Pohdintaa...

Kaiken arkeen liittyvän kiireen keskellä olen viime aikoina miettinyt paljon omaa lajivalintaa, sitä mitä se merkitsee minulle sekä ylipäätänsä kaikkea sitä, miten kilpaileminen on vaikuttanut ja vaikuttaa elämääni.
Kisadieetillä sitä on ikäänkuin tietynlaisessa putkessa, fokus on niin tiiviisti prosessissa, että sen merkitystä tai vaikutuksia ei näe suuremmassa mittakaavassa. Nyt kun on joutunut keskittymään vihdoin muuhun elämään ja saanut perspektiiviä asioihin, voi niitä käsitellä aivan eri tavalla...

Tällä hetkellä kun kisoja ei ole ihan nurkan takana, ja salilla käynti on hetken selkeästi vapaampaa, on voinut rauhassa miettiä asioita, jotka motivoivat minua lähtemään salille. Minuahan ei ole varustettu millään kovimmalla kilpailuvietillä, ja itse kilpaileminen on ollut aina ensi sijassa itseni voittamista. Olen aina löytänyt ne suurimmat merkitykset ja onnen hetket itse matkasta, kokemuksista ja ihmisistä lajin parissa.

Siksi en koe mitään kilpailujen jälkeistä masennusta tai tyhjyyden tunnetta, joka monille kilpailijoille tuttua kun pitkä prosessi päättyy kilpailutilanteeseen. Vaikka kilpaileminen on ehdottomasti ollut oikea päätös aikanaan, ja Suomen mestaruuden voittaminen Expossa yksi elämäni ikimuistoisumpia hetkiä, niin päivittäisessä tekemisessä motivaation lähteet löytyvät muusta kuin kilpailuasetelmasta.

Tämä dieetti oli niin tasapainossa, keho niin hyvinvoiva, että paluu arkeen on ollut todella mutkatonta. Kisojen jälkeen keho tuntui suorastaan levänneeltä, paluu koviin treeneihin oli helppoa ja kroppa ei ime itseensä rasvaakaan sillä vimmalla kuin viime kilpailujen jälkeen. Hormonitoiminta on palannut ennalleen, treeni kulkee jäätävän hyvin, mieli on korkealla :) Koen olevani fyysisesti ja henkisesti parhaimmassa balanssissa kuin koskaan aiemmin elämässäni, ja se on niin merkityksellinen asia, että ymmärrän olla siitä todella kiitollinen tällä hetkellä. Suuri merkitys hyvinvoinnilleni on ollut tällä lajilla, ja niillä valinnoilla joita olen sen vuoksi tehnyt...

Tämä laji on niin osa minua, että tavalla tai toisella se kulkee varmasti mukanani koko loppuelämän :) Treeni on se ylellinen hetki päivästä, jolloin keskityn vain itseeni, fyysisesti itseni ylittäminen tuo myös henkistä vahvuutta. Ja tämä ihmisen suusta, joka aiemmin vihasi liikuntaa ja onnistui todistuksissa saamaan liikuntanumeroiksi viitosen kieltäytyessään kaikesta liikunnasta :D Pikkuhiljaa sitä sitten urheilusta tuli osa elämää, ensin nuorempana puhtaasti ulkonäköön liittyvien seikkojen vuoksi, vanhempana terveyden ja elämänlaadun vuoksi...

Tietyllä tavalla näen kyllä lajin narsistiset piirteet varsin hallitsevina, etenkin jos tekee kilpailupäätöksen, peilikuvasta tulee välttämätön työkalu joka ohjaa harjoitteiden suunnittelua. Salilla peiliin katsoessaan ei kuitenkaan  tosiaankaan katso omaa ulkonäköään, vaan ohi sen analysoi rakennetta, suunnittelee harjoitteiden kulkua peilikuvan kertomien puutteiden/vahvuuksien/symmetrian mukaan...

Vaikken kilpailisikaan, totta kai sillä olisi merkitystä, että kehoni olisi lihasmassan suhteen suurinpiirtein balanssissa. Lihastasapaino merkityksellinen jo kehon toiminnallisuuden kannalta ja toki esteettisestikkin on positiivista, että keho on jotenkuten tasapainossa :) Lihaksikas naisvartalo on aina ollut ihanteeni, mielessä on treenatessa se oma ihannefysiikka, ja sitä tavoittelen resurssien mukaan.

Erin Stern, Figure Olympia 2012

Fitness elämäntapana minulle merkitsee kokonaisvaltaista hyvää oloa. Urheilun kannalta se merkitsee harjoitteita ja lajeja jotka tukevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Fysiikan ulkoisen kehittämisen lisäksi liikunta lisää ja ylläpitää voiman lisäksi kestävyyttä, koordinaatiota, tasapainoa, liikkuvuutta ja yleistä toiminnallisuutta. Lisäksi se lievittää stressiä, tuo onnistumisen elämyksiä ja antaa mahdollisuuden haastaa itseäni myös henkisesti. Liikunnasta tulee nauttia, sen tulee olla mielekästä ja palkitsevaa, ei suorittamista :)

Laji on tuonut totta kai muutoksia myös muihin elintapoihin. Kohtelen kehoani monella tapaa aiempaa paremmin. Ruokavalio on totta kai kokenut suuren muutoksen lajin myötä. Ruokavalion suhteen olen sitä mieltä, että kunkin on löydettävä itselleen sopiva tapa toteuttaa sitä, elämänlaadun parantaminen tiedostavalla syömisellä on asia, jossa monilla karkaa mopo käsistä ja helposti julistetaan omia valintoja ainoiksi oikeiksi.

Terveellinen ruokavalio ja sen saaminen pysyväksi elämäntavaksi vaatii ratkaisuja, jotka ovat riittävän motivoivia ja toimivia, jotta ne kulkevat mukana luontevasti eri elämäntilanteiden mukaan. Joku voi löytää tasapainon vasta hyvinkin tiukkojen ymparivuotisten normien sisältä, toinen tarvitsee enemmän rytmittämistä ja liikkumavaraa, jotta löytyy balanssi nautiskelun ja rajoitusten välillä.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itse olen nautiskelija, ja kilpailujen välissä tarvitsen myös rentoutta syömisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ruokavalioni perusrunko ei olisi aina sama. Olen oppinut tietyn tavan syödä, tehdä riittävästi terveellisiä valintoja, jolloin minun on mahdollista välillä suhtautua ruokaan myös rennosti :)

Urheilun parista olen löytänyt useita elämäni merkityksellisimpiä ihmissuhteita, lähipiiriin luonnollisesti kerääntyy samanhenkisiä ihmisiä, kilpailijoita ja lajin harrastajia. Olen kilpailutilanteiden lisäksi päässyt kokemaan muitakin elämyksiä, jotka ovat suoraan seurausta lajin harrastamisesta. Urheilu on rikastuttanut elämääni yllättävänkin monimuotoisilla käänteillä ja vaikutuksilla.

Tässä lajissa on paljon hyvää, se että laihuuden sijaan ihanteena on urheilullinen, lihaksikas keho, on mielestäni ehdottomasti hyvä asia. Syksyn aikana olen saanut monia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat pyytäneet apua ruokavalion ja liikunnan suhteen, tavoitteena juuri tuo toiminnallinen ja hyvinvoiva keho. Jatkossa tarkoitukseni onkin jossain määrin tehdä ravinto-ohjelmia ja kuntosaliohjelmia, sekä auttaa muuten ihmisiä tavoitteissaan liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen. On kannustavaa ja inspiroivaa huomata, että voi olla avuksi myös muille!