Fitness Classiccia pähkinänkuoressa :)

Viikko vierähtänyt jo Fitness Classicistakin, joten viimeistään nyt lienee aika postata kooste aiheesta :)
Meillähän oli kilpailuissa TEAM FITiltä kaksi valmennettavaa, junioreiden bikinisarjassa Janni Hussi ja pikässä body fitneksessä Minna Holappa. Alunperin kun oli itselläni tarkoitus kilpailla myös, en ottanut tälle keväälle kilpailijoita enempää, koska oman dieetin ohella eivät voimavarat olisi riittäneet enempään. Tällä kertaa laatu korvasi määrän :)

Janni Hussi sijoittui upeasti bikinisarjassa SM hopealle! Onnittelut Jannille! Janni on aidoimpia, nöyrimpiä ja sydämellisimpiä ihmisiä joita tiedän ja siksi menestys tuntui erityisen hyvältä :)  Kyllä siitä tulee aina erityisen lämmin olo, kun hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita...
Ja Janni teki todella kurinalaisesti töitä fysiikan eteen. Useammat aiemmat vammat aiheuttivat rajoitteita, mutta luovimalla ja kehoa kuunnellen päästiin hyvään tulokseen. Janni on raikkaudellaan ja luonnollisuudellaan sitä, mitä itse toivoisin nimenomaan JUNIORIlajien edustavan :)

Bikiniluokat olivat muutenkin kokonaisuudessaan tasaisemmat ja kärki kovempaa useassa sarjassa kuin body fitneksessä. Kerrankin tuntui löytyvän yhtenevää linjaa lajissa, finalistit olivat selkeät, vaikkakin itse sijoituksissa tuli sunnuntaina muutama hämmentävä ratkaisu...

Body fitness luokista jo etukäteen tiesin odottaa, että taso olisi tänä keväänä kirjava. Tosin ihan näin heikohkoa yleistasoa en osannut arvata. Syksyn kilpailut olivat selvästi verottaneet kovempia nimiä luokista, ja yleisesti ottaen sarjoissa näkyi fysiikoita ja kuntoja, jotka olivat aivan kesken. Lyhyt sarja oli hyvä, kärki todella kova, mutta keskipitkä ja pitkä olivat selvästi heikompia. Toivoisi kevään kisojen saavan jatkossa jotenkin enemmän nostetta, katsojillekin palkitsevampaa päästä seuraamaan laadukkaita line uppeja niin keväällä, kuin syksyllä...

Arvostan itse siis todella paljon kaikkien kilpailijoiden työtä, ja olen itsekin sitä mieltä, että kilpailla voi monista syistä: joku voi haluta kilpailla vain kokemuksen vuoksi ja ajankohta saattaa ajoittua muuhun elämään niin, että "täytyy" kilpailla vaikkei fysiikka valmis...voi haluta saavuttaa elämänsä kunnon, vaikkei rakenne lajinomainen, voi haluta vain ylittää itsensä jne. Mutta kyllä silti toivoisi esim. dieettien olevan pidemmälle vietyjä. Jos kunto kesken, ei se ainankaan edesauta sitä, että kilpailukokemus olisi positiivinen ja palkitseva...

Esim. itse kun sairastuin dieetin lopulla, enkä ollut varma verottaisiko se kuntoa niin, etten olisi parhaimmillani, jätin kilpailematta. Itselleni se oli ainut vaihtoehto, vaikka päätöstä monet lähipiirissä ihmettelivät kun dieetti oli jo niin pitkällä. Ei se sijoitus olisi lohduttanut, jos en fysiikalta olisi saavuttanut tavoitettani...kukin tavallaan toki :)

Ylivoimainen valopilkku sunnuntaina oli kestosuosikkini Vaskelaisen Tiina! SUURENMOINEN! Ihan omaa luokkaansa! Tiina on ollut suosikkejani fysiikan puolesta jo pitkään, mutta esiintyminen on ollut hieman epävarmaa, mikä on suotta vienyt potentiaalia loistavalta fysiikalta. Nyt Tiina säteili, oli selvästi varmempi! Ja mikäs on säteillessä tuollaisella kunnolla :D  Onnea ja menestystä Tiinalle jatkoon!

Pitkässä BF-sarjassa kilpaili tiimimme jäsen, Minna Holappa :)  Päivä oli yhtä iloinen ja menestyksekäs osaltamme kuin lauantaikin, kun Minna sijoittui sarjassa ykköseksi. Minna oli selvästi paineisin ja viimeistellyin kilpailijoista ja ansaitsi voittonsa! Minnan kohdalla esiintyminen on heikoin lenkki, ja toki ensikertalaisella jännitys ja tunteet söivät keskittymistä vielä jonkun verran. Minna jatkaa EM-kilpailuihin, joten kova työ jatkuu edelleen :) Suuret onnittelut Minnalle tätäkin kautta :))

Go Minna! :)

Ai niin, minua voi nykyään seurata myös Instagrammissa,  @ teamfitjohanna     :)

Expoilua!

