Viime viikko meni ihan hukkaan, kun meillä sairastuttiin jonkinsortin mahatautiin, molemmat olimme aika heikossa hapessa jossain vaiheessa...omalta osalta sairastelu ja siitä tolpilleen pääsy vei keskiviikosta sunnuntaihin, eli liikuntasuoritukset jäivät aika vähäisiksi tuolla viikolla. Kroppa oli aika kovilla sairastelun aikana, kaikki ääri-ilmiöt tuli kyllä käytyä aika hyvin läpi. Sunnuntaina keho keräsi takapotkuna aiemmin menettämänsä nesteet, ja olo oli aika hurja. Minähän kerään helposti nestettä ja kiroan sitä aina välillä, mutta nyt tuli koettua nesteisyyden huipentuma: Sampo kun painoi olkapäähän kuopan sormella, se jäi siihen hetkeksi kuin taikinaan ja sitä sen tasaantumista pystyi seuraamaan. Jep, ei kiva olo eikä nätti näky, eli kyllä vitutti tämän viikon alkaessa, kun tuntui, että kisatavoitteet voisi haudata samoin tein...
Tämä viikko on onneksi sujunut hyvin, itse asiassa loppuviikosta ihan huippuhyvin :)) Aloitin alkuviikosta jumppaamalla pienempiä lihasryhmiä, kun olo oli vähän hatara, sitten isompiin lihasryhmiin ja nyt on täysi tohina päällä...aeroa lisäsin jonkin verran, jotta saisi kaiken tuon nesteen liikkeelle, ja viikon sisällä keho onkin palautunut suht ennalleen ja tuntuu taas omalta. Hyviä treenejä toisensa perään, tuntuma on tuskallisen hyvä, muutama uusi suoni häämöttää, energiatasot korkealla -kiva!
Sairastelun vuoksihan menetin myön Nicole Wilkinsin leirin, ei ollut kyllä mitään asiaa sinne, vaikka olisinkin saanut mahdollisuuden tulla vasta sunnuntaina jos kunto olisi antanut periksi...no, onneksi leirejä tulee lisää ja sain tavata Nicolen New Yorkissa aiemmin...seuraavassa tilaisuudessa aion olla tikkana mukana :))
Tuossa jotain posetuskuvaa...meillä kuvien saanti ihan mahdoton ongelma, kun tuon paremman puoliskoni kädet ovat niin epävakaat aina treenin jälkeen, että kamera hyppii ja pomppii niin, ettei tarkenna yhtään...no, niillä mennään, mitä onnistutaan räpsimään...videot antavat anteeksi paremmin pientä tärinää ja niistä saa -useimmiten- ihan käyttökelpoisia.
Huomenna edessä reissu valmentajaa tapaamaan, sitä olenkin odottanut taas kovasti :)) Luvassa olkapäätreeniä ja palaveria. Saa jälleen tuon oman pään järjestykseen, mikä ihan tervetullutta taas...tällä hetkellä nautin itse dieetistä suunnattomasti, mutta kisan vääjäämätön lähestyminen huolestuttaa...ajatukset siitä, onko kunto ja fysiikka riittävä, tahtovat viedä onnistumisen fiilikset niistä pienistä kehitysaskeleista ja muutoksista joita dieetti tuo. Usein mietin, että jos voisi vain dieetata, ihan itselleen, niin tämä olisi prosessi onnistumisen elämyksiä täynnä...pitäisi unohtaa liiat vaatimukset ja ulkopuolisten odotukset ja antaa asioiden mennä painollaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti