Vuoden viimeinen treenipäivitys :)

Pitkästä aikaa ihan perus treenipäivitystä :D
Käytiin aamupäivästä jumppaamassa K&M:llä, itse treenasin selkää. Ihan perussettiä, muutamia raskaampiakin suoria sarjoja, toistomäärät lyhyimmillään kuutosia, loppuun pumppaavampia pidempiä sarjoja. Hyvä tuntuma, ihan ok voimataso.

Kohta käyn tekemässä vielä päivän kakkostreenin selkää, nyt tarkoitus tehdä pidempiä sarjoja, huippusupistellen...eiköhän tuolla saa selän taas treenattua riittävän loppuun :D

Selkä on suosikkilihasryhmiäni, vaihtelen liikkeitä todella paljon, tuntuu, että miltei kaikki liikevariaatiot toimivat. Lähinnä välttelen liikkeitä, joissa epäkkäät aktivoituvat liikaa. Selkään saisi tulla vielä lisää leveyttä, ja yläselkään paksuutta, joten hommia on paiskittava. Mutta mikäs on tehdessä, kun se on motivoivaa ja mielekästä!

Treeni 1 tänään:

Ylätalja leveällä eteen, vipuvarsikoneessa   5 sarjaa, toistot 6-8, loppuun pari kevyempää sarjaa tunnustellen
Alaspainallus taljassa                                 4 sarjaa, toistot n.8
Latsiveto ristikkäistaljassa                          4 sarjaa, toistot n.8
Alatalja leveällä, lapiokahva                       3 sarjaa, toistot 6-8
Kulmasoutu ristikkäistaljassa                      3 sarjaa, toistot n. 8

Kuluneesta vuodesta...

Joulupäivätkin ovat kuluneet vauhdilla :) On ehditty syödä hyvin, käydä treenaamassa, tavattu ystäviä ja sukulaisia, nautittu pyhistä antaumuksella!

Jouluaaton vietimme meillä kotona, vieraanamme oli tosiaan siskoni Hannele. Päivällä kävimme treenaamassa jalkoja, salilla oli tuolloin aika rauhallista. Illasta laitoimme joulupöydän, söimme hyvin, avasimme lahjat ja istuimme iltaa katsellen elokuvaa...Pukki toi paljon mieleisiä lahjoja, kiitos vain, ilmeisesti olin käyttäytynyt suhteellisen hyvin tänä vuonna :))

Joulupäivänä taas reippaina aamupäivästä salille, nyt siellä olikin kinkun sulattelijoita enemmänkin. Vuorossa oli käsitreeni, itse keskityin enemmän hauistreeniin tällä kertaa. Nyt teen käsiä vähän rohkeammin, ennen kilpailuja kädet olivat se ainut lihasryhmä jota tein kevyemmin, ne vastaanottavat treeniä niin hyvin, että hetken jopa pelkäsin niistä kasvavan liian dominoivat...nyt voi jumppailla taas ihan fiiliksellä, tehdä raskaampiakin settejä surutta. Koska käsitreeni on itselleni ihan mieluinen, niin hauska voida taas välillä porskuttaa täysillä :)

Kuva jostain viime kesän lopulta :)

Joulupäivän illan vietimme Tolosen Lauran ja Raulin luona. Tähän asti olin onnistunut selviämään joulusta ähkyttä, mutta nyt tuli syötyä pienen kylän edestä. Laura on ihan mieletön ruoanlaittaja, ja kun pitkän kaavan mukaan mupellettiin alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat ( tästä vastasin minä ) ja vielä juustopöydän kimppuun lopuksi, niin tuli kyllä varmistettua pikku siimakäsien palautuminen treeneistä ainakin riittävällä ravinnonsaannilla :D Mutta oli hauskaa, kiitos ihanasta illasta!

Joulun pyhät alkavat siis olla takanapäin, ja kohta vuoden vaihtuminenkin edessä...Kuluneen vuoden lopussa tulee aina katsottua hetken taaksepäin, muisteltua kohokohtia, mietittyä,mitkä seikat ovat vahvimmin jääneet mieleen ja vaikuttaneet minuun eniten...

Totta kai päällimmäisinä muistoina vuodesta on vielä meidän molempien dieetti ja kilpailukausi. Tänä vuonna itselläni oli dieetin aikana motivaatio-ongelmia. Koko ajan mietin lähteäkkö kisaamaan vaiko eikö, porskutin dieettiä eteenpäin fyysisesti todella hyvillä energioilla, mutta oli vaikea löytää henkistä latausta kisaamiseen. Lykkäsin kaikkia kilpailuun liittyviä hankintoja mahdollisimman myöhään, pidin koko ajan mahdollisena ajatusta, että en nouse lavalle...jälkeenpäin ajateltuna, olen totta kai onnellinen siitä, että päätin kilpailla.

Pelkäsin alunperin kovasti sitä, että menetän taas lihasmassaa, kun dieetti etenee, mutta fysiikkani oli loppujen lopuksi kehittynyt, ja olen tyytyväinen tekemääni työhön. Totta kai tälläisenä huippukriittisenä yksilönä itseäni kohtaan näen selvästi kaikki puutteeni, mutta eteenpäin mennään, ja siitä voin olla kuluneen vuoden suhteen tyytyväinen :)

Parasta vuodessa oli se, että tavoittelimme ja saavutimme päämääriä yhdessä Sampon kanssa. Kyllä se on helpompaa ja ainakin meille se sopii, että dieetataan yhtä aikaa. Arki sujuu siten todella kivuttomasti, kun ollaan yhdessä samassa "putkessa" matkalla kohti tavoitteita...

Kisamenestyksen lisäksi vahvoja kokemuksia ovat olleet tänä vuonna myös esimerkiksi matka New York Pro kilpailuihin Lauran kannustusjoukkoina. NY oli kaupunki, joka vaikutti meihin kaikkiin vahvasti, ja jonne on pakko päästä uudestaan! Matkasta teki totta kai niin hienon se, että pääsi seuraamaan yhtä maailman kovatasoisimmista ammattilaiskilpailuista, ja näki rakkaan ystävänsä lavalla siellä! Ainutlaatuisia muistoja!

Tämä vuosi on tuonut suuria elämänmuutoksia, mm. uusia työkuvioita ja muutto Tampereelta Lahteen...Lahti vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ja olemme kotiutuneet tänne hyvin :) Ihmiset välittömiä ja kannustavia, samanhenkisiä ihmisiä tuntuu olevan täällä paljon. Ystävät ovat täällä lähellä, ja onkin rikkaus päästä jakamaan arkea lähimpien kanssa.
Aika näyttää mihin sitä asetutaan loppujen lopuksi, mutta nyt uudet tuulet tuntuvat virkistäviltä, haasteet piristävät aina! Odotankin tulevalta vuodelta paljon jo nyt, uusia kokemuksia, itsensä ylittämistä, toivottavasti onnistumisen elämyksiä ja henkistä kasvua...Tervetuloa vuosi 2013!

Jouluvalmisteluja

Tämä viikko on ollut treenien suhteen jo varsin ehjä, pikkuhiljaa alkaa päästä kiinni tekemisen makuun :) Muutaman viikon vedän nyt hiukan voimapainoitteisemmin, joulun aikaan kun tulee oltua satavarmana pluskaloreilla, niin jaksaa ainakin riehua :)) Tällä hetkellä treeni tuntuu menevän kaikin puolin hyvin perille, tekeminen on helppoa ja mielekästä, tuntuma hyvä...vuodenvaihteen jälkeen käyn tarkemmin läpi treenijakoa vielä, pyrin ajoissa priorisoimaan heikkouksiani. Lihasmassaa saisi tulla vielä lisääkin, eli ei tässä ole varaa lepäillä yhtään...Kehonhuoltoon, hierontaan ja venyttelyyn on taas kiinnitettävä enemmän huomiota palautumisen tukemiseksi,kaikki palauttava treeni ja lihashuolto on ollut kisojen jälkeen ihan retuperällä, mikä tuntuu jo nyt liikeradoissa.

Olemme käyneet siis treenaamassa täällä Lahdessa Kuntokeskus K&M:llä, sali on hyvin varusteltu ja koska treenaamme usein päivisin, on siellä hyvin silloin tilaa puuhastella. Sali on erityisesti kilpailijoiden suosiossa, ja on ollut ilo tutustua samanhenkisiin ihmisiin, saada tsemppiä ja kannustusta yllättäviltä tahoilta, ja totta kai palkitsevaa jos pystyy salilla olemaan avuksi muille :)

Viikkoon on sisältynyt useampi asiakastapaaminen, treeniohjauksia ja ruokavalioiden tekemistä. Ensi vuoden alusta työ- ja valmennuskuviot muuttuvat, uusia haasteita, inspiroivia ihmisiä ympärillä, mukava tunne kun odottaa mielenkiinnolla ja avoimena tulevia käänteitä :)

Ensin kuitenkin rauhoitutaan joulun viettoon. Lahjakierrokset on jo ajeltu, tänään vielä joulusiivousta, leipomista, vielä viime hetken jouluostoksia ja sitten saa joulu tulla :) Jouluksi saamme siskoni kylään Tampereelta, ihanaa viettää itselleen tärkeä juhla myös siskon kanssa! Joulun pyhinä tulee salilla käytyä ihan normaalisti, onneksi käytössä sali jonne pääsee treenaamaan ympäri vuoden 24/7. Vaikka pyhinä pieni rauhoittuminen tulee tarpeeseen, on syömisen ja löhöilyn vastapainona treeni erittäin tervetullutta.

Pipareiden leivonta on täällä vaihtunut suklaa- ja kakkutehtailuksi, eli nälässä ei meidän tarvitse jouluna olla täällä :D Vielä tänään viimeiset koristeet paikoilleen, sytytän illalla kynttilät ja nautin kenties lasin punaviiniä...tämän joulun teemana on ihan hetkessä eläminen, pienistä asioista nautiminen rakkaiden ihmisten kanssa!