Tunnerikas Expoviikonloppu takana :) Tämän päivän olo on ollut kuin jyrän alle jäänyt, kun on niin henkisesti ja fyysisesti poikki! Oli kyllä hieno viikonloppu monella tavalla ja sai ladattua motivaatioakut taas täyteen :)

Perjantaina jo alkoi kisatunnelma nousta, kun kävimme Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa Vennon Jutan kanssa. Jutan kanssa meillä on ollut koko ajan samanlainen ajatusmaailma lajin suhteen, molemmat olemme jalat maassa ja varsin (ehkä liiankin) nöyriä tietyllä tavalla. Oli ihana höpötellä niitä näitä kisoista ja niiden ulkopuolelta. Jumppasimme sekalaisen setin hauista, ojentajaa ja olkapäitä. Meillä tällä hetkellä niin erilainen treenitekniikka, että oli mukava kokeilla vähän eri tyyliä, ja sainkin hyvän tuntuman. Juttahan on vahva kuin mikä, ja olikin hauska treenata vaihteeksi naisen kanssa, joka treenaa isoilla painoilla :D

Viikonlopuksi meille majoittuivat ystävämme Huhtalan Juha ja Noora, Sampo valmensi Juhaa kohti bodauksen SM-kilpailuja, ja Juha olikin hienosti lauantaina sarjassaan neljäs ja sai hyvää palautetta, että fysiikasta oli revitty irti kaikki mahdollinen, kunto oli kohdallaan! Juha oli tyytyväinen suoritukseensa ja me muut saimme fiilistellä katsomossa ja huutaa äänemme käheiksi kannustaessa.

Ilta menikin pro-kilpailuja katsoessa, tätä olin odottanut kovasti, ja olihan lavalla todella hienoja fysiikoita niin figuressa kuin bodauksessa. Hieman harmitti isompien nimien poisjäänti, ja esimerkiksi viime vuoden NY pro kilpailujen näkemisen jälkeen  nämä line upit eivät ehkä ihan niin säväyttäneet, mutta suomalaisedustukset toivat toki ihan oman jännityksensä kilpailuihin.

Ilta alkoi upeasti Anna Virmajoen pro bikini-sarjan voitolla, ihan mieletön aloitus illalle!

Alander oli odotetusti kova ja tuli tuuletettua Katin voittoa kyllä katsomossa, uskomattoman upea suoritus! Katin lisäksi itseäni säväytti kyllä myös luokan toiseksi tullut venäläinen Ekaterina Gamagina.

Hieno kireys ja lihasmassa, omaan silmään hieno kokonaisuus.

Näiden lisäksi itse haluaisin mainita myös Sorsan Heidin, joka oli hienosti lopulta seitsemäs! Heidi oli elämänsä kunnossa, viimeistelty kokonaisuus ja kaunis stailaus, oli ilo seurata Heidiä lavalla! Heidi on lisäksi sydämellinen persoona - menestystä ja onnistumisen elämyksiä toivon Heidille myös jatkossa!

Pro kehonrakennuksessa oma suosikkini oli ranskan Lionel Beyeke joka oli kyllä suoraan sanoen todella pehmeä, mutta malli oli omaa luokkaansa :)) Lihaa jäätävästi ja silti todella tasapainoinen kokonaispaketti. Oli kyllä viihdyttävää katseltavaa!

Ilta kilpailujen jälkeen menikin ihan kotona rentouduttaessa, hyvää ruokaa ja kuohuviiniä Huhtaloiden seurassa :)  Napaan tuli ängettyä myös kasa jenkkileivonnaisia, ruoasta ei todellakaan ollut pulaa kun juhlittiin Juhan kisakauden päätöstä, tulipahan tankattua energiavarastot täyteen seuraavaa expopäivää varten...

Sunnuntaina paluu taas messukeskukselle heti aamusta, meillä oli valmennettavia ja ystäviä lähes joka sarjassa koko päivän, eli tämä päivä meni ihan hirveässä kiireessä :) Vaikka valmennettavien kanssa oli aloitettu yhteistyö vasta vuoden vaihteen jälkeen, ja takana suhteellisen lyhyitä projekteja, olin jo niin läheinen kilpailijoiden kanssa, että päivä oli todella tunnerikas. Jo ensimmäisessä luokassa pillahdin itkuun katsomossa, kun valmentamamme juniori asteli lavalle ja oli NIIN säteilevä! Kun lähtökohta oli alunperin selvitä tässä kovassa luokassa eliminaatiosta läpi ja tulos oli, että finaalipaikka ei ollut kaukana, olin pakahtua ylpeydestä toisen puolesta.

Loppupäivä oli samanlaista tunnemyrskyä, onnistumisen elämyksiä finaalipaikoista, ylpeyttä siitä, kuinka ison työn toiset olivat tehneet ja kuinka paljon saavuttaneet. On ollu onni tutustua noin hienoihin ihmisiin ja saada olla apuna! Yhteistyö jatkuu kohti seuraavia kilpailukausia ja olen onnellinen siitä.

