nautiskelun ja rajoitusten välillä.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itse olen nautiskelija, ja kilpailujen välissä tarvitsen myös rentoutta syömisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ruokavalioni perusrunko ei olisi aina sama. Olen oppinut tietyn tavan syödä, tehdä riittävästi terveellisiä valintoja, jolloin minun on mahdollista välillä suhtautua ruokaan myös rennosti :)

Urheilun parista olen löytänyt useita elämäni merkityksellisimpiä ihmissuhteita, lähipiiriin luonnollisesti kerääntyy samanhenkisiä ihmisiä, kilpailijoita ja lajin harrastajia. Olen kilpailutilanteiden lisäksi päässyt kokemaan muitakin elämyksiä, jotka ovat suoraan seurausta lajin harrastamisesta. Urheilu on rikastuttanut elämääni yllättävänkin monimuotoisilla käänteillä ja vaikutuksilla.

Tässä lajissa on paljon hyvää, se että laihuuden sijaan ihanteena on urheilullinen, lihaksikas keho, on mielestäni ehdottomasti hyvä asia. Syksyn aikana olen saanut monia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat pyytäneet apua ruokavalion ja liikunnan suhteen, tavoitteena juuri tuo toiminnallinen ja hyvinvoiva keho. Jatkossa tarkoitukseni onkin jossain määrin tehdä ravinto-ohjelmia ja kuntosaliohjelmia, sekä auttaa muuten ihmisiä tavoitteissaan liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen. On kannustavaa ja inspiroivaa huomata, että voi olla avuksi myös muille!

Valmistautumista Expoon :)

Jyväskylän kilpailut siis takanapäin, vielä tämä viikko paneutuen kisaprojektiin ja viikonloppuna Expo :)
Expon jälkeen tulee varmasti taas olemaan aluksi hämmentävää, kun elämä ei olekaan aikataulutettua ja kontrolloitua niin kuin nyt dieetillä...viimeeksi meni hetki siihen, että tottui tekemään asioita fiilispohjalla, ilman että arjen pienetkin valinnat oli mukautettava dieettiin ja treeneihin.

Minähän olen ehdottomasti nautiskelijaluonne ruoan suhteen, eli jonkun verran odottaa jo joitain herkkuja kisan jälkeen. Tänä vuonna en ole kuitenkaan kokenut sellaisia mielihaluja kuin aiemmin, ja toivonkin, että syömiset pysyvät käsissä. Omiin mielikuviini syömisestä liittyy nyt pikemminkin ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet: odotan illanviettoja ystäväpariskuntien kanssa, odotan kilpailujen jälkeen buukattuja ulkomaanmatkoja, jolloin saan keskittyä parempaan puoliskooni rauhassa...kyllä se kummasti tuo syvyyttä yhteiseen laatuaikaan, kun voi nauttia yhdessä lasin punaviiniä ja hyvää ruokaa, kuin että jaetaan kuppi riisiä :D

Nyt tiedän, että ehdin rauhassa syödä vielä mitä haluan, ehdin kilpailujen jälkeen kokea noita elämyksiä, ruoka ei lopu eivätkä päivät jolloin minulla ei velvoitteita lajia kohtaan...olen kyllä henkisesti paljon tasapainoisempi tässä suhteessa kuin aiemmin.

Ohjelmassa niin paljon kaikkea mukavaa, että odotan kyllä toki tuota kilpailujen jälkeistäkin aikaa kovasti, vaikka tällä hetkellä olo on kyllä todella hyvä, ei mitenkään riutunut tai väsynyt...

Parasta tässä vuodessa on ollut ehdottomasti se, miten tämän kaiken on saanut jakaa lähipiirin kanssa.
Expon jälkeen luvassa illan istumista huippuporukalla, koossa ystäviä ja kanssakilpailijoita :) Tuota odotan malttamattomana, tunnelmien jakamista yhdessä ihmisten kanssa, yhteenkuuluvuutta kun jakaa sen fiiliksen kun pitkä prosessi tulee päätökseensä ja kukin meistä on ylittänyt itsensä monella tavalla.

Jyväskylästä jäi hyvä mieli jatkaa eteenpäin. Moni asia olisi voinut mennä paremmin osaltani, mutta taas olen yhtä kisakokemusta rikkaampi :) Valmistauduin Jyväskylään itselleni epätyypilliseen tapaan henkisesti todella rennosti, ei kiristänyt pinnaa, en murhtinut etukäteen puutteitani, oli hyvä "tällä mennään"-asenne...
Perjantaina lopulta iski jo pientä paniikinpoikasta, mikä näkyi illasta nesteisyytenä, mutta valmentaja sai rauhoitettua tilanteen ja sain onneksi rentouduttua.