Vuorokauteen lisää tunteja, kiitos!

Tuntuu, että jokainen päivitys alkaa samalla tavalla: KIIRE! Tällä hetkellä tekemistä on niin paljon, että aikaa pysähtymiselle ja rentoutumiselle ei tunnu olevan ihan heti näköpiirissä...ja kun kiire saavuttaa tietyn rajan, on masentava tunne kun huomaa, että millään tekemisellä ei enää pysty kirimään aikatauluja takaisin. Onneksi minulla talleilla ihana työnantaja, joka pyynnöstäni järjesti nyt muutaman vajaamman työviikon, jotta saan asioita kasaan :) Ja onhan se totta, että pitää muistaa olla kiitollinen siitä, että minulla ylipäätänsä mahdollisuus tehdä monenlaisia asioita: olen terve, minulla tietotaitoa eri aloilla, joilla tällä hetkellä mahdollista ansaita toimeentulo...eivät mitkään näistä asioista ole itsestäänselviä...

Kaipaan kyllä päivää, jolloin ei tarvitsisi herätä aamuvarhaisella herätyskellon soittoon ehtiäkseen suorittää päivän aikana tuhatta ja yhtä asiaa...vaikka olen ehdottomasti tekijäluonne, venyn fyysisesti pitkälle, on jossain vaiheessa pakko myös hetkeksi hengähtää, antaa kehon ja mielen levätä.

Asunto alkaa olla nyt remontin suhteen voiton puolella, kyllähän tässä tekemistä ja sisustamista riittää vielä, mutta asuinmukavuus alkaa olla kohdallaan, tärkeimmät projektit suoritettu. Nyt olen käynyt treenaamassakin säännöllisesti. Muuton aikana tuli niin monen viikon tauko, että nyt priorisoin treenit aika korkealle ajankäyttöäni järjestäessäni. En niinkään fyysisen kunnon vuoksi, ei pieni tauko siihen vaikuta vielä, mutta henkisen hyvinvoinnin vuoksi on hyvä käydä salilla. Se lyhyt aika jonka otan treenaamiseen, on kuitenkin itselleni parasta rauhoittumista, silloin eivät ajatukset karkaile muualle ja saan hetken vain itselleni.

Muutamia kertoja ollaan Tolosen Lauran kanssa aloitettu päivä yhdessä aamuvarhaisella kävelylenkillä, siinä tutustuu Lahteen hyvin samalla, saa pirteän aloituksen päivälle ja saa purettua ajatuksiaan höpöttelemällä. Siitä sitten aamupalan jälkeen pikainen jumppa K&M:llä, ja loppupäivän voikin pyhittää muille asioille.

Päivät remontoin kotona pikkuprojekteja, juoksen asioilla, laadin treeniohjelmia ja ruokavalioita ja illaksi ajan Kouvolaan pitämään ratsastustunteja. Sieltä iltamyöhään kotiin, kenties vielä joulupipareiden paistoa ja koristelua ja sitten nukkumaan...Kyllä päivän saa hyvin kulumaan noin :))

Salilla olen vihdoin pienen sisäänajon jälkeen päässyt kiinni kovempiin treeneihin. Ihana tunne, kun kroppa alkaa tuntua taas omalta, napakkuus palaa lihaksiin pikkuhiljaa, selkä- ja niskakivut hellittävät. Omalle kropalleni ei käy pitkä kokonaisvaltainen lepo liikunnasta, pikemminkin tuntuu, että silloin jäykistyn ja joka paikkaa alkaa kolottaa. Säännöllinen liikunta pitää kehon toiminnallisena...

Jatkossa muiden treenauttaminen ja valmentaminen kohti erilaisia tavoitteita, tulee olemaan suurempi osa elämääni. Valmennusrintamalla uusia isoja projekteja ja yhteistyökuvioita, näistä lisää tuonnempana! Ensi vuosi näyttää siis todella haastavalta ja motivoivalta, odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan :))

Kaikkea muuta paitsi treeniä :D

Tällä hetkellä ajan on täyttänyt kaikki muu paitsi treenaaminen...takana muutamia viikkoja täydellistä salitaukoa, tuollaista totaalipaussia en olekkaan pitänyt vuosiin :) Minullahan ei ohjelmassa yleensä lainkaan kevyitä viikkoja, kun en kestä mennä salille vain puuhastelemaan, eli kroppa varmasti on ollut vain tyytyväinen tästä täydellisestä levosta.

Syy salitaukoon on ollut yksinkertaisesti asioiden priorisoiminen. Meillä oli Sampon kanssa työn alla muutto Lahteen,mikä tarkoitti uuden asunnon remonttia ja ihan mukavan massiivista muuttoprojektia Tampereelta Lahteen. Itse en epäröi tarttua maalipensseliin ja vasaraan, ja venytin päiviä niin pitkiksi kuin mahdollista ajellen remontoimassa, töissä, pakkaamassa tavaroita vanhalla asunnolla jne.  Treenit siis jäivät, ja ajellessa väliä Tampere-Lahti-Kouvola tuli syötyä ihan mitä sattuu missä ehti...Eipä niin, että tuosta olisin stressannut, sen verran realisti olen, että mennään tilanteen mukaan. Ja paljon saatiinkin aikaan muutamassa viikossa, ja nyt alamme pikkuhiljaa kotiutua uuteen asuntoon täällä Lahdessa :)

Sisustushan on jo koulutukseni vuoksi lähellä sydäntä, joten nautin suunnattomasti uuden asunnon tunnelman hakemisesta. Vaikka muutot itsessään ovat varsinaisia painajaisia, on sisustaminen inspiroivaa ja palkitsevaa. Tämä asunto on ihanan valoisa ja täällä monia kauniita rakenteellisia yksityiskohtia, 153m2, korkeat huoneet, kiviseinät, suuret ikkunat... Eiköhän me viihdytä täällä kyllä!

Nyt kun pääsee pikkaisen hengähtämään, kun pahin hässäkkä on takana, olemme pikkuhiljaa palailleet myös treenien pariin. Olen muutaman lihasryhmän käynyt nyt läpi, ihan kevyesti tuntumaa hakien. Ensi viikolla tarkoitus palata normaaliin ohjelmaani ja kovien treenien pariin! Syömisistäkin saa nyt taas järkevät, kun ei enää reissaa tien päällä koko ajan. Arki ja rutiinit ovat kyllä todella aliarvostettu asia :D

Treenipaikkana täällä totta kai Kuntokeskus K&M, Koutajoen Samulin kuntosali. Sali todella hyvin varusteltu, saman katon alta löytyy kaikki tarvittava, noissa puitteissa treenaaminen sujuu hyvin!
Nyt ehtii myös palata pt-ohjausten pariin, asiakkaat ovatkin olleet rikkaus myös omaa harrastusta ajatellen: se, että onnistuu auttamaan ja motivoimaan muita, antaa voimavaroja ja tsemppiä myös omaan treeniin!

FAST Pudding koekeittiössä ;)

Pudding testailuja suoritettu viime aikoina enemmänkin. Hyvin taipui pudding kakuksikin, ja ihan hyvillä ravintoarvoillakin vielä :)

Suurinpiirtein seuraavalla reseptillä mentiin:

PUDDING HYYDYKEKAKKU

Pohja

160g luomumysli ( Sysmän, rapea ja hunajainen. Ei sis hedelmiä, rusinoita tms.)

1 prk Mango-Piltti

ripaus suolaa

Täyte

90g FAST Protein Pudding Creme Caramel

2dl vettä

1dl rasvaton maito

250g rasvaton maitorahka

150g valkuainen

7 liivatelehteä

maun mukaan vanilija stevia uutetta...

Koristelu

Mango-Piltti pursotettuna

Pohjaa varten sekoitin myslin ja piltin monitoimikoneessa massaksi. Lisäsin hiukan suolaa voimistamaan kauran makua. Painelin leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten liotin 7 liivatelehteä. Sekoitin Pudding-jauheet, veden ja maidon "tahnaksi". Lisäsin maitorahkan ja kääntelin varovasti sekaan erikseen kovaksi vaahdotetun valkuaisen. Maustoin.

Lisäsin PIENEEN kiehuvaan vesitilkkaan liotetut liivatelehdet kun vesi oli jäähtynyt. Kippasin vuokaan, ja annoin hyytyä useamman tunnin. Kakku ei ole pisimpään säilyviä, mutta se katosikin parempiin suihin alle vuorokaudessa :))

Ravintoarvot kakulle jotakuinkin nämä:

1172Kcal, 132p, 127hh, 15r.

Voimailua ja vanukasta :)

Alkuviikko on käytetty jo tehokkaasti hyödyksi meidän perheessä...Maanantaina pyörähdimme Kouvolassa pelastamassa autoni sieltä, talvirenkaat vaihtoi autoon alle ystäväni mies Sami: TUHANNET KIITOKSET! Nyt pääsen taas matkaan turvallisesti. Keväällä tosin kuulemma ei kannata kokeilla samaa kikkaa, mikäli tiet sulavat yllättäen, ei auta auton jättäminen Terhin ja Samin pihaan, kesärenkaat joudun kenties vaihtamaan ihan itse ;)

Tuolla reissulla kävimme jälleen treenaamassa Lahdessa, Kuntokeskus K&M:llä. Nyt treenasin itse selän, lyhyempiä suoria sarjoja, aika perusjumppaa. Tämän viikon menen hieman voimapainoitteisemmin taas, ensi viikolla tekniikka taas muuttuu, näin lihas saa uutta ärsykettä ja tekeminen pysyy mielekkäänä!

Tänään kävimme päivällä treenaamassa täällä Tampereella, nyt olkapäitä. Edellisen viikon ylimääräiset treenit tuntuivat vielä lihaksissa, etenkin sivuolkapää oli yhä kireän ja miltei tulehtuneen oloinen, joten keskityinkin pääsääntöisesti punnerruksiin.

Treeni meni suurinpiirtein näin:

Olkapääpunnerrus koneessa 4x8 ( 30kg / puoli )
Olkapääpunnerrus istuen ilman selkänojaa smith, eteen 5 x 8 ( 40kg )
Vipunostot sivulle kp 4 x 12 ( 12kg ) kipuilua, siksi kevyesti
Vipunosto eteen kiekolla, 1 pudotus 4 x 10+10 ( 20kg / 10kg )
Olkapääpunnerrus smith, istuen, niskan taakse 4 x 10 ( 30kg )

Illalla pitäisi mennä salille vielä piiskaamaan siskoa treenissä, tuolloin otan takaolkapäät ja pidempiä sarjoja vielä olkapään etu- ja sivulohkolle...samalla käyn läpi asentoja erään tulevan kilpailijan kanssa, mukava voida olla avuksi :)

Nyt offilla ollessa ruokailu on totta kai vapaampaa...dieetin aikana tulee syötyä kuitenkin hyvin pitkälle samoja ruoka-aineita, nyt on mukava kokeilla uusia reseptejä ja raaka-aineita. Ruokavalioon kuuluvat tällä hetkellä esimerkiksi bulguri ( nam) ja uunijuurekset ( nam jälleen! ). Totta kai tulee myös syötyä ulkona jonkun verran, ja välillä herkuteltua vapaasti...minähän olen oikeasti todella perso kaikelle makealle, mikäli ei lainkaan tarvitsisi miettiä ruokien ravintoarvoja, porskuttaisin eteenpäin aika pitkälle suklaan, keksien, leivonnaisten ja kuivattujen hedelmien sekä pähkinöiden voimin :D

Onneksi on olemassa myös tuotteita, jotka mahdollistavat herkuttelun ilman, että ravintoarvoista täytyy tinkiä! Meillä onkin viime aikoina herkkuhetkien pelastus ollut FASTin uusi Protein Pudding, etenkin maku Creme Caramel on todella hyvää! Puddingin kanssa on maisteltu pähkinärouheita, banaania, hedelmäsoseita jne. Sampo on muutaman kerran yölläkin herättyään lapioinut jääkaapista hyytymässä olevia jälkkäreitä napaansa, aika hyvin ihmiseltä joka ei yleensä pidä makeasta, mutta tämä jälkkäri uppoaa kyllä :D

Annos: 30g jauhetta, 24g proteiinia, 0,5g hiilaria, 0,4g rasvaa. 100kcal.

( Nam vielä kerran...)

Yhtä kohellusta :))

Minä olen niitä ihmisiä, jotka onnistuvat välillä sähläämään enemmän kuin tarpeeksi, ja tämä viikko on ollut taas yhtä säätämistä...välillä sitä todella toivoisi olevansa järjestelmällisempi monen asian suhteen, mutta ainakaan ei tule arjessa tylsää, kun onnistuu itsekkin luomaan siihen niin paljon hässäkkää ja jälkikäteen omille virheille pystyy kyllä hymyilemään :)

Vaikka olen joissain asioissa ylisuorittaja, ja löytyy minusta perfektionistin vikaakin, niin silti pystyn onneksi nauramaan itselleni. Oma huumorintajuni on ehkä hieman sarkastista ja kovaa, pikemminkin tulee omista puutteista ja virheistä tehtyä itse pilkkaa tavalla, joka ei aina aukea kaikille...huumorin kautta on helppo käsitellä vaikeampiakin asioita, ja onneksi minulla muutamia ystäviä joiden kanssa voi kovinkin sanankääntein käsitellä elämänsä eri käänteitä ja yhdessä nauraa pahimmillekkin tilanteille.

Yksi tälläinen ihminen on rakas ystäväni Terhi...tämän viikon lopun sain taas olla Terhillä yökylässä kun reissasin Kouvolaan. Ihanaa kun ei tarvi miettiä yhtään, miten muotoilee asiat, toinen ymmärtää itseironiani hämmentymättä :) Korvaamatonta on myös se, että majoituksen lisäksi sain Terhin autokuskiksi, kun ajelin Kouvolaan kesärenkailla ja talvi "jotenkin yllätti"...lisäksi ryöstin perheen toisen auton lainaksi, jotta pääsin takaisin kotiin Tampereelle. Nyt oma auto nököttää kesäkumeissa Terhin pihamaalla odottaen noutajaa...maanantaina siis ajo takaisin talvirenkaiden kera, jotta saan tuon oman autoni alle...syvääkin syvempi huokaus. Tyhmästä päästä kärsii taas...

Tällä viikolla on tullut käytettyä kunnioitettava määrä tunteja auton ratissa, on ajeltu väliä Tampere-Kouvola-Lahti-Tampere taas enemmän kuin tarpeeksi...omat treenit on sovitettu sitten sopiviin rakoihin tilanteen mukaan. Alkuviikon ehdin paiskoa menemään kahtakin treeniä päivässä, loppuviikon tuli jumppailtua vain kerran päivässä. Kokonaisuutena kuitenkin yllättävän tehokas treeniviikko!

Alkuviikosta tuli tehtyä takajalat, selkä ja olkapäät kaksi kertaa päivässä, ja isolla volyymilla. Jalkajumppa etenkin karkasi allekirjoittaneelta hieman käsistä, toistoja tuli taas tuolle päivälle noin 1000, ja kävely oli hieman jäykähköä muutaman päivän tuon jälkeen :D Mutta kun treeni kulkee, mieli on korkealla, niin mitä sitä nyt rajoittamaan...olen kuitenkin välttynyt vammoilta ja nivelkivuilta kuuntelemalla kehoani, pitkään aikaan ei ole ollut "epäterveitä" kiputiloja missään. Sitä osaa valita nykyään liikkeet niin, että ainankin minimoi vammat, eikä silti tarvitse tinkiä treenin intensiteetistä.

Keskiviikkona kävimme asuntoja katsomassa Lahdessa, samalla reissulla kävimme treenaamassa Kuntokeskus K&M:llä. Koutajoen Samulin sali on varustetasoltaan huippuluokkaa, uusia laitteita tuli taas kokeiltua ja hyvät treenit saimmekin Sampon kanssa tehtyä. Itse heiluttelin pikku siimakädet pumppiin tuolla ;) Tuolla tuleekin jatkossa käytyä enemmän, kun muuttaa Lahteen, sali on syystä kilpailijoiden suosiossa, sen verran hyvin Samuli on suunnitellut laitehankinnat, että vaativampikin treenaaja saa satavarmana tuolla treenit tehtyä!

Loppuviikon treenit tulikin tehtyä Kouvolassa. Majoitusvastaavani Terhi sai valita yhdessä treenattavat lihasryhmät, joten olkapäät ja kädet saivat yhdessä kyytiä. Sain Terhin pahoinvoimaan käsitreenissä, mikä hieman hymyilytti, kyllä pienemmästäkin lihasryhmästä voi saada todella raskaan kun pistää tuulemaan...tosin Terhiä ei varmaan lohduttanut se, että minulle nuo treenit olivat kevyitä, koska tein ne ylimääräisinä pumppailuina, omat raskaat olkapäätreenini (x2) ja käsitreenini olin tehnyt juuri kierrossa aiemmin :D

Tänään illalla vielä yhteistreeni sisareni kanssa, ohjelmassa takareisi/ahteri/pohje...isolla volyymillä mennään vielä tuokin treeni, huomisesta alkaen treeni muuttuu voimapainoitteisemmaksi taas.

Pohdintaa...

Kaiken arkeen liittyvän kiireen keskellä olen viime aikoina miettinyt paljon omaa lajivalintaa, sitä mitä se merkitsee minulle sekä ylipäätänsä kaikkea sitä, miten kilpaileminen on vaikuttanut ja vaikuttaa elämääni.
Kisadieetillä sitä on ikäänkuin tietynlaisessa putkessa, fokus on niin tiiviisti prosessissa, että sen merkitystä tai vaikutuksia ei näe suuremmassa mittakaavassa. Nyt kun on joutunut keskittymään vihdoin muuhun elämään ja saanut perspektiiviä asioihin, voi niitä käsitellä aivan eri tavalla...

Tällä hetkellä kun kisoja ei ole ihan nurkan takana, ja salilla käynti on hetken selkeästi vapaampaa, on voinut rauhassa miettiä asioita, jotka motivoivat minua lähtemään salille. Minuahan ei ole varustettu millään kovimmalla kilpailuvietillä, ja itse kilpaileminen on ollut aina ensi sijassa itseni voittamista. Olen aina löytänyt ne suurimmat merkitykset ja onnen hetket itse matkasta, kokemuksista ja ihmisistä lajin parissa.

Siksi en koe mitään kilpailujen jälkeistä masennusta tai tyhjyyden tunnetta, joka monille kilpailijoille tuttua kun pitkä prosessi päättyy kilpailutilanteeseen. Vaikka kilpaileminen on ehdottomasti ollut oikea päätös aikanaan, ja Suomen mestaruuden voittaminen Expossa yksi elämäni ikimuistoisumpia hetkiä, niin päivittäisessä tekemisessä motivaation lähteet löytyvät muusta kuin kilpailuasetelmasta.

Tämä dieetti oli niin tasapainossa, keho niin hyvinvoiva, että paluu arkeen on ollut todella mutkatonta. Kisojen jälkeen keho tuntui suorastaan levänneeltä, paluu koviin treeneihin oli helppoa ja kroppa ei ime itseensä rasvaakaan sillä vimmalla kuin viime kilpailujen jälkeen. Hormonitoiminta on palannut ennalleen, treeni kulkee jäätävän hyvin, mieli on korkealla :) Koen olevani fyysisesti ja henkisesti parhaimmassa balanssissa kuin koskaan aiemmin elämässäni, ja se on niin merkityksellinen asia, että ymmärrän olla siitä todella kiitollinen tällä hetkellä. Suuri merkitys hyvinvoinnilleni on ollut tällä lajilla, ja niillä valinnoilla joita olen sen vuoksi tehnyt...