Kun minulta pyydettiin apua kilpailuvalmistautumisissa, en ehkä etukäteen osannut varautua, kuinka syvästi valmennus veisi minut mukanaan...olen toki aina ollut herkkä ihminen, haluan hoitaa asiat hyvin ja minulle on tärkeää henkilökohtaisuus tässä työssä. Silti oli yllätys kuinka kokonaisvaltaisesti sitä elää kisaprojektia toisten rinnalla. Minulla on oma tapani suhtautua lajiin, pistän terveyden kaiken edelle, pyrin pitämään asiat vahvasti mittasuhteissa, edes kilpaurheiluna laji ei mene monien tärkeämpien elämänarvojen edelle. Mutta kaikesta tästä huolimatta -tai ehkä siitä johtuen- arvostan sitä prosessia jonka jokainen kilpailija käy läpi matkallaan kohti kilpalavoja ja kunnioitan niitä, jotka sinne pääsevät, kun se tehdään terveellä tavalla.

Onnittelut vielä kaikille viikonlopun sijoittuneille kilpailijoille ja kiitos KAIKILLE lavalle nousseille: tehän teette tämän tapahtuman meille seurattavaksi ja nautittavaksi :) Joka vuosi kilpailijoista nousee lisäksi esiin itselleni niitä kilpailjoita, joista vain jotenkin huokuu se hyvä fiilis! Jotka ihmisinä niin aitoja, vilpittömiä ja kannustavia, että liputan aina erityisesti näiden hyvien tyyppien puolesta :) Tälläisiä kilpailijoita ovat mm. Aallon Hanna, Vuorion Nora ja Maru, onnittelut kaudesta ja isot tsempit jatkoon!

Paluu kisatunnelmiin

Expot on siis Expoiltu, päivitys on puolestaan antanut odottaa itseään...
Olimme -hyvin ansaitulla- lomalla, ja nyt vasta palasimme arkeen ja koneen ääreen.
Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä, mutta palataanpa hetkeksi Expon tunnelmiin...

SM kilpailuista tuomisiksi jäi siis ensimmäinen sija :)) Ja mikä parasta, myös Sampo voitti kultaa sarjassaan -90kg, eli viikonloppu oli aika riehakkaan onnellinen kaikin puolin :)

Kilpailuviikonlopuksi matkasimme Kouvolaan, jossa yövyimme huoltajiemme Huhtaloiden luona. Perjantaina Lahden ohi ajaessamme pysähdyimme kilpailijakokoukseen ja siitä matka jatkui Kouvolaan.
Illalla ohjelmassa oli Sampon kisavalmisteluja, värjäystä ja tavaroiden pakkausta ja ruokien punnitsemista. Hyvinnukutun yön jälkeen taas kohti Lahtea ja Expoa.

Oli ihan mieletöntä seurata Sampon sarjaa, huusimme Nooran kanssa äänemme käheiksi katsomossa (anteeksi vain lähellä istuneille) ja lopulta kun voitto julistettiin ei riemulla ollut rajaa! Kisoja edeltäneen päivän olisin toki voinut viisaasti jäädä lepäämään sen sijaan, että olisin istunut koko päivän messuilla, mutta mistään hinnasta en olisi jäänyt kotiin kun Sampo kilpaili. Rennosti pähkäilin, että jos oma kuntoni tuohon kaatuu, niin olkoon niin, siinä tapauksessa kunto alunperinkin on ollut aivan syvältä jos yksi messupäivä vie sen mennessään :)) Ja tärkeintä arvojärjestyksessä oli toisen tukeminen ja kannustaminen eikä oma fysiikka...
Pro kilpailuja en kuitenkaan enää jäänyt katsomaan, vaan ajelin illalla Sampon kanssa Kouvolaan, jossa vuorossa omat kisavalmistautumiset.

Lauantaina sitten oli minun vuoroni kilpailla, eli jälleen aamupäivästä reissasimme Kouvolasta Lahteen.
Itse kisapäivä oli rento...aina ihmettelee sitä, miten kaikilla tuntuu olevan niin järjetön kiire pumppailemaan ja puuhastelemaan, kun lopputulos on kuitenkin se, että aina kiirehditään odottelemaan...Kisapäivät ovat pitkiä, etenkin kun on itse viimeisessä sarjassa, suurin osa päivästä menee makaillessa ja aikaa tappaessa.

Aamukisa jännitti yllättävän paljon, omat pasmat menivät aivan sekaisin, kun line upissa olikin niin tiivis tunnelma, ja tilaa asentoihin olisi pitänyt raivata...itse olen ehkä liiankin korrekti yrittäessäni antaa kaikille tilaa.
No, finaalissa oltiin, eli edessä oli taas makailua ja odottelua ennen iltakilpailua.

Unen päästä en saanut kiinni, mutta aika kului jutellessa muiden kilpailijoiden kanssa. Kilpailijoiden joukosta on tullut joitain ihania tuttavia, jotka pienillä ystävällisillä eleillä ja sanoilla tsemppasivat läpi päivän. Olin välillä miltei kyyneleet silmissä saadessani yllättävän halauksen tai kannustuksen sieltä täältä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte päivästä niin aurinkoisen! Itse kilpailutilanne häipyi taka-alalle ja olo oli jo paljon rennompi iltaa kohden. Sitä odotti jo lavalle pääsyä, että saa päätökseen koko pitkän prosessin :)

Lavan takana tuli juteltua paljon esim. Vennon Jutan kanssa. Jutan blogia seurasin jo ennen omaa kisapäätöstäni, ja olen aina ihaillut Jutan fysiikkaa. Jutta olikin todella lämmin ja aito persoona, tuli puhuttua varsin avoimesti lajiin liittyvistä fiiliksistä, ja omakin jännitys laantui samalla. Kiitos Jutta! Keskipitkä sarja olikin aivan jäätävän kova, ja tuossa sarjassa jo finaalipaikka oli kova saavutus!

Itse finaalikierros meni osaltani kelvollisesti...30 sekunnin sääntömuutos t-kävelyyn sekoitti hieman pakkaa omalta osaltani, ja juoksikin sen kävelyn läpi niin nopeasti kun pystyin...ei ehkä nätein näky, mutta ehdin loppuun asetetussa ajassa :D Anatomisissa oli vielä paljon korjattavaa, etenkin taka-asennot sössin lahjakkaasti. Kuitenkin parempi kokonaisuus kuin edellisenä vuonna, siihen olen tyytyväinen.

Itse sijoituksen kuullessani hetken olin lähellä purskahtaa itkuun silkasta ilosta, mutta sain tunteet kasaan ja hymy irtosi herkästi palkintojenjaossa :)) Tässä välissä täytyy todeta, että meillä oli enimmiten sarjassamme poikkeuksellisen hyvä yhteishenki, oli ilo kilpailla tuossa porukassa! Ihania persoonia, yhteydenpito toivottavasti jatkuu ja pääsemme kenties tsemppaamaan toisiamme vielä tuleviin koitoksiin :)

Lavan takana pääsin Sampon rutistukseen ( oli ehkä vielä onnellisempi kuin minä ) ja samantien ympäri ja overall kierrokselle...sen liitelin läpi miten sattuu, mutta jo osallistuminen siihen oli hieno tunne :)) Onnittelut Yaseminille, upea kokonaisuus kaikin puolin!

Sitten ohjelmassa oli kisan jälkeen hysteeristä sekasortoa, kyyneleitä, hihittelyä ja halauksia :)) Ihanaa oli nähdä ystäviä, joka olivat paikalla jakamassa tämän minulle tarkeän asian. Ja parasta oli se onnentunne kun Sampon kanssa ehdimme pysähtyä ja tajuta, että pitkä taival oli molempien osalta päättynyt noinkin hyvin :)

Kisapaikalta suuntasimme Tolosille, jossa nostimme maljan kuohuvaa meidän kaikkien tämän kauden saavutuksille :) Yhdessä on jaettu dieettifiiliksiä, kannustettu heikkoina hetkinä, ja nyt iloittiin yhdessä saavutetuista onnistumisen elämyksistä! Pikaisen suihkun ja siistiytymisen jälkeen suuntasimme isommalla porukalla ruokaravintolaan, sanomattakin on selvää, että ruoka maistui hyvin kun oli pöytä täynnä kisaajia ;)
Yöksi jäimme Sampon kanssa Tolosille, sai rentoutua hyvässä seurassa, eikä tarvinnut suunnata vielä kotimatkalle.

Seuraava aamu aloitettiin rauhassa ja nautiskellen aamupalalla jota olimme odottaneet ja suunnitelleet jo jonkin aikaa. Odotusarvot olivat siis korkealla, ja aamupala onnistui vielä ylittämään ne, namskis!
Kiireetöntä maistelua ja jutustelua, täydellinen tapa aloittaa kilpailujen jälkeinen viikko...

Tuossa siis pähkinänkuoressa Expoviikonlopun tunnelmia :)

Lopuksi vielä kiitokset:
Sampolle : sydän ;)
Huoltojoukoillemme Huhtaloille -olette korvaamattomia!
FASTille
Salla Kauraselle - loistavasta valmennuksesta ja henkisestä tuesta
Laura ja Rauli Toloselle: onni on kaltaisenne ystävät :))
Risto Santalalle:  huippu lihashuollosta ja tsemppaamisesta
Jonna Vuorelle:  joskus se pienikin oikeaan aikaan tullut kuuntelu ja tuki on se ratkaiseva :)

Ja otta kai kiitos kaikille läheisille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet seurata tätä hössötystä TAAS yhden vuoden, olette rakkaita!

Valmistautumista Expoon :)

Jyväskylän kilpailut siis takanapäin, vielä tämä viikko paneutuen kisaprojektiin ja viikonloppuna Expo :)
Expon jälkeen tulee varmasti taas olemaan aluksi hämmentävää, kun elämä ei olekaan aikataulutettua ja kontrolloitua niin kuin nyt dieetillä...viimeeksi meni hetki siihen, että tottui tekemään asioita fiilispohjalla, ilman että arjen pienetkin valinnat oli mukautettava dieettiin ja treeneihin.

Minähän olen ehdottomasti nautiskelijaluonne ruoan suhteen, eli jonkun verran odottaa jo joitain herkkuja kisan jälkeen. Tänä vuonna en ole kuitenkaan kokenut sellaisia mielihaluja kuin aiemmin, ja toivonkin, että syömiset pysyvät käsissä. Omiin mielikuviini syömisestä liittyy nyt pikemminkin ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet: odotan illanviettoja ystäväpariskuntien kanssa, odotan kilpailujen jälkeen buukattuja ulkomaanmatkoja, jolloin saan keskittyä parempaan puoliskooni rauhassa...kyllä se kummasti tuo syvyyttä yhteiseen laatuaikaan, kun voi nauttia yhdessä lasin punaviiniä ja hyvää ruokaa, kuin että jaetaan kuppi riisiä :D

Nyt tiedän, että ehdin rauhassa syödä vielä mitä haluan, ehdin kilpailujen jälkeen kokea noita elämyksiä, ruoka ei lopu eivätkä päivät jolloin minulla ei velvoitteita lajia kohtaan...olen kyllä henkisesti paljon tasapainoisempi tässä suhteessa kuin aiemmin.

Ohjelmassa niin paljon kaikkea mukavaa, että odotan kyllä toki tuota kilpailujen jälkeistäkin aikaa kovasti, vaikka tällä hetkellä olo on kyllä todella hyvä, ei mitenkään riutunut tai väsynyt...

Parasta tässä vuodessa on ollut ehdottomasti se, miten tämän kaiken on saanut jakaa lähipiirin kanssa.
Expon jälkeen luvassa illan istumista huippuporukalla, koossa ystäviä ja kanssakilpailijoita :) Tuota odotan malttamattomana, tunnelmien jakamista yhdessä ihmisten kanssa, yhteenkuuluvuutta kun jakaa sen fiiliksen kun pitkä prosessi tulee päätökseensä ja kukin meistä on ylittänyt itsensä monella tavalla.

Jyväskylästä jäi hyvä mieli jatkaa eteenpäin. Moni asia olisi voinut mennä paremmin osaltani, mutta taas olen yhtä kisakokemusta rikkaampi :) Valmistauduin Jyväskylään itselleni epätyypilliseen tapaan henkisesti todella rennosti, ei kiristänyt pinnaa, en murhtinut etukäteen puutteitani, oli hyvä "tällä mennään"-asenne...
Perjantaina lopulta iski jo pientä paniikinpoikasta, mikä näkyi illasta nesteisyytenä, mutta valmentaja sai rauhoitettua tilanteen ja sain onneksi rentouduttua.

Itse kisapäivä meni todella hyvällä mielellä. Huoltajani Nooran kanssa tuli viime kaudella käytyä kisarutiineja niin useasti läpi, että käytännön valmistelut sujuivat rennosti. Omaa sarjaani ennen kävimme katsomassa Sampon kilpailut, tunnelma oli katossa kun Sampo vei ykkössijan :)) Toisen puolesta on jopa onnellisempi kuin omasta suorituksesta, oli hienoa saada jakaa kisapäivä kumppanin kanssa, nämä korvaamattomia kokemuksia <3 p="p">

Kun tuli vihdoin itselläni aika astella lavalle, tuttu esiintymiskauhu iski. Se on kamala tunne, kun syke nousee, kädet tärisevät ja ei hallitse täysin itseään. Mutta lavalle marssin silti, jotain t-kävelyn tapaistakin suoritin ja kipittelin paikalleni line uppiin. Sitten onneksi rentouduin, vertailuissa oli jo hyvän rauhallinen olo ja se tuntui jopa kotoisalta ja hallittavalta. Tuo oli itselleni suurin voitto koko päivästä, tunne että voin hallita kenties vielä tuon henkisen puolen :))

Kuvia kilpailusta mm. täällä

Sijoitus oli hyvä, ja olin todella onnellinen siitä, etenkin kun tuli tehtyä vielä paljon virheitä ja tulos olisi voinut olla toinenkin...ensi kerralla yritän taas korjata noita virheitä, ja eiköhän tästä pikkuhiljaa kehkeydy ihan hyvä kokonaisuus.

Kotimatka ja koko loppuilta oli meidän perheellä aika täydellisen onnellinen, yhdessä on tehty kovasti töitä, pistetty syrjään elämän muita osa-alueita hetkeksi ja nyt yhdessä sai iloita tuon työn tuottamista tuloksista. Molemmat olemme jaksaneet dieetin helpommin toinen tukena, ja onnen tunteetkin olivat vahvempia toinen rinnalla.

Niin fiiliksissä ampaistiin sitten kotimatkalle, että unohdin matkatavarani hotellin säilytykseen :D
 Onneksi sain tavarani tänään matkahuollon kautta takaisin kotiin, arki oli vähän haasteellista ilman puhelimen laturia, koti-avaimia, kaikkea kosmetiikkaa jne...

Tämä viikko kuluukin suurinpiirtein samoin kuin edellinenkin, salitreenit ovat vain muutamia kevyitä pumppailuja, harjoittelen kävelyjä ja venyttelen paljon. Ruokiin on tullut pieniä muutoksia viime viikosta, suurimmat muutokset tulivat kilpailua edeltävälle sekä kilpailupäivälle...Aika näyttää kuinka tehdyt muutokset vaikuttavat :) Toivon, että olisin hieman tiiviimpi ja kuivempi, hävittämättä lihaspyöreyttä -tuotahan kaikki toki toivovat ;)

Pikainen tunnelmointi :))

Onnellinen ja huojentunut fiilis :))

Kisojen alla päivitykset jäivä todella vähälle, olen pahoillani. Sitä jännitti kisaamista kuitenkin sen verran, että oli tarve vetäytyä hiukan itseensä, ei halunnut olla esillä tai huudella ylimääräisiä. Tulee otettua hirveästi paineita lopussa kannustuksestakin, kun ei halua tuottaa kenllekkään pettymyksiä...

No, Jyväskylä on nyt takanapäin, moni asia meni hyvin, monessa vielä paljon petrattavaa. Hermot kun saisi vielä haltuun tässä touhussa :)) Mutta kirjoitan kunnon päivityksen kisapäivästä piakkoin, nyt vain pikainen tunnelmointi ja ISO KIITOS kaikille tukijoukoille ympärillä <3>

Kisakausi takana

Päivitykset ovat jääneet luvattoman vähiin edelleen...Tiivis kisarupeama sai aikaan elämää suuremman uupumuksen, eikä energiaa riittänyt kirjoittamiseen, ja nyt puolestaan kisojen jälkeen on ollut niin kiirettä ihanan, odotetun arjen kanssa, ettei ole ehtinyt koneelle. Mutta nyt tähän väliin ainakin lyhyesti kisapostausta :)

Exposta siis tuomisina SM-finaalin viides sija :) Vaikka suoraan sanoen en missään nimessä omaan kuntoon ollut tyytyväinen kauden loppua kohti, sain arvokasta kilpailukokemusta ja kokonaisuutena kausi antoi enemmän kuin uskalsin toivoakkaan <3 Kokonaisuudessaan prosessi oli lopun raskaudestaan huolimatta todella antoisa! Kauden tavoitteena alunperin siis haave pärjätä tulokasluokassa ja ylipäätänsä henkisesti ylittää pelkoni nousemalla lavalle ja tuo toteutui. Yllättävintä oli kuinka paljon arvokasta tämä kisakausi toi välillisesti, uusia ystäviä, yhteistyökumppaneita ja kokemuksia. Olen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus kokea kaikki tämä!

Kauden loppua kohti alkoivat tosiaan voimat olla vähissä niin henkisesti kuin fyysisesti, kroppa kävi hitailla ja olin jo valmiiksi lannistunut ennen Expoa. Kävin valmentajan kanssa keskusteluja siitä, kuinka en löytänyt motivaatiota nousta lavalle, viimeisellä viikolla lakkasin nukkumasta ja pää kävi ihan kierroksilla...kuitenkin kun olin jo niin pitkälle jaksanut, tuntui mahdottomalta jättää SM kilpailut väliin, joten sinne mentiin :)

Ja kyllähän tuo oli kilpailuna korvaamaton kokemus, ja yllättävää kyllä, alkukilpailussa jännitin vähemmän kuin kertaakaan aiemmin, jopa hymyilin huomaamattani välillä ;) Suuri kiitos siitä, että lavalla olo oli miellyttävää, kuuluu ihanalle Carita Riiheläiselle: Carita, kiitos tsempistä! Lajin parissa ei varmasti ole toista noin suurella sydämellä kilpaileva:  kanssakilpailijan tsemppaaminen kesken kilpailun lavalla on osoitus sellaisesta urheiluhengestä, jota tämän lajin parissa soisi olevan enemmänkin. Kiitos Carita <3 Ja Caritalle suunnattomasti tsemppiä PM-kilpailuihin, upea fysiikka ja suurenmoinen persoona, body fitnestä parhaimmillan :))

Hiustyyli vaihtui koko ajan, nuttura oli ihanan huoleton ja helppo ratkaisu :)

Koutajoen Samuli oli korvaamaton huoltoapu ja tsemppari huoltajani Huhtalan Nooran lisäksi, kiitos!

Heti luokan jälkeenhän pääsin doping-testattavaksi, mikä -oikeasti- piristi mieltä todella :) Ystäville ja huoltojoukoille se tosin oli vähemmän hauskaa, kun joutuivat odottamaan pari tuntia vapautumistani, jotta pääsimme porukalla syömään. Itse olin niin motivoitunut ja pirtsakka näytteenantaja, ettei ihan heti ole kuulemma näkynyt toista samalla asenteella :D

Nyt on siis palattu arkeen, olen koko viime viikon pitänyt suunnitellusti salitaukoa, välttänyt rutiineja ja impulssiivisesti antanut päivien sujua painollaan :) Olen käyttänyt tämän ajan ystävien kanssa, reissannut Tallinnassa, juhlistanut illanistujaisissa kulunutta kautta ja RENTOUTUNUT. Viime viikolla liikutuin useampaan otteeseen kun ystäväni olivat useammalla tavalla muistaneet minua, se kuinka ihmiset ympärilläni ovat myötäeläneet tätä matkaa on merkinnyt minulle todella paljon <3

Tällä viikolla vyöryin salille aiempaakin pehmeämpänä ja pyöreämpänä, nyt paluu sorvin ääreen taas ja maltillisempiin syömisiin! Tulevista treenikuvioista ja muista suunnitelmista myöhempänä, nyt unten maille niin huomenna jaksaa reippaana salille :))

Lappeenranta Body & Fitness

Päivitykset tahtovat jäädä vähemmälle kun kaikki arkiaskareet ovat ehtineet kasaantua tämän kisarumban vuoksi, eli kiirettä pitää...

Mutta, viime viikonloppuna kisavuorossaoli  siis Lappeenranta Body & Fitness. Etukäteen asetin itselleni tavoitehaaveeksi päästä kolmen parhaan joukkoon, ja se toteutui: kakkossija, :)) Kompastuskivekseni koitui taas jännitys ja heikohko esiintyminen, etenkin aamukilpailussa. Iltakilpailuun sain kuitenkin jo ihan hyvän vireen päälle, ja ensiimmäistä kertaa nautin jopa lavalla olosta, mikä tälläiselle esiintymiskammoiselle mieletön parannus aiempaan! Kun kuulutettiin sijani, en ollut pysyä nahoissani, niin helpottunut ja onnellinen olin! Pieni usko ja luotto alkaa kasvaa, että tulevina kausina on kannattavaa jatkaa kilpailemista, kehitettäviä osa-alueita siis riittää, mutta mikä sen mukavampaa kuin saada jatkaa tätä prosessia kun tiedostaa heikkouksiaan; olen itse itseni pahin vihollinen, kunhan saan vähän itseluottamusta, niin pystyn varmasti ylittämään itseni niin henkisesti kuin fyysisesti :)

Kisapäivän tekivät ikimuistoiseksi myös kaikki rakkaat ystävät, jotka olivat saapuneet kannustamaan minua katsomoon <3 Vilpitön kiitos kaikille teille, olen etuoikeutettu ja onnellinen siitä, että ympärilläni on niin hienoja ihmisiä! Teitte päivästä täydellisen :))

Seuraavassa muutamia kisakuvia :)

Takahuoneessa hengailu käy kyllä jo niin rutiinilla... sitä odottaa vain, että aika kuluisi mahdollisimman nopeasti, tuossa vaiheessa ei koskaan vielä jännitä, se iskee vasta lavalla :)

Onni on rakkaan ystäväni Nooran kaltainen huoltaja <3

Missään vaiheessa dieettiä en ole tuntenut itseäni vielä edes hoikaksi, mutta tuo pusero näyttää kyllä epäilyttävästi roikkuvan päällä :D Jonkinlainen kehonkuvan vääristyminenhän tässä on pikkuhiljaa tullut: muut kilpailijat puhuvat paljon siitä, miten on epämukava olla omassa kehossa kun on kisakunossa, itse olen yhä mielestäni todella pehmeä muihin kilpailijoihin tai ihan tavan täteihin verrattuna...Sitten sitä suorastaan hämmentyy välillä jos on joku kisakuva tms. jossa näytää hoikalta...tämä pitää lisätä sen pitkän listan jatkoksi jonka nimi on: "asioita joiden puolesta olen terapian tarpeessa" ;)

Nyt onkin sitten muutaman viikon tauko, sitten Expo :) Sen pyrin ottamaan jälleen kokemuksena ja  mahdollisuutena harjoitella esiintymistä. Lajin parissa tutustunut niin moniin kilpailijoihin, että odottaa tuota viikonloppua jo siksi, että pääsee jälleen tapaamaan tuttuja! Meillä pitkässä sarjassa poikkeuksellisen hyvä henki ja se tekee lavalle nousemisen helpommaksi :)) Kovasti tsemppiä ja jaksamista siis kaikille kilpailijoille vielä viime päiville!

Taas kokemusta rikkaampana...

Lauantaina vuorossa oli siis Oulu Body & Fitness. Vaikka matka oli pitkä, reissu sujui leppoisasti hyvässä seurassa :) Kisapäivälle sttui vielä syntymäpäiväni, ja sen sai viettää ainakin ikimuistoisesti!

Osallistuin siis BF +163 yleiseen sarjaan, joka samalla karsintakilpailu SM-kilpailuihin. Sijoituksen puolesta kisa meni hyvin, ja sai harjoiteltua taas lavalla olemista, mikä korvaamatonta. Muuten en omaan suoritukseeni ole tyytyvänen, ja tuon kilpailun jätänkin mielelläni ajatuksissa nyt taka-alalle.

Kisasta tekivät mukavan kuitenkin sarjamme muut tytöt, kiitos teille! Kuten kilpailun jälkeen tytöt totesivatkin: sarjassamme oli varmasti paras yhteishenki :)) Kovasti tsemppiä vielä kaikille kisaajille tuleviinkin kauden kilpailuihin!

Ai niin, menomatkalla Ouluun kohdalle sattui Pandan tehtaanmyymälä, jonne oli sitten IHAN PAKKO päästä :D Kisalaukut olivat siis täpösen täynnä lakritsaa ja suklaata ;) Kisapäivän iltana tuhosin tosin jo valtaosan noista...

Tämä viikko alkaa taas kovilla treeneillä, viikon loppua kohti selvä kevennys. Tähän tyhjennys/tankkausrumbaan on jo ehtinyt tottua, aika rutiinilta tämä tuntuu jo. Tälle viikolle onkin luvassa paljon treeniseuraa, hieno juttu! Saa upotettua ajatuksia hetkeksi ihan itse asiaan, eli treeniin!

Viikolla luvassa jälleen myös kehonhuoltoa ja hemmottelua, hierontoja ja ripsien laittoa :) Kilpailuihin minulle laittoi kauniit ripsienpidennykset Laura kosmetologihoitola BlackVanillasta. Voinkin suositella lämpimästi Kouvolassa kaikkia kokeilemaan BlackVanillan palveluja, todella hyvä ammattitaitoinen palvelu ja ripset ovat tosi näyttävät ja kauniit! :)

Mutta, nyt kutsuu päivän toinen punttitreeni, eli palailen myöhemmin! :)

Jyväskylä Body & Fitness

Ei niin väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi...tuo on fiilis tällä hetkellä :)
Jyväskylästä siis tuomisina noviisien BF pitkän sarjan ykkössija...etukäteen en ollut edes uskaltanut ajatella mahdollisia sijoja, lähinnä toivoin, että selviäisin kunnialla ja että kunto olisi oman mittapuun mukaan hyvä...

Nyt olo onkin todella huojentunut, itselle asettamat paineet ovat poissa, tulokasluokka oli alunperin ainoa tavoite, kun se meni noin hyvin niin matka jatkuu kohti Oulua ensi viikonloppuna :) Tunnelma Ouluun valmistautumisessa onkin aivan toinen, nyt kaikki tuleva on vain uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia parantaa kokonaisuutta ilman ylimääräistä jännitettä. Sain paljon hyvää rakentavaa palautetta tuomaristolta kisan jälkeen, ja niiden pohjalta painetaankin töitä tuleva viikko täysillä pyrkien parantamaan heikkoja osa-alueita. Tavoitteena on totta kai esittää parempi suoritus kuin mitä Jyväskylässä, toivottavasti siinä onnistuen :)


Värinä käytin Jan Tanaa. Alunperin oli tarkoitus levittää kaksi kerrosta väriä vasta kisapäivänä, mutta koska sain aiemmin Jan Tanan kosteusvoiteesta vahvan allergisen reaktion, saimmekin ohjeet levittää ensimmäisen kerroksen väriä jo perjantai-iltana, jotta olisi jäänyt aikaa vaihtaa väriä, mikäli iho olisi reagoinut. Onneksi mitään reaktiota ei kuitenkaan tullut, toinen kerros väriä vielä lauantai-aamuna ja se olikin siinä. Väristä tuli kahdella kerroksella aika tummahko, mutta itse pidin tummasta sävystä kyllä.

Aamukilpailusta minulla ei ole oikeastaan mitään muistikuvaa. Takahuoneessa olin vielä epäilyttävän rento, muut kilpailijat olivat todella mukavia ja ilmapiiri leppoisa. Lavalle mentäessä iski kuitenkin totaalinen paniikki, lihakset tärisivät holtittomasti (tai tuntui siltä, ei kuulemma ollut juuri näkynyt ulospäin), sydän hakkasi tuhatta ja sataa...jotenkin olen kuitenkin selvinnyt siitä, onneksi asentoja oli harjoiteltu niin paljon, että ne jopa tuossa mielentilassa sai kaivettua jotenkuten esiin :D

Minä ja Carita Riiheläinen.

Minä (taas) ja Annika Kivelä :)

Loppukilpailussa olikin vuorossa T-kävely...sekin meni jokseenkin usvassa, nyt sentään joitain sekuntteja pystyi jo rentoutumaankin...Oli ihan uskomatonta kun minut sitten kuulutettiin ykkössijalle, palkintojenjako on ainut selkeä hetki koko kilpailussa. Tuntui uskomattoman hienolle koko pitkän ja henkisesti raskaan prosessin jälkeen saada vahvistus sille, että on potentiaalia tässä lajissa. Treenaaminen on asia jota rakastan, josta nautin ja se että voisi olla hyvä sellaisessa josta nauttii suunnattomasti muutenkin on todella merkityksellinen asia. Etukäteen jännitin, jos rakenteeni esimerkiksi ei ole lajin vaatima, se olisi ollut asia jota ei olisi voinut työstää.

Kuva; Mike Siren www.pakkotoisto.com

Kuva; Mike Siren www.pakkotoisto.com

Kuva; Mike Siren www.pakkotoisto.com

Kuva; Olli Suominen

Kuva; Olli Suominen

Kuva; Olli Suominen

Kuva; Olli Suominen

Kuva; Olli Suominen

Kuva; