Nätti kuin sika pienenä ;)

Viikonloppuna ohjelmassa oli ensimmäinen kunnon hiilaripäivä. Olo ei missään vaiheessa ole ollut kovin tyhjä, eikä riutunut muutenkaan, niin tuohon suhtautui hyvin rauhallisesti. Viime vuonnahan noita syömisiä odotti hullun lailla, muistan muutaman kyyneleenkin silloin tirauttaneeni kun sain vähän vaaleaa leipää...huokaus. Nyt ei ollut kummempia odotuksia syömisen suhteen, vaikka kaikkia ihan mukavia ruoka-aineita sai syödä ja vaihtelu toki tässä vaiheessa aina mukavaa perussyömisiin :)

Reippaampi kuitumäärä otti aika napakasti vatsan päälle, eli illalla pikemminkin haikaili normi syömisten perään...keho keräsi varsin jäätävän pöhön seuraavaksi päiväksi ja vatsa oli yhä kuin potkupallo. Uusi rennompi minäni ei stressannut tuostakaan, pieni nestepöhö ei saa minua enää niin sekaisin ja kuivattamaan kuin ennen. Olo oli kuin pienellä pyöreällä porsaalla, iloisesti silti pyörin salille jumpille, treenit kulkivat kyllä hyvin.
Tällä viikolla kuitenkaan ei tankata, normisetillä mennään. Olo kun ei ole tyhjä -en kyllä tiedä tunnistaisinko vaikka olisinkin, minä en koskaan tahdo tunnistaa väsymisen merkkejä itsessäni tai kehossani.
Viikko näyttää mitä nuo reippaammat hiilarimäärät tekivät aineenvaihdunnalle.

Eilen aikaisin aamusta kävimme räpsimässä Leppäsen Teemun kanssa valokuvia minusta ja Samposta Bodaus-lehteä varten. Kiitos Teemulle! Onneksi pahin viikonlopun neste oli liuennut ennen kuvia ja keho tuntui jo suhteellisen normaalilta.