Tämä laji on niin osa minua, että tavalla tai toisella se kulkee varmasti mukanani koko loppuelämän :) Treeni on se ylellinen hetki päivästä, jolloin keskityn vain itseeni, fyysisesti itseni ylittäminen tuo myös henkistä vahvuutta. Ja tämä ihmisen suusta, joka aiemmin vihasi liikuntaa ja onnistui todistuksissa saamaan liikuntanumeroiksi viitosen kieltäytyessään kaikesta liikunnasta :D Pikkuhiljaa sitä sitten urheilusta tuli osa elämää, ensin nuorempana puhtaasti ulkonäköön liittyvien seikkojen vuoksi, vanhempana terveyden ja elämänlaadun vuoksi...

Tietyllä tavalla näen kyllä lajin narsistiset piirteet varsin hallitsevina, etenkin jos tekee kilpailupäätöksen, peilikuvasta tulee välttämätön työkalu joka ohjaa harjoitteiden suunnittelua. Salilla peiliin katsoessaan ei kuitenkaan  tosiaankaan katso omaa ulkonäköään, vaan ohi sen analysoi rakennetta, suunnittelee harjoitteiden kulkua peilikuvan kertomien puutteiden/vahvuuksien/symmetrian mukaan...

Vaikken kilpailisikaan, totta kai sillä olisi merkitystä, että kehoni olisi lihasmassan suhteen suurinpiirtein balanssissa. Lihastasapaino merkityksellinen jo kehon toiminnallisuuden kannalta ja toki esteettisestikkin on positiivista, että keho on jotenkuten tasapainossa :) Lihaksikas naisvartalo on aina ollut ihanteeni, mielessä on treenatessa se oma ihannefysiikka, ja sitä tavoittelen resurssien mukaan.

Erin Stern, Figure Olympia 2012

Fitness elämäntapana minulle merkitsee kokonaisvaltaista hyvää oloa. Urheilun kannalta se merkitsee harjoitteita ja lajeja jotka tukevat hyvinvointiani ja terveyttäni. Fysiikan ulkoisen kehittämisen lisäksi liikunta lisää ja ylläpitää voiman lisäksi kestävyyttä, koordinaatiota, tasapainoa, liikkuvuutta ja yleistä toiminnallisuutta. Lisäksi se lievittää stressiä, tuo onnistumisen elämyksiä ja antaa mahdollisuuden haastaa itseäni myös henkisesti. Liikunnasta tulee nauttia, sen tulee olla mielekästä ja palkitsevaa, ei suorittamista :)

Laji on tuonut totta kai muutoksia myös muihin elintapoihin. Kohtelen kehoani monella tapaa aiempaa paremmin. Ruokavalio on totta kai kokenut suuren muutoksen lajin myötä. Ruokavalion suhteen olen sitä mieltä, että kunkin on löydettävä itselleen sopiva tapa toteuttaa sitä, elämänlaadun parantaminen tiedostavalla syömisellä on asia, jossa monilla karkaa mopo käsistä ja helposti julistetaan omia valintoja ainoiksi oikeiksi.

Terveellinen ruokavalio ja sen saaminen pysyväksi elämäntavaksi vaatii ratkaisuja, jotka ovat riittävän motivoivia ja toimivia, jotta ne kulkevat mukana luontevasti eri elämäntilanteiden mukaan. Joku voi löytää tasapainon vasta hyvinkin tiukkojen ymparivuotisten normien sisältä, toinen tarvitsee enemmän rytmittämistä ja liikkumavaraa, jotta löytyy balanssi nautiskelun ja rajoitusten välillä.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itse olen nautiskelija, ja kilpailujen välissä tarvitsen myös rentoutta syömisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ruokavalioni perusrunko ei olisi aina sama. Olen oppinut tietyn tavan syödä, tehdä riittävästi terveellisiä valintoja, jolloin minun on mahdollista välillä suhtautua ruokaan myös rennosti :)

Urheilun parista olen löytänyt useita elämäni merkityksellisimpiä ihmissuhteita, lähipiiriin luonnollisesti kerääntyy samanhenkisiä ihmisiä, kilpailijoita ja lajin harrastajia. Olen kilpailutilanteiden lisäksi päässyt kokemaan muitakin elämyksiä, jotka ovat suoraan seurausta lajin harrastamisesta. Urheilu on rikastuttanut elämääni yllättävänkin monimuotoisilla käänteillä ja vaikutuksilla.

Tässä lajissa on paljon hyvää, se että laihuuden sijaan ihanteena on urheilullinen, lihaksikas keho, on mielestäni ehdottomasti hyvä asia. Syksyn aikana olen saanut monia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat pyytäneet apua ruokavalion ja liikunnan suhteen, tavoitteena juuri tuo toiminnallinen ja hyvinvoiva keho. Jatkossa tarkoitukseni onkin jossain määrin tehdä ravinto-ohjelmia ja kuntosaliohjelmia, sekä auttaa muuten ihmisiä tavoitteissaan liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen. On kannustavaa ja inspiroivaa huomata, että voi olla avuksi myös muille!

Kisamenestystä :)

Tällä hetkellä on kyllä ilo seurata, kuinka suomalaiset lajin edustajat menestyvät maailmalla! Mitalisijoja sijojen perään kisa toisensa jälkeen :))

Valmentajani Salla Kauranen sijoittui upeasti Arnold Amateur-kilpailussa naisten kehonrakennuksessa kolmanneksi kovassa sarjassa! Onittelut Sallalle jälleen kerran menestyksestä arvokisoissa!

Ja nyt Kati Alander sijoittui toiseksi Arnold Pro Figuressa, aivan uskomattoman hieno saavutus, onnittelut myös Katille! Itselläni on koko ajan ollut sellainen kutina, että Alanderin kohdalla vain taivas on rajana, menestys on varmasti taattu myös jatkossa! Huh, tällä hetkellä suomalaiset jyräävät kyllä lajissa kuin lajissa maailmalla ja lujaa!


Kuten päivitystahdista voi huomata, edelleen täällä pitää kiirettä...uuden asunnon etsiminen on ollut yllättävän työläs projekti, ajeleminen näyttöjen perässä on ollut todella rasittavaa...tällä viikolla olen ollut kaksi vuorokautta kotona, muut päivät reissannut niin Kouvolassa kuin Lahdessakin, yöpynyt ystävillä ja yrittänyt saada miljoona asiaa hoidettua...

Hyvänä puolena tässä voisi pitää sitä, että saan nähdä rauhassa ystäviäni kun majoitun milloin kenellekkin, onneksi minulla niin ihanan kärsivällisiä ystäviä, että yöpaikka löytyy aina tarvittaessa :) Tällä viikolla majoitusvastaavina toimivat ysäväni Terhi sekä Tolosen Laura ja Rauli. Kiitos loistavasta huolenpidosta!
Jospa kohta löytyisi sopiva uusi asunto meille, saisin uudet työt aloitettua ja arjen rauhoittumaan...

Treenit sujuvat hyvin :) Välillä painan kahtakin treeniä päivässä, näin ei ketuta jos kiireen keskellä joudun jättämään myös välipäiviä...nyt mennään tilanteen ja aikataulujen mukaan, treenimäärät ovat kuitenkin pysyneet koko ajan edelleen suurina. Tällä treenikierrolla nostin raskaiden toistojen määrää, vuorokaudessa tuli lihasryhmästä riippuen kovia toistoja 500-1000, eli todella isolla volyymilla mentiin. Kipukynnystä joutui venyttämään kyllä noiden treenien aikana, hyvin osui ja upposi ja ruho olikin aika tukossa hetken. Lihaskipu muistutti jo tulehdusmaista tilaa, mutta nyt alkaa olla jo palautunut olo,seuraava kierto onkin hillitympi.

Palautuminen ei tällä hetkellä jää ainankaan ruoasta kiinni, sen verran hyvin tulee tankattua :D Ruokakaupassa käyminen on yhä aina yhtä riemastuttava kokemus, joka kerta on kuin törmäisi vanhoihin hyviin ystäviin, kun vastaan tulee ruoka-aineita (herkkuja), joiden olemassaolon ehti jo miltei unohtaa ;)
Tällä hetkellä suurin herkku ovat erilaiset kuivatut hedelmät ja pähkinät, namskis...

Nyt käydään pyörähtämässä Sampon kanssa Stockmannin Hulluilla Päivillä ( jo valmiiksi ahdistaa mahdollinen ryysis...) ja illalla vielä olkapääjumppaa ja elokuviin...

Huomenna taas uudet treenikuviot ja tekniikat käyttöön, tällä hetkellä kyllä tekeminen todella rennon mielekästä, paineetonta treenaamista ilman, että se tuntuu millään lailla suorittamiselta!

Kuulumisia

Kiirettä pitää tällä hetkellä, ihan hyvällä tavalla tosin :)
PM kisat päätimme molemmat jättää väliin, teimme päätöksen jo aika pian SM kilpailujen jälkeen.
Nyt vain aikataulullisesti meni niin monta asiaa päällekkäin, että kilpailuihin valmistautuminen olisi ollut aivan mahdotonta...Kyllä tuota päätöstä tuli pohdittua monelta kantilta, mietin millä tavalla olisin saanut kaiken tämän muun elämän keskelle sovitettua onnistuneen kisadieetin, mutta realiteetit oli kuitenkin kohdattava tässäkin asiassa ja ilmoitimme jäävämme kilpailuista pois.

Nyt kun on muutama viikko kohellettu tässä, järjestelty elämää uuteen uskoon monella tavalla, samalla kiireen keskelle yritetty sovittaa edes normitreenaus ja jotenkuten säännöllinen syöminen, on tullut moneen kertaan huokaistua helpotuksesta, ettei ottanut tähän kaiken päälle vielä tuota PM projektia. Olisi ollut kaikinpuolin epäkunnioittavaa lähteä kilpailuihin puolivillaisella panostuksella, ja itseäni olisi kyllä syönyt tieto, että ei todellakaan olisi tehnyt parastaan valmistautuessaan kilpailuihin...
Eli nyt tsempataan täydellä sydämellä muita kilpailijoita, ja toivotaan onnea ja menestystä kaikille arvokisoihin lähtijöille :))

Meillä Sampon kanssa on nyt edessä muutto Lahteen :)) Kuumeinen asunnon hankinta on käynnissä, ajellaan edestakaisin välillä Tampere-Lahti-Kouvola...minulla alkavat pian työt tuollapäin, ja sitä ennen olisi mukava saada muutto pois alta...Vapaa-aika alkaa olla kohta muutenkin kortilla, kun päätyön lisäksi on tarkoitus jatkaa myös opiskeluja, käynnistää laajemmin oma valmennuspalvelumme jne...Kiire ei kuitenkaan tunnu raskaalta, päinvastoin. On ihanan energinen ja latautunut olo, kun saa viedä eteenpäin mieluisia ja motivoivia projekteja :)

Tällä hetkellä olen treenannut edelleen lähes päivittäin punttitreenin, lisäksi aerobisia ehtimisen mukaan. Treenaaminen on toki rennompaa monella tavalla, nyt kun ei ole enää dieetillä. Voi ehtiessään tehdä useamman treenin päivässä, ja jos on kiire ja tulee välipäivä, ei se maata kaada tällä hetkellä.

Tänä vuonna olo ei todellakaan ollut uupunut fyysisesti dieetin jälkeen, koska treenejä kevennettiin niin paljon kisojen alla ja sain syödä todella mukavia määriä, joten en kokenut tarpeelliseksi mitenkään erityisesti palautella kroppaa. Ensimmäisen viikon pumppailin kevyesti kroppaa hereille, sitten ihan normaalisti pökköä pesään ja koviin treeneihin :)

Koska olen syönyt nyt varsin riittävästi, treenasin hetken isommilla painoilla, lyhyemmillä sarjoilla. Ihan hyvältä tuntui, vaikka itselläni runsaammat hiilihydraattimäärät aina energisyyden sijaan tuovat treeniin tietynlaisen "tukkoisuuden" ja raskauden tunteen...on ollut mukava treenata fiilispohjalta, muuttaen suunnitelmia lennosta treenin sisällä jos siltä tuntuu.

Edelleen on tarkoitus edetä suurinpiirtein aiemman treenijaon mukaan, vain hieman muuttaen painotuksia fysiikan heikoimpien kohtien priorisoimiseksi. Pidän aiemmasta rytmityksestä ja käyttämistäni erikoistekniikoista, ja jos se tuntuu mukavalle, motivoivalle ja vielä toistaiseksi toimivalle, niin miksi väkisin yrittää rikkoa toimivaa kaavaa?

Ruoka on maistunut hyvin kilpailujen jälkeen :)) Tosin, vaikka olen herkutellut reippaasti, niin mopo ei ole onneksi karannut käsistä sillä lailla kuin edellisenä vuonna. Keho ei ole ollut nyt rasittuneen tai tyhjän oloinen, eikä siksi vaadi sisäänsä sellaisella vimmalla energiaa kuin viimeeksi. Vertailukohtana esim. se, että viime vuonna sain viikossa kevyen 10kg pöhön kerättyä, nyt paino 4kg kisapainoa ylempi, vaikka on mupellettu välillä estottomasti herkkujakin :) Välissä malttaa nyt syödä ihan perus terveellistä bodyruokaakin, joten olen onnistunut pitämään tasapainon ihan tyydyttävällä tavalla nyt.
Mikäli olisin enemmän kotona ja rutiineissa, tulisi varmasti syötyä vielä puhtaammin ihan helposti. Nyt jatkuva kiire, reissaaminen ja rutiineista poikkeaminen saa syömisetkin sekaisin...

Mutta, henkisestikin voin paremmin, ja olen enemmän sinut kehon muutosten kanssa. Ei ole realistista ajatella, että pyrkisin ylläpitämään kisakuntoa jatkuvasti, normaali kehon täyttyminen ja jopa pieni pehmeneminen on sallitavaa ja jopa toivottavaa kehon hormonitoimintojen ja tulevan kehityksen kannalta...vaikka kyllä muutaman kerran syötyäni itseni ähkyyn, olen miettinyt, että ne viimeiset suupalat olisi ollut syytä jättää väliin :D

Eli vaikka päivitykset ovat olleet harvassa, ei täällä ole ehditty makailemaan paikallaan, päinvastoin :)) No, eiköhän tämä tästä asetu, kun saa kaikki tulevat isot elämänmuutokset pois alta...

Kuvaaja: Teemu Leppänen

Kuvauksia :)

Kävimme Mike Sirenin kuvattavana viime viikolla Sampon kanssa :) Toive oli saada tunnelmallisempia, pehmeämpiä yhteiskuvia meistä, ja hienoja kuvia tulikin :) Kiitos Mikelle!

Kuvat ovat korvaamattomia muistoja jälkikäteen näistä ajoista. Tänä vuonna itselle jäikin mukavasti hyvin erityyppisiä kuvia, hauska nähdä itsensä eri kuvaajien näkökulmasta.

Kuvia löytyy Pakkotoiston galleriasta tämän linkin takaa :)

Paluu kisatunnelmiin

Expot on siis Expoiltu, päivitys on puolestaan antanut odottaa itseään...
Olimme -hyvin ansaitulla- lomalla, ja nyt vasta palasimme arkeen ja koneen ääreen.
Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä, mutta palataanpa hetkeksi Expon tunnelmiin...

SM kilpailuista tuomisiksi jäi siis ensimmäinen sija :)) Ja mikä parasta, myös Sampo voitti kultaa sarjassaan -90kg, eli viikonloppu oli aika riehakkaan onnellinen kaikin puolin :)

Kilpailuviikonlopuksi matkasimme Kouvolaan, jossa yövyimme huoltajiemme Huhtaloiden luona. Perjantaina Lahden ohi ajaessamme pysähdyimme kilpailijakokoukseen ja siitä matka jatkui Kouvolaan.
Illalla ohjelmassa oli Sampon kisavalmisteluja, värjäystä ja tavaroiden pakkausta ja ruokien punnitsemista. Hyvinnukutun yön jälkeen taas kohti Lahtea ja Expoa.

Oli ihan mieletöntä seurata Sampon sarjaa, huusimme Nooran kanssa äänemme käheiksi katsomossa (anteeksi vain lähellä istuneille) ja lopulta kun voitto julistettiin ei riemulla ollut rajaa! Kisoja edeltäneen päivän olisin toki voinut viisaasti jäädä lepäämään sen sijaan, että olisin istunut koko päivän messuilla, mutta mistään hinnasta en olisi jäänyt kotiin kun Sampo kilpaili. Rennosti pähkäilin, että jos oma kuntoni tuohon kaatuu, niin olkoon niin, siinä tapauksessa kunto alunperinkin on ollut aivan syvältä jos yksi messupäivä vie sen mennessään :)) Ja tärkeintä arvojärjestyksessä oli toisen tukeminen ja kannustaminen eikä oma fysiikka...
Pro kilpailuja en kuitenkaan enää jäänyt katsomaan, vaan ajelin illalla Sampon kanssa Kouvolaan, jossa vuorossa omat kisavalmistautumiset.

Lauantaina sitten oli minun vuoroni kilpailla, eli jälleen aamupäivästä reissasimme Kouvolasta Lahteen.
Itse kisapäivä oli rento...aina ihmettelee sitä, miten kaikilla tuntuu olevan niin järjetön kiire pumppailemaan ja puuhastelemaan, kun lopputulos on kuitenkin se, että aina kiirehditään odottelemaan...Kisapäivät ovat pitkiä, etenkin kun on itse viimeisessä sarjassa, suurin osa päivästä menee makaillessa ja aikaa tappaessa.

Aamukisa jännitti yllättävän paljon, omat pasmat menivät aivan sekaisin, kun line upissa olikin niin tiivis tunnelma, ja tilaa asentoihin olisi pitänyt raivata...itse olen ehkä liiankin korrekti yrittäessäni antaa kaikille tilaa.
No, finaalissa oltiin, eli edessä oli taas makailua ja odottelua ennen iltakilpailua.

Unen päästä en saanut kiinni, mutta aika kului jutellessa muiden kilpailijoiden kanssa. Kilpailijoiden joukosta on tullut joitain ihania tuttavia, jotka pienillä ystävällisillä eleillä ja sanoilla tsemppasivat läpi päivän. Olin välillä miltei kyyneleet silmissä saadessani yllättävän halauksen tai kannustuksen sieltä täältä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte päivästä niin aurinkoisen! Itse kilpailutilanne häipyi taka-alalle ja olo oli jo paljon rennompi iltaa kohden. Sitä odotti jo lavalle pääsyä, että saa päätökseen koko pitkän prosessin :)

Lavan takana tuli juteltua paljon esim. Vennon Jutan kanssa. Jutan blogia seurasin jo ennen omaa kisapäätöstäni, ja olen aina ihaillut Jutan fysiikkaa. Jutta olikin todella lämmin ja aito persoona, tuli puhuttua varsin avoimesti lajiin liittyvistä fiiliksistä, ja omakin jännitys laantui samalla. Kiitos Jutta! Keskipitkä sarja olikin aivan jäätävän kova, ja tuossa sarjassa jo finaalipaikka oli kova saavutus!