Itse kisapäivä meni todella hyvällä mielellä. Huoltajani Nooran kanssa tuli viime kaudella käytyä kisarutiineja niin useasti läpi, että käytännön valmistelut sujuivat rennosti. Omaa sarjaani ennen kävimme katsomassa Sampon kilpailut, tunnelma oli katossa kun Sampo vei ykkössijan :)) Toisen puolesta on jopa onnellisempi kuin omasta suorituksesta, oli hienoa saada jakaa kisapäivä kumppanin kanssa, nämä korvaamattomia kokemuksia <3 p="p">

Kun tuli vihdoin itselläni aika astella lavalle, tuttu esiintymiskauhu iski. Se on kamala tunne, kun syke nousee, kädet tärisevät ja ei hallitse täysin itseään. Mutta lavalle marssin silti, jotain t-kävelyn tapaistakin suoritin ja kipittelin paikalleni line uppiin. Sitten onneksi rentouduin, vertailuissa oli jo hyvän rauhallinen olo ja se tuntui jopa kotoisalta ja hallittavalta. Tuo oli itselleni suurin voitto koko päivästä, tunne että voin hallita kenties vielä tuon henkisen puolen :))

Kuvia kilpailusta mm. täällä

Sijoitus oli hyvä, ja olin todella onnellinen siitä, etenkin kun tuli tehtyä vielä paljon virheitä ja tulos olisi voinut olla toinenkin...ensi kerralla yritän taas korjata noita virheitä, ja eiköhän tästä pikkuhiljaa kehkeydy ihan hyvä kokonaisuus.

Kotimatka ja koko loppuilta oli meidän perheellä aika täydellisen onnellinen, yhdessä on tehty kovasti töitä, pistetty syrjään elämän muita osa-alueita hetkeksi ja nyt yhdessä sai iloita tuon työn tuottamista tuloksista. Molemmat olemme jaksaneet dieetin helpommin toinen tukena, ja onnen tunteetkin olivat vahvempia toinen rinnalla.

Niin fiiliksissä ampaistiin sitten kotimatkalle, että unohdin matkatavarani hotellin säilytykseen :D
 Onneksi sain tavarani tänään matkahuollon kautta takaisin kotiin, arki oli vähän haasteellista ilman puhelimen laturia, koti-avaimia, kaikkea kosmetiikkaa jne...

Tämä viikko kuluukin suurinpiirtein samoin kuin edellinenkin, salitreenit ovat vain muutamia kevyitä pumppailuja, harjoittelen kävelyjä ja venyttelen paljon. Ruokiin on tullut pieniä muutoksia viime viikosta, suurimmat muutokset tulivat kilpailua edeltävälle sekä kilpailupäivälle...Aika näyttää kuinka tehdyt muutokset vaikuttavat :) Toivon, että olisin hieman tiiviimpi ja kuivempi, hävittämättä lihaspyöreyttä -tuotahan kaikki toki toivovat ;)

Positiivisia päiviä :)

Kuluneen seitsemän päivän sisään on mahtunut paljon mukavaa :) Vaikka on pitänyt miltei väsymiseen asti kiirettä välillä, niin mieli on ollut korkealla. Tuon hyvän mielen ovat saaneet aikaan lukuisat ihmiset lähipiirissäni, ja yllättävät kädenojennukset heman kauempaakin. Tällä hetkellä tunnen olevani todella kiitollinen noille ihmisille, pienille teoille, jotka ovat antaneet silti todella paljon hyvää mieltä ja jaksamista.

Viime päivinä olen saanut useamman yllättävän yhteydenoton lajin kilpailijoilta, paljon tsemppiä ja jaksamisen toivotuksia. Olen ollut kiitollinen ja otettu siitä, että omien dieettien keskellä ihmisillä on halua kannustaa myös muita. Viimeeksi tänään sain sähköpostia eräältä kilpailijalta, joka niin koskettava, että puhkesin kyyneliin lukiessani sen puhelimestani salitreenin lomassa. Olen löytämässä -vihdoin- sen positiivisemman tekemisen vireen, enkä vähiten noiden kannustavien sanojen ja ystävieni tarjoaman tuen vuoksi.

Dieetti ei ole missään vaiheessa tuntunut ruumiillisesti yhtään raskaalta, päinvastoin. Päänuppi on sen sijaan välillä kovilla kun kritisoi itseään niin ankarasti ja vahvuuksien löytäminen on välillä ollut työn takana. Nyt mielen on alkanut vallita sellainen "me" henki noiden ihanien kilpasiskojen ansiosta. En jaksa huolehtia sijoista, en murehtia fysiikkaani-ei se pähkäilemällä parane- ja jopa odotan välillä kisatapahtumaa, kaikkien tapaamista, yhdessä kisaamista ja ennenkaikkea sitä yhteistä illanviettoa huippuporukalla expon jälkeen, kun olemme kaikki urakkamme tehneet :))

Minähän olen tosin sellainen tuuliviiri, että kohta voi epävarmuus taas hiipiä niskan päälle, mutta juuri nyt on rentoa ja leppoisaa, ensimmäistä kertaa saan vähän kiinni siitä, miltä dieetti voisi parhaimmillaan henkisesti tuntua :) Toivottavasti saan pidettyä tästä tunteesta kiinni mahdollisimman pitkään...

Viime aikoina on ollut ohjelmassa myös niin paljon hauskoja tapahtumia, reissaamista ja ystävien tapaamisia, että se on jo piristänyt :) Viime viikon lopulla kävimme Tolosten kanssa asuntomessuilla, olemme kaikki kiinnostuneita sisustuksesta ja saimmekin messuista paljon irti! Oli ihana nähdä Lauraa ja Raulia taas, vaihtaa dieettikuulumisia ja höpötellä mukavia...

Viikonlopuksi puolestaan saimmekin yökylään ystäväni Elorannat koko perheen voimin, Mirkka, Teemu ja lapset Amanda ja Elviira. Viikonloppuna olikin kiva tehdä aamuaerobiset yhdessä Mirkkan kanssa, kyllä seurassa aika ja matka kuluu vain niin paljon sujuvammin :) Viikonloppuna ohjelmassa oli Särkänniemessä käyntiä, yhteisiä salitreenejä ja ulkoilua. Kummityttöni Elviira jäi meille viikonlopun päätyttyä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi viettämään laatuaikaa kummitädin kanssa. Nämä yhteiset hetket minullekkin kullanarvoisia, harvinaista herkkua saada hemmotella kummityttöä mielin määrin :))

Ehdinpä vetämään Kouvolassa yhteistreenit Terhin kanssa, joka on blogissaan jo aiemmin ehtinytkin reklamoimaan saamastaan saliohjelmasta jonka hänelle tein :D Reklamointi on koskenut siis sitä, että ohjelma on tuntunut varsin tehokkaalle, ja Terhi on saanut lihat aika kivasti hapoille sen avulla. Go Terhi!

Juoksurintamalla koin huippuhetken kun ystäväni Hannan kanssa teimme yhteisen aamulenkin, ja kirmasin Hannan perässä 10km lenkin tuntiin. Olin NIIN tyytyväinen itseeni, aerobinen kunto alkaa olla ihan ok tällä hetkellä. Se on minulta jo aikamoinen saavutus, kun vielä pari vuotta sitten olin kyllä ihan sitä mieltä, että aerobisen kaikki muodot ovat suoraan saatanasta ja että minua ei lenkkipoluille saada millään ;)

Treenit sujuvat kuten ennenkin ihan hyvällä sykkeellä. Salitreenit motivoivat edelleen, voimaa riittää, tuntuma hyvä, ei valittamista. Pahimmasta stressistä luopuminen on tuntunut myös treeneissä, viikon verran sali on ollut samalla lailla kevyen hauskaa kuin dieetin ulkopuolella, ilman ylimääräistä analysointia ja hampaiden kiristelyä kun massaa on liian vähän tuolla tai liikaa täällä...tämä on harrastukseni, vapaa-aikaani, ei elämän kynnyskysymys. Tällä hetkellä tämä on ennenkaikkea pirun hauskaa :))

Pohdintaa

Viikonloppuna pyörähdin valmentajaa tapaamassa. Kuten aiemminkin, jännitin tapaamista etukäteen. Ei siksi, että Sallaa pitäisi persoonana jännittää, mutta olen aina stressaantunut siitä jos itse olen pettymys toiselle, eli jos kunto ja fysiikka eivät sitä mitä pitäisi...minä helposti ylisuoritan, varmistan varmistamisen jälkeen ja jos olen epävarma niin teen enemmän. Tämä on asia, joka nousi nyt vahvasti esille, ja olen joutunut tekemään pari päivää vakavaa itsetutkiskelua...

Toisin kuin esim. työelämässä, eli tämän lajin parissa ylisuorittaminen tee minusta parempaa valmennettavaa tai urheilijaa, päinvastoin. Voin viedä vahingossa pohjan kaikelta tehdyltä työltä, ja viedä lopputulosta reilusti taaksepäin sen sijaan että tilanne paranisi...ei siis enää yhtään ylimääräisiä aerobisia, treenejä tai muuta soveltamista. Minun pitää ottaa toisaalta paljon rennommin, ja toisaalta vakavammin tulevat viikot. EI YLILYÖNTEJÄ. En kyllä koskaan sovella niin, että tekisin vähemmän tai söisin enemmän, päinvastoin, mutta tosiaan tuo ei olekkaan mikään hyvä juttu enkä sillä voi yhtään retostella.

Sain hyvää palautetta fysiikasta ja kunnosta, ja paljon mietittävää kotiinviemisiksi omasta ajatusmaailmastani.
Treenasimme olkapäät yhdessä, Solanalla huippuvehkeet olkapäätreeniin ja Sallalta sai taas uusia liikevariaatioita ja kulmauksia omaan treeniin lisättäväksi.

Nyt tulevat viikot OTAN RENNOSTI. Moni asia hyvin, loput tulevat aikanaan. Viikkoja on vielä jäljellä, olen omistautuneessa huippu ammattimaisessa valmennuksessa, ainoa heikko lenkki yhtälössä olen minä itse...eli jatkossa mielikuvaharjoituksia, pyrin iloitsemaan vahvuuksistani ja hyväksymään heikkoudet. Eiväthän nämä elämän ja kuoleman kysymyksiä ole, renommalla otteella toki koko prosessi antaisi minulle enemmän...

Eli nyt suuntaan salille syvävenyttelemään, hyvä kirja mukaan ja pötkölleen venytyslaitteisiin :)) Keholle ja mielelle vähän rauhoittumista...

Päivällä vedettiin Sampon kanssa kyllä takareisitreeni, hyvä jumppa olikin molemmilla. Treeni sisälsi paljon eristäviä likkeitä, perusliikkeet jätettiin loppuun niin kuin usein teemme: mukavampi kun lihakset ovat lämmenneet hyvin ennen niitä, eikä tarvi puuhastella älyttömällä painokuormalla noin kun etukäteis väsyttää tarpeeksi hyvin...
Jalkatreenit edelleen ilo tehdä, toki tiedostan takaraivossa aina koko ajan nuo lähestyvät jalkareenit, ne kun totta kai ylivoimaisesti raskaimmat ja haastavimmat osuudet kierrosta. Mutta treenin jälkeen on mieli aina katossa kun on saanut itsestään riittävästi irti. Olen muokannut treenit tietyille saleille, juuri tietyille laitteille ja liikejärjestyksille, näin olen saanut aiemmin haitanneet alaselän ja polvien kivut käyännössä kokonaan pois. Treenit itselläni tosiaan painottuvat erilaisiin eristäviin variaatioihin, raskaat kyykyt ja prässit vähemmällä, mutta itselläni homma toimii pitkässä juoksussa paremmin näin, kun olen tällä tavalla koko ajan kunnossa, eikä joku särky rajoita koko aikaa...

Huomenna aamusta hetki itselle ja salin aerobisten laitteiden sijaan aerobinen pitkällä lenkillä koiran kanssa luonnossa :))

Kiirettä pitää...

Kulunut viikonloppu oli taas yhtä rientämistä paikasta toiseen...paljon sain kyllä aikaiseksi, ja kivaa oli kaiken hauskan ohjelman parissa, eli ei haitannut lainkaan, vaikka aikataulut tuntuivat taas tiukoilta. Sama säätö ja sähläys on jäänyt päälle nyt myös alkuviikoksi, juhannus katkaisee kuitenkin rutiineja sen verran, että pitää saada paljon asioita valmiiksi ennen sitä :)

Viime viikonloppuna olimme rakkaiden ystävieni, Elorannan Mirkkan ja Teemun hääpäiväjuhlissa. Pariskunnan 10-vuotista yhteistä taivalta juhlistettiin Western-teemalla Kouvolassa. Mukavaa oli, hauska nähdä useita vanhoja tuttuja pitkän ajan päästä ja liikuttavaa oli seurata juhlaparin onnea seremoniassa, jossa molemmat lausuivat sanoja rakkaudesta toiselle <3

Viikonloppuna tuli tehtyä myös ystäväni Terhin kanssa pirteänä aamuseitsemältä juoksutreenit mäkihyppytornin portaissa...hyvin tuli pingottua portaita ylös alas, sillä seurauksella, että pohkeet ovat allekirjoittaneella AIVAN jumissa...muutama päivä meni niin, että tasamaalla kävelykin oli yhtä tuskaa, pohkeet eivät antaneet periksi yhtään-portaiden alaskulkeminen puolestaan oli aivan mahdoton tehtävä...

Hieman on joutunut käyttämään mielikuvitusta, että on noilla tökköjaloilla saanut sovellettua aerobiset treenit, mutta jotenkin olen onnistunut kitkuttelemaan ne läpi, ja nyt onneksi pohkeissa jo merkkejä kivun laantumisesta...

 Ei auttanut pikku venyttelyt palautumiseen kyllä tällä kertaa :D

Treenit kulkevat muuten hyvin, kovasti on yritetty puuhastella salilla. Paino pompsahti viikko sitten taas ylemmäs, ja siellä tuntuu sitkeästi pysyvän, ruho on tosi nesteinen ja paineeton...tällä liikunnalla ja ruoilla ei kyllä teoriassa ole muuta mahdollisuutta, kuin että kunnon olisi edettävä, mutta selvästi kroppa paljon oikukkaampi ja vaikeammin tulkittavissa kuin aiemmin.

Viime dieetillähän menetin lopussa jotenkin kokonaan tuntuman treeneissä, hermotus alkoi olemaan niin lopussa ja stressitaso sen verran katossa, että koko kroppa tuntui tukkoiselta...sitten odotin kuin kuuta nousevaa sitä hyvää paineista ja energistä tunnetta, mikä tulisi kisojen jälkeen kun pääsi taas tankkaamaan kehoon ruokaa ja treenaamaan rennommalla otteella. Tuota tunnettahan ei tuolloin todellakaan tullut, meni useampi kuukausi, ennenkuin treeni tuntui taas vilpittömästi luistavan, mutta se paineisuuden tunne joka ennen oli minulle luontevaa loisti poissaolollaan...

Jokainen toki yksilö, joidenkin elimistö mukautuu näihin dieettien vaatimiin muutoksiin helpommin, joillain keho järkkyy enemmän. Itse olen todella hyväksynyt sen, että keho ei ole mikään kone, hyvällä tietotaidolla ja järkevällä tekemisellä voi ennakoida tilanteita ja ohjata kehon reaktioita, mutta loppupelissä kaikkea ei voi ohjelmoida ja hallita...on mielenkiintoista, miten nyt tuntuu, että dieetataan aivan eri kehoa kuin viime kerralla: rasvajakauma on erilainen, aineenvaihdunta erilainen kuin aiemmin jne.

Jännä nähdä mihin tässä vielä päädytään, hyvältä tuntuu toki olla ammattitaitoisissa käsissä ja tiedän itse, että olen periksiantamattomalla työmotivaatiolla taas tehnyt parhaani...asiat ovat siis monessa suhteessa varsin mukavasti :))

Puurtamista

Viikonloppu vierähti siis Turussa, hienot kisat, ihana nähdä tuttuja! Kyllä oli motivoivaa seurata kilpailuja, useampi kilpailija oli todella kehittänyt fysiikkaansa ja nyt kunnot olivat todella viimeisteltyjä. Viime vuonna niin paljon puhuttu "pehmentäminen" oli unohdettu ja selvästi sijoitusten mukaan piti olla lihaa ja kireyttä tytöilläkin. Hyvä, laji toki murroksessa monella tavalla, mutta tuntuu, että vaikka kuinka puhuttaisiin lihasmassan rajoittamisesta ja "liiallisesta" tiukkuudesta, niin kyllä massa ja kireys yhä ovat valttia. Ohtosen Maarit oli mielestäni tyrmäävän upea, paras bf-fysiikka ja kokonaisuus jonka olen nähnyt!

Oma puuhastelu jatkuu samaan malliin, kovasti sitä tehdään, aika näyttää miten se tuottaa tulosta...Turussa oli ihana päästä puhumaan kilpailijoiden kanssa suhtautumisesta kisaprosessiin, ei allekirjoittaneelle se itse kisaaminen ole syy lähteä joka päivä salille. Kyllä tätä tehdään ihan muista syistä, rakkaudesta lajiin ja tähän elämäntapaan yleensä. Syksyn suhteen en ota paineita, piiperrän ja puuhastelen, täysillä ja koko sydämestäni totta kai, nautiskelen kokemuksesta, aika näyttää kisaanko....

Muutama videonpätkä kuluneista treeneistä:

Normiviikko

Taas alkaa olla viikko takana, ja tämä onkin ollut hyvä treeniviikko kaikin puolin :)
Pidän kovasti nykyisestä treeniohjelmasta, siitä miten tarkasti erikoistekniikat ja liikkeet tulee nyt jaettua. Joka kierto on ollut mukavan vaativa, se on pitänyt tekemisen todella mielekkäänä ja lihakset saavat jatkuvasti uutta ärsykettä. Kyllähän se epäilemättä näyttää huvittavalta, kun joudun kantamaan nyt mukanani paperinippua ja lunttaan koko ajan ohjelman kulkua, ihan kun olisin eksynyt salille ensimmäistä kertaa :)) No, ei se meno omalla kohdalla muutenkaan aina kovin vakuuttavaa ole, niin tuo sopii imagoon hyvin...

Reippaan treenin vastapainoksi olen yrittänyt panostaa lihashuoltoon. Iltaisin tulee venyteltyä koko kroppaa kotona. Edelleenkään ei tunnu, että olisin yhtään notkeampi, joka paikka kirraa vähän väliä, mutta en halua testata sitäkään, missä kunnossa liikkuvuus olisi ILMAN tuota venyttelyä...

Kävin hierotuttamassa selkää Santalan Ristolla Zensellä, tuli kyllä tuo käsittely tarpeeseen taas. Kuulemma selkä ihan jumissa -taas, lisäksi lonkankoukistajat olivat niin krampissa, että harvoin kuulemma näkee sellaista :D Jalkaa ei kyennyt suoristamaan, kun lonkankoukistajaa manipulointiin, kiehtovaa taas miten yllättävistä paikoista voi löytyä jäätäviä kipupisteitä...Lonkankoukistajat vaikuttavat puolestaan suoraan selkään, ja viime aikaiset selkäsärkyni ovat varmaan osittain tuosta johtuvia....Kipukynnykseni onkorkea, joten saan itseni "huomaamatta" hyvinkin tukkoon, mutta vastaavasti kestän kyllä lihasten avaamistakin suht hyvin.

Olen kiitollinen siitä, että käytössä on täälläkin noin ammattitaitoinen hieroja! Risto on löytänyt vastaukset aina kaikkiin ongelmiin lihaksistoni kanssa ja hyvän lihashuollon lisäksi kotiinviemisiksi jää aina myös lajikohtaisia vinkkejä liikeradoista, venyttelystä tms. Se on merkittävä plussa, että hieroja itse treenaa ja kilpailee tämän lajin parissa, ihan eri tavalla pystyy silloin analysoimaan ja purkamaan lihasongelmien syytä...



Viime päivitys kehonkuvasta saikin paljon kiinnostusta ja vastauksia, kiitos siitä! Myös monet ystäväni ovat ottaneet aiheen puheeksi, tunnistettuaan tekstistä fiiliksiä joita kisadieetin aikana seurasivat sivusta. On ollut mielenkiintoista analysoida omia ajatusmallejaan ja tapoja toimia ystävien kanssa. Yhteinen nimittäjä minulle, jonka useat ovat pistäneet merkille, on heittäytyminen vahvasti asiaan, joka kulloinkin on minulle kiinnostava/ajankohtainen, ja se että vaadin itseltäni paljon siinä mitä teen.

Tunnistan itsessäni kyllä perfektionistin vikaa. Perfektionismi voi olla positiivinen voimavara, kun pyrkii parhaaseen suoritukseensa. Se kannustaa ylittämään itsensä, ottamaan riskejäkin. Negatiiviseksi tuo kääntyy silloin, kun ei voi antaa itselleen anteeksi ollessaan epätäydellinen. Jos pelkääkin niin  paljon epäonnistumista, sitä että ei olekkaan hyvä tavoittelemassaan asiassa, niin että ne riskit ja itsensä ylittäminen jäävät tekemättä. Kaksiteräinen miekka siis.

Itse kokisin, että noin yleensä tuo on kohdallani positiivinen voimavara. Olen aina ollut itseni kriittisin arvioija ja olen tekemisissäni pyrkinyt löytämään tason, joka on mielestäni hyvä. Silloin en vertaa itseäni muihin, vaan motivoidun omista sisäisistä kriteereistäni. En ole kilpailuhenkinen perusluonteeltani, joten ennen tätä lajia mielenkiinnon kohteet ovat olleet tekemistä vain omaksi ilokseni, itseni kehittämistä milloin missäkin.

Paneudun kokonaisvaltaisesti niin ihmissuhteisiin, työhön, kuin harrastuksiin. Muutama vuosi sitten itselläni oli menossa hevosalan opinnot, tuolloin elämä pyöri hyvin vahvasti sen ympärillä. Ammattiopintojen vaatimat suoritteet tarkoittivat, että joutui harjoittelemaan ja opiskelemaan paljon uusia taitoja. Nyt harrastukseksi on vaihtunut salitreeni.

Lisäksi ystävieni kanssa jutellessa tuli esille, että asiat joihin heittäydyn, ovat usein visuaalisia. Esteetikon tunnistan itsessäni jopa perfektionistia paremmin; koen vahvasti asiat jotka näen, saan mielihyvää kauniiksi kokemistani asioista. Estetiikka on ikäänkuin tapa, jolla hahmottaa ympäristöä ja se on pikemminkin tiedostamatonta kuin tiedostettu ajatusprosessi. Samalla tavalla kuin joku on musikaalinen, toinen ei, niin minä reagoin ehkä vahvemmin visuaalisiin asioihin kuin joku toinen.

Piirtäminen on minulla kausiluontoista, viime aikoina tuo on jäänyt vähemmälle...

Pari vuotta sitten eksyin erääseen leivontablogiin ja sitä seurasi armoton kakku- ja piparitehtailu, en niinkään välitä leivontaosuudesta, mutta koristelu on hauskaa...

Sisustaminen on aina tuntumut omalta jutulta, ihanne olisi jos saisin pari kertaa vuodessa uuden asunnon tuunattavaksi :)) Se, että kotona visuaalisesti viihtyisää saa minut voimaan henkisesti paremmin. Tällöin kodista tulee paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen...

Estetiikka sanana särähtää kenties jonkun korvaan, etenkin tämän lajin parissa se tuo mieleen ehkä narsismin. Toki kiinnostus lajiin, tulee myös visuaaliselta puolelta: treenattu vartalo vastaa omia kauneusihanteita. Silti se todellinen syy raahautua kerta toisensa jälkeen salille testaamaan omaa kipukynnystä erilaisilla treeniviritelmillä löytyy liikunnan antamasta mielihyvästä, ei siitä mitä peili näyttää!

Body fitness, lajiharjoittelu ja kilpailudieetti on muutaman viime vuoden ollut todella hallitseva osa elämää. Tässä lajissa etenkin täytyy hyväksyä realiteetit: vaikka motivaatio ja työmoraali ovat kovat, en pysty muuttamaan perusrakennettani, keho ei muokkaannu aina niinkuin haluaisin, fysiikka ja henkinen kantti eivät aina ole hallittavissa jne. Esteettisesti itseäni rehellisesti miellyttävä fysiikka on kenties mahdoton saavuttaa, kaikkien työtuntien lisäksi se vaatii lahjakkuutta ja hyvää perusgenetiikkaa.

Pieni perfektionisti minussa siis useinkin potkii seinää turhautuneena, kun välillä tuntuu, ettei homma etene...silti tätä jatkaa, koska tästä kaikesta huolimatta nauttii :)) Hyvän treenin tuoma "endorfiinihumala" on olotila, jolle ei ole voittanutta! Se pieni itsensä ylitys treenissä, hyvä tuntuma ja paine, mukava pyöreys lihaksessa...kuinka voisi olla uppoutumatta tähän lajiin, nauttimasta liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta joka terveysvaikutusten myötä parantaa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti?

Eli salille siis mars, itselläni tänään ohjelmassa olkapäitä ja rintaa :) Taas mahdollisuus pyrkiä parempaan suoritukseen kuin eilen...