Itse finaalikierros meni osaltani kelvollisesti...30 sekunnin sääntömuutos t-kävelyyn sekoitti hieman pakkaa omalta osaltani, ja juoksikin sen kävelyn läpi niin nopeasti kun pystyin...ei ehkä nätein näky, mutta ehdin loppuun asetetussa ajassa :D Anatomisissa oli vielä paljon korjattavaa, etenkin taka-asennot sössin lahjakkaasti. Kuitenkin parempi kokonaisuus kuin edellisenä vuonna, siihen olen tyytyväinen.

Itse sijoituksen kuullessani hetken olin lähellä purskahtaa itkuun silkasta ilosta, mutta sain tunteet kasaan ja hymy irtosi herkästi palkintojenjaossa :)) Tässä välissä täytyy todeta, että meillä oli enimmiten sarjassamme poikkeuksellisen hyvä yhteishenki, oli ilo kilpailla tuossa porukassa! Ihania persoonia, yhteydenpito toivottavasti jatkuu ja pääsemme kenties tsemppaamaan toisiamme vielä tuleviin koitoksiin :)

Lavan takana pääsin Sampon rutistukseen ( oli ehkä vielä onnellisempi kuin minä ) ja samantien ympäri ja overall kierrokselle...sen liitelin läpi miten sattuu, mutta jo osallistuminen siihen oli hieno tunne :)) Onnittelut Yaseminille, upea kokonaisuus kaikin puolin!

Sitten ohjelmassa oli kisan jälkeen hysteeristä sekasortoa, kyyneleitä, hihittelyä ja halauksia :)) Ihanaa oli nähdä ystäviä, joka olivat paikalla jakamassa tämän minulle tarkeän asian. Ja parasta oli se onnentunne kun Sampon kanssa ehdimme pysähtyä ja tajuta, että pitkä taival oli molempien osalta päättynyt noinkin hyvin :)

Kisapaikalta suuntasimme Tolosille, jossa nostimme maljan kuohuvaa meidän kaikkien tämän kauden saavutuksille :) Yhdessä on jaettu dieettifiiliksiä, kannustettu heikkoina hetkinä, ja nyt iloittiin yhdessä saavutetuista onnistumisen elämyksistä! Pikaisen suihkun ja siistiytymisen jälkeen suuntasimme isommalla porukalla ruokaravintolaan, sanomattakin on selvää, että ruoka maistui hyvin kun oli pöytä täynnä kisaajia ;)
Yöksi jäimme Sampon kanssa Tolosille, sai rentoutua hyvässä seurassa, eikä tarvinnut suunnata vielä kotimatkalle.

Seuraava aamu aloitettiin rauhassa ja nautiskellen aamupalalla jota olimme odottaneet ja suunnitelleet jo jonkin aikaa. Odotusarvot olivat siis korkealla, ja aamupala onnistui vielä ylittämään ne, namskis!
Kiireetöntä maistelua ja jutustelua, täydellinen tapa aloittaa kilpailujen jälkeinen viikko...

Tuossa siis pähkinänkuoressa Expoviikonlopun tunnelmia :)

Lopuksi vielä kiitokset:
Sampolle : sydän ;)
Huoltojoukoillemme Huhtaloille -olette korvaamattomia!
FASTille
Salla Kauraselle - loistavasta valmennuksesta ja henkisestä tuesta
Laura ja Rauli Toloselle: onni on kaltaisenne ystävät :))
Risto Santalalle:  huippu lihashuollosta ja tsemppaamisesta
Jonna Vuorelle:  joskus se pienikin oikeaan aikaan tullut kuuntelu ja tuki on se ratkaiseva :)

Ja otta kai kiitos kaikille läheisille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet seurata tätä hössötystä TAAS yhden vuoden, olette rakkaita!

Valmistautumista Expoon :)

Jyväskylän kilpailut siis takanapäin, vielä tämä viikko paneutuen kisaprojektiin ja viikonloppuna Expo :)
Expon jälkeen tulee varmasti taas olemaan aluksi hämmentävää, kun elämä ei olekaan aikataulutettua ja kontrolloitua niin kuin nyt dieetillä...viimeeksi meni hetki siihen, että tottui tekemään asioita fiilispohjalla, ilman että arjen pienetkin valinnat oli mukautettava dieettiin ja treeneihin.

Minähän olen ehdottomasti nautiskelijaluonne ruoan suhteen, eli jonkun verran odottaa jo joitain herkkuja kisan jälkeen. Tänä vuonna en ole kuitenkaan kokenut sellaisia mielihaluja kuin aiemmin, ja toivonkin, että syömiset pysyvät käsissä. Omiin mielikuviini syömisestä liittyy nyt pikemminkin ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet: odotan illanviettoja ystäväpariskuntien kanssa, odotan kilpailujen jälkeen buukattuja ulkomaanmatkoja, jolloin saan keskittyä parempaan puoliskooni rauhassa...kyllä se kummasti tuo syvyyttä yhteiseen laatuaikaan, kun voi nauttia yhdessä lasin punaviiniä ja hyvää ruokaa, kuin että jaetaan kuppi riisiä :D

Nyt tiedän, että ehdin rauhassa syödä vielä mitä haluan, ehdin kilpailujen jälkeen kokea noita elämyksiä, ruoka ei lopu eivätkä päivät jolloin minulla ei velvoitteita lajia kohtaan...olen kyllä henkisesti paljon tasapainoisempi tässä suhteessa kuin aiemmin.

Ohjelmassa niin paljon kaikkea mukavaa, että odotan kyllä toki tuota kilpailujen jälkeistäkin aikaa kovasti, vaikka tällä hetkellä olo on kyllä todella hyvä, ei mitenkään riutunut tai väsynyt...

Parasta tässä vuodessa on ollut ehdottomasti se, miten tämän kaiken on saanut jakaa lähipiirin kanssa.
Expon jälkeen luvassa illan istumista huippuporukalla, koossa ystäviä ja kanssakilpailijoita :) Tuota odotan malttamattomana, tunnelmien jakamista yhdessä ihmisten kanssa, yhteenkuuluvuutta kun jakaa sen fiiliksen kun pitkä prosessi tulee päätökseensä ja kukin meistä on ylittänyt itsensä monella tavalla.

Jyväskylästä jäi hyvä mieli jatkaa eteenpäin. Moni asia olisi voinut mennä paremmin osaltani, mutta taas olen yhtä kisakokemusta rikkaampi :) Valmistauduin Jyväskylään itselleni epätyypilliseen tapaan henkisesti todella rennosti, ei kiristänyt pinnaa, en murhtinut etukäteen puutteitani, oli hyvä "tällä mennään"-asenne...
Perjantaina lopulta iski jo pientä paniikinpoikasta, mikä näkyi illasta nesteisyytenä, mutta valmentaja sai rauhoitettua tilanteen ja sain onneksi rentouduttua.

Itse kisapäivä meni todella hyvällä mielellä. Huoltajani Nooran kanssa tuli viime kaudella käytyä kisarutiineja niin useasti läpi, että käytännön valmistelut sujuivat rennosti. Omaa sarjaani ennen kävimme katsomassa Sampon kilpailut, tunnelma oli katossa kun Sampo vei ykkössijan :)) Toisen puolesta on jopa onnellisempi kuin omasta suorituksesta, oli hienoa saada jakaa kisapäivä kumppanin kanssa, nämä korvaamattomia kokemuksia <3 p="p">

Kun tuli vihdoin itselläni aika astella lavalle, tuttu esiintymiskauhu iski. Se on kamala tunne, kun syke nousee, kädet tärisevät ja ei hallitse täysin itseään. Mutta lavalle marssin silti, jotain t-kävelyn tapaistakin suoritin ja kipittelin paikalleni line uppiin. Sitten onneksi rentouduin, vertailuissa oli jo hyvän rauhallinen olo ja se tuntui jopa kotoisalta ja hallittavalta. Tuo oli itselleni suurin voitto koko päivästä, tunne että voin hallita kenties vielä tuon henkisen puolen :))

Kuvia kilpailusta mm. täällä

Sijoitus oli hyvä, ja olin todella onnellinen siitä, etenkin kun tuli tehtyä vielä paljon virheitä ja tulos olisi voinut olla toinenkin...ensi kerralla yritän taas korjata noita virheitä, ja eiköhän tästä pikkuhiljaa kehkeydy ihan hyvä kokonaisuus.

Kotimatka ja koko loppuilta oli meidän perheellä aika täydellisen onnellinen, yhdessä on tehty kovasti töitä, pistetty syrjään elämän muita osa-alueita hetkeksi ja nyt yhdessä sai iloita tuon työn tuottamista tuloksista. Molemmat olemme jaksaneet dieetin helpommin toinen tukena, ja onnen tunteetkin olivat vahvempia toinen rinnalla.

Niin fiiliksissä ampaistiin sitten kotimatkalle, että unohdin matkatavarani hotellin säilytykseen :D
 Onneksi sain tavarani tänään matkahuollon kautta takaisin kotiin, arki oli vähän haasteellista ilman puhelimen laturia, koti-avaimia, kaikkea kosmetiikkaa jne...

Tämä viikko kuluukin suurinpiirtein samoin kuin edellinenkin, salitreenit ovat vain muutamia kevyitä pumppailuja, harjoittelen kävelyjä ja venyttelen paljon. Ruokiin on tullut pieniä muutoksia viime viikosta, suurimmat muutokset tulivat kilpailua edeltävälle sekä kilpailupäivälle...Aika näyttää kuinka tehdyt muutokset vaikuttavat :) Toivon, että olisin hieman tiiviimpi ja kuivempi, hävittämättä lihaspyöreyttä -tuotahan kaikki toki toivovat ;)

Pikainen tunnelmointi :))

Onnellinen ja huojentunut fiilis :))

Kisojen alla päivitykset jäivä todella vähälle, olen pahoillani. Sitä jännitti kisaamista kuitenkin sen verran, että oli tarve vetäytyä hiukan itseensä, ei halunnut olla esillä tai huudella ylimääräisiä. Tulee otettua hirveästi paineita lopussa kannustuksestakin, kun ei halua tuottaa kenllekkään pettymyksiä...

No, Jyväskylä on nyt takanapäin, moni asia meni hyvin, monessa vielä paljon petrattavaa. Hermot kun saisi vielä haltuun tässä touhussa :)) Mutta kirjoitan kunnon päivityksen kisapäivästä piakkoin, nyt vain pikainen tunnelmointi ja ISO KIITOS kaikille tukijoukoille ympärillä <3>

Onnistumisen elämyksiä :))

Viime aikoina moni iso asia elämässä on loksahtanut mukavasti paikoilleen. Mieli on totta kai korkealla, ja tässä vaiheessa dieettiä asioiden rullaaminen salin ulkopuolella antaa taas virtaa itse dieetille...
Vaikka välillä fyysisesti väsyttää, ja välillä pääkin on vähän kovilla kun tutut epävarmuuden ajatukset yrittävät puskea pintaan, on fiilis yleisesti ottaen paljon kevyempi kuin viime vuonna. Nautin tällä hetkellä todella tästä prosessista, enkä ainakaan vielä stressaa niin tulevaa kuntoa...se on mitä se sitten onkaan, ei todellakaan asiaa auttaisi ylimääräinen stressi ja panikointi...

Oma silmä totta kai on jo täysin sokea sille missä mennään, rasvaprosenttimittaukset ja ulkopuolelta saatu palaute kertovat paremmin tilanteen...olen onnellinen mahdollisuudesta olla huippuvalmennuksessa, luottavaisin mielin ja innolla lähden toteuttamaan kisavalmisteluja, jotka poikkeavat täysin aiemmasta. Koko dieetti rakenteeltaankin on ollut kuin edellisen dieetin peilikuva, eli nämä kaksi kisakautta jättävät kyllä todella paljon tietoa siitä, miten kehoni toimii...hieno juttu jatkoa ajatellen :)) Olin todella avoin jo viime kaudella erilaisille kokeiluille, ei tämä niin vakavaa ole, mielenkiintoista pikemminkin tehdä asioita uusilla tavoilla.

Tänään edessä viimeinen KOVA jalkatreeni, vähän t-kävelyjä ja venyttelyä...

Ohessa muutamia kuvia FitVidsin kuvauksista joitain viikkoja sitten :)
Ja täällä vielä videonpätkä kuvauksista...

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Pari viikkoa enää, ja Jyväskylän kisatkin on jo käyty...päivät hupenevat jonnekkin yhä kiihtyvämmällä tahdilla. En ole tänä vuonna kaikesta tekemisestä huolimatta ajatellut kisoja niin paljon kuin viime vuonna, ja tuntuu yllättävältä aina kun tajuaa, että kohtahan sitä ollaan jo lavalla...

Hyvä vain, vähemmän asian pyörittelyä tarkoittaa vähemmän stressiä minun kohdallani :) Nyt jopa annan anteeksi itselleni eri tavalla keskeneräiset kohdat ja puutteeni. Se ei tarkoita, ettenkö tekisi töitä ollakseni parempi, mutta sallin itselleni sen, että en voi hallita tätä prosessia ja fysiikkaani täysin...Yritän näin lopussa pitää mielessä vahvuuksiani, en rypeä heikkouksissa kuten aiemmin.

Jalka alkaa tosiaan jo vähän painaa, mutta se on pikemminkin hyvä ja katu-uskottavaa ;) Pieni uupumus tarkoittaa, että asiat etenevät...jalkoja treenaan lopun aikaa hieman kevyemmin, ne väsynein osa kropasta, muuten treenataan edelleen täysillä. Keskitytään hyvään tuntumaan ja supistukseen, ei liikutettavaan painomäärään...

Tänään takana selkätreeni, illasta vielä tepsuttelemaan koroilla ja harjoittelemaan asentoja ja perään lyhyt aerobinen. Sitten päivä alkaakin olla täysi :)

Hyviä treenejä kaikille lukijoille, ja syksyn kisaajille kovasti jaksamista vielä viimeisille viikoille :))

Treeniä ja kuvauksia

Päivät kuluvat tuttuun malliin...treenataan täysillä ja syödään vähän :) Nyt vihdoin on iskenyt jonkin asteinen kooma, välillä väsyttää, ajatukset harhailevat,keskittyminen takkuaa...
Peilikuva edelleen epämääräisen nesteinen, mutta koska tässä vaiheessa tungen suolaa vielä ruokiin niin paljon kuin makuaisti antaa myöden, on neste ymmärrettävää. Kovat treenit ja tiivis treenitahti vielä päälle, keho ei todellakaan vahingossa pääse kuivahtamaan :))

Jyväskylään olisi tarkoitus mennä ihan ilman mitään erikoisempia valmisteluja, ihan normipäivä tuolloin toivottavasti. Siellä en siis todellakaan ole parhaimmillani, mutta näin tulee paremmin varmisteltua viimeistelyjä Expoon...Jyväskylään tarkoitushan itselläni on lähinnä harjoitella lavalla oloa taas, toivottavasti jättää pahimmat jännitykset sinne ja löytää jotain rutiinintapaista esiintymisiin ennen Lahtea...

Vielä treenataan siis entiseen malliin, kovaa :) Hieman ovat painot pudonneet treeneissä, nyt pyrin pikemminkin volyymiin ja hyvään tuntumaan kuin raskaiden kuormien liikutteluun.

Viime perjantai vierähti Helsingissä erilaisemmissa kuvauksissa, kun olin englantilaisen kuvausryhmän kuvattavana Solanassa. Sain vapaasti treenata salilla, pumppailin vähän sitä sun tätä videolle ja lopuksi otettiin kuvia. Kuvaaja oli huipputyyppi, hauska ja ammattimainen, päivä oli siis kiva kokemus :) Mukava oli myös viettää tuo päivä ystäväni Hannan kanssa, joka tuli kuvauksiin assarikseni : joutui levittelemään värejä ja öljyjä ja pyyhkimään laitteita lähmättyäni niitä ;) Kiitos Hannalle, niin avusta kuin terapeuttisesta päivästä höpötellen kaikkea maan ja taivaan väliltä...

Tänään vielä hierojalle, luvassa kalvojen aukaisua etureisistä ( se on hysteerisen hauskaa touhua kun sattuu niin, että kipu muuttuu hervottomaksi hihitykseksi), ja illalla vielä punttitreeni...jos lopuksi illalla saisi päätä kasaan sen verran, että jaksaisi keskittyä vaikka leffan katsomiseen ja venyttelyyn, ja taas olisi yksi päivä pulkassa :))

Taas yksi dieettiviikko takana...

Niin ne viikot vain vähenevät, vaikka jossain vaiheessa tämä projekti tuntui puuduttavan pitkältä...
Alkuviikosta kunto siistiytyi selvästi, yläkroppa täyttyi edellisen viikonlopun hiilaritankkauksesta ja olo oli kaikinpuolin hyvä. Nyt loppuviikosta vihdoin on iskenyt fyysinen väsymys, jalat ovat olleet todella raskaat ja sitä on tallustellut ympäriinsä eräänlaisessa usvassa kun pää ei toimi. Tähän asti onkin jaksanut porskuttaa todella hyvin, eli pieni väsymys oli odotettavissakin jossain vaiheessa.

Muutama päivä sitten kävin Kuntokeskus Ykkösellä ohjaamassa Terhille selkätreenin. On mukava treenauttaa ihmistä, jolla on pitkä liikunnallinen tausta ja hyvä kehonhallinta sekä ymmärrystä lihaksiston toiminnasta. Liikkeissä ja tekniikoissa ei ollutkaan kuin pientä korjattavaa, ja asenne treenautettavalla on totisesti kohdallaan ja motivoitunut :)

Ehdinpä tapaamaan myös hyvää ystävääni Huhtalan Nooraa tuolla reissulla. Nooralla on luvassa taas muutama työntäyteinen viikonloppu kun hän toimii huoltajanani kilpailuissa viime vuoden tapaan. Nooran mies Juha puolestaan kaitsee kumppaniani Sampoa, joka myös kilpailee tuolloin kehonrakennuksessa, eli hyvissä käsissä ollaan molemmat :))

Ohessa jotain selkäliikkeitä videoituna, Terhi taltioi kun näytin liiketekniikoita, näenpähän itsekkin näistä videoista aina missä kunnossa tuo takaosa minusta on, niin rakenteen kuin kireydenkin osalta...

Nätti kuin sika pienenä ;)

Viikonloppuna ohjelmassa oli ensimmäinen kunnon hiilaripäivä. Olo ei missään vaiheessa ole ollut kovin tyhjä, eikä riutunut muutenkaan, niin tuohon suhtautui hyvin rauhallisesti. Viime vuonnahan noita syömisiä odotti hullun lailla, muistan muutaman kyyneleenkin silloin tirauttaneeni kun sain vähän vaaleaa leipää...huokaus. Nyt ei ollut kummempia odotuksia syömisen suhteen, vaikka kaikkia ihan mukavia ruoka-aineita sai syödä ja vaihtelu toki tässä vaiheessa aina mukavaa perussyömisiin :)

Reippaampi kuitumäärä otti aika napakasti vatsan päälle, eli illalla pikemminkin haikaili normi syömisten perään...keho keräsi varsin jäätävän pöhön seuraavaksi päiväksi ja vatsa oli yhä kuin potkupallo. Uusi rennompi minäni ei stressannut tuostakaan, pieni nestepöhö ei saa minua enää niin sekaisin ja kuivattamaan kuin ennen. Olo oli kuin pienellä pyöreällä porsaalla, iloisesti silti pyörin salille jumpille, treenit kulkivat kyllä hyvin.
Tällä viikolla kuitenkaan ei tankata, normisetillä mennään. Olo kun ei ole tyhjä -en kyllä tiedä tunnistaisinko vaikka olisinkin, minä en koskaan tahdo tunnistaa väsymisen merkkejä itsessäni tai kehossani.
Viikko näyttää mitä nuo reippaammat hiilarimäärät tekivät aineenvaihdunnalle.

Eilen aikaisin aamusta kävimme räpsimässä Leppäsen Teemun kanssa valokuvia minusta ja Samposta Bodaus-lehteä varten. Kiitos Teemulle! Onneksi pahin viikonlopun neste oli liuennut ennen kuvia ja keho tuntui jo suhteellisen normaalilta.

Positiivisia päiviä :)

Kuluneen seitsemän päivän sisään on mahtunut paljon mukavaa :) Vaikka on pitänyt miltei väsymiseen asti kiirettä välillä, niin mieli on ollut korkealla. Tuon hyvän mielen ovat saaneet aikaan lukuisat ihmiset lähipiirissäni, ja yllättävät kädenojennukset heman kauempaakin. Tällä hetkellä tunnen olevani todella kiitollinen noille ihmisille, pienille teoille, jotka ovat antaneet silti todella paljon hyvää mieltä ja jaksamista.

Viime päivinä olen saanut useamman yllättävän yhteydenoton lajin kilpailijoilta, paljon tsemppiä ja jaksamisen toivotuksia. Olen ollut kiitollinen ja otettu siitä, että omien dieettien keskellä ihmisillä on halua kannustaa myös muita. Viimeeksi tänään sain sähköpostia eräältä kilpailijalta, joka niin koskettava, että puhkesin kyyneliin lukiessani sen puhelimestani salitreenin lomassa. Olen löytämässä -vihdoin- sen positiivisemman tekemisen vireen, enkä vähiten noiden kannustavien sanojen ja ystävieni tarjoaman tuen vuoksi.

Dieetti ei ole missään vaiheessa tuntunut ruumiillisesti yhtään raskaalta, päinvastoin. Päänuppi on sen sijaan välillä kovilla kun kritisoi itseään niin ankarasti ja vahvuuksien löytäminen on välillä ollut työn takana. Nyt mielen on alkanut vallita sellainen "me" henki noiden ihanien kilpasiskojen ansiosta. En jaksa huolehtia sijoista, en murehtia fysiikkaani-ei se pähkäilemällä parane- ja jopa odotan välillä kisatapahtumaa, kaikkien tapaamista, yhdessä kisaamista ja ennenkaikkea sitä yhteistä illanviettoa huippuporukalla expon jälkeen, kun olemme kaikki urakkamme tehneet :))

Minähän olen tosin sellainen tuuliviiri, että kohta voi epävarmuus taas hiipiä niskan päälle, mutta juuri nyt on rentoa ja leppoisaa, ensimmäistä kertaa saan vähän kiinni siitä, miltä dieetti voisi parhaimmillaan henkisesti tuntua :) Toivottavasti saan pidettyä tästä tunteesta kiinni mahdollisimman pitkään...

Viime aikoina on ollut ohjelmassa myös niin paljon hauskoja tapahtumia, reissaamista ja ystävien tapaamisia, että se on jo piristänyt :) Viime viikon lopulla kävimme Tolosten kanssa asuntomessuilla, olemme kaikki kiinnostuneita sisustuksesta ja saimmekin messuista paljon irti! Oli ihana nähdä Lauraa ja Raulia taas, vaihtaa dieettikuulumisia ja höpötellä mukavia...

Viikonlopuksi puolestaan saimmekin yökylään ystäväni Elorannat koko perheen voimin, Mirkka, Teemu ja lapset Amanda ja Elviira. Viikonloppuna olikin kiva tehdä aamuaerobiset yhdessä Mirkkan kanssa, kyllä seurassa aika ja matka kuluu vain niin paljon sujuvammin :) Viikonloppuna ohjelmassa oli Särkänniemessä käyntiä, yhteisiä salitreenejä ja ulkoilua. Kummityttöni Elviira jäi meille viikonlopun päätyttyä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi viettämään laatuaikaa kummitädin kanssa. Nämä yhteiset hetket minullekkin kullanarvoisia, harvinaista herkkua saada hemmotella kummityttöä mielin määrin :))

Ehdinpä vetämään Kouvolassa yhteistreenit Terhin kanssa, joka on blogissaan jo aiemmin ehtinytkin reklamoimaan saamastaan saliohjelmasta jonka hänelle tein :D Reklamointi on koskenut siis sitä, että ohjelma on tuntunut varsin tehokkaalle, ja Terhi on saanut lihat aika kivasti hapoille sen avulla. Go Terhi!

Juoksurintamalla koin huippuhetken kun ystäväni Hannan kanssa teimme yhteisen aamulenkin, ja kirmasin Hannan perässä 10km lenkin tuntiin. Olin NIIN tyytyväinen itseeni, aerobinen kunto alkaa olla ihan ok tällä hetkellä. Se on minulta jo aikamoinen saavutus, kun vielä pari vuotta sitten olin kyllä ihan sitä mieltä, että aerobisen kaikki muodot ovat suoraan saatanasta ja että minua ei lenkkipoluille saada millään ;)

Treenit sujuvat kuten ennenkin ihan hyvällä sykkeellä. Salitreenit motivoivat edelleen, voimaa riittää, tuntuma hyvä, ei valittamista. Pahimmasta stressistä luopuminen on tuntunut myös treeneissä, viikon verran sali on ollut samalla lailla kevyen hauskaa kuin dieetin ulkopuolella, ilman ylimääräistä analysointia ja hampaiden kiristelyä kun massaa on liian vähän tuolla tai liikaa täällä...tämä on harrastukseni, vapaa-aikaani, ei elämän kynnyskysymys. Tällä hetkellä tämä on ennenkaikkea pirun hauskaa :))

Pohdintaa

Viikonloppuna pyörähdin valmentajaa tapaamassa. Kuten aiemminkin, jännitin tapaamista etukäteen. Ei siksi, että Sallaa pitäisi persoonana jännittää, mutta olen aina stressaantunut siitä jos itse olen pettymys toiselle, eli jos kunto ja fysiikka eivät sitä mitä pitäisi...minä helposti ylisuoritan, varmistan varmistamisen jälkeen ja jos olen epävarma niin teen enemmän. Tämä on asia, joka nousi nyt vahvasti esille, ja olen joutunut tekemään pari päivää vakavaa itsetutkiskelua...

Toisin kuin esim. työelämässä, eli tämän lajin parissa ylisuorittaminen tee minusta parempaa valmennettavaa tai urheilijaa, päinvastoin. Voin viedä vahingossa pohjan kaikelta tehdyltä työltä, ja viedä lopputulosta reilusti taaksepäin sen sijaan että tilanne paranisi...ei siis enää yhtään ylimääräisiä aerobisia, treenejä tai muuta soveltamista. Minun pitää ottaa toisaalta paljon rennommin, ja toisaalta vakavammin tulevat viikot. EI YLILYÖNTEJÄ. En kyllä koskaan sovella niin, että tekisin vähemmän tai söisin enemmän, päinvastoin, mutta tosiaan tuo ei olekkaan mikään hyvä juttu enkä sillä voi yhtään retostella.

Sain hyvää palautetta fysiikasta ja kunnosta, ja paljon mietittävää kotiinviemisiksi omasta ajatusmaailmastani.
Treenasimme olkapäät yhdessä, Solanalla huippuvehkeet olkapäätreeniin ja Sallalta sai taas uusia liikevariaatioita ja kulmauksia omaan treeniin lisättäväksi.

Nyt tulevat viikot OTAN RENNOSTI. Moni asia hyvin, loput tulevat aikanaan. Viikkoja on vielä jäljellä, olen omistautuneessa huippu ammattimaisessa valmennuksessa, ainoa heikko lenkki yhtälössä olen minä itse...eli jatkossa mielikuvaharjoituksia, pyrin iloitsemaan vahvuuksistani ja hyväksymään heikkoudet. Eiväthän nämä elämän ja kuoleman kysymyksiä ole, renommalla otteella toki koko prosessi antaisi minulle enemmän...

Eli nyt suuntaan salille syvävenyttelemään, hyvä kirja mukaan ja pötkölleen venytyslaitteisiin :)) Keholle ja mielelle vähän rauhoittumista...

Päivällä vedettiin Sampon kanssa kyllä takareisitreeni, hyvä jumppa olikin molemmilla. Treeni sisälsi paljon eristäviä likkeitä, perusliikkeet jätettiin loppuun niin kuin usein teemme: mukavampi kun lihakset ovat lämmenneet hyvin ennen niitä, eikä tarvi puuhastella älyttömällä painokuormalla noin kun etukäteis väsyttää tarpeeksi hyvin...
Jalkatreenit edelleen ilo tehdä, toki tiedostan takaraivossa aina koko ajan nuo lähestyvät jalkareenit, ne kun totta kai ylivoimaisesti raskaimmat ja haastavimmat osuudet kierrosta. Mutta treenin jälkeen on mieli aina katossa kun on saanut itsestään riittävästi irti. Olen muokannut treenit tietyille saleille, juuri tietyille laitteille ja liikejärjestyksille, näin olen saanut aiemmin haitanneet alaselän ja polvien kivut käyännössä kokonaan pois. Treenit itselläni tosiaan painottuvat erilaisiin eristäviin variaatioihin, raskaat kyykyt ja prässit vähemmällä, mutta itselläni homma toimii pitkässä juoksussa paremmin näin, kun olen tällä tavalla koko ajan kunnossa, eikä joku särky rajoita koko aikaa...

Huomenna aamusta hetki itselle ja salin aerobisten laitteiden sijaan aerobinen pitkällä lenkillä koiran kanssa luonnossa :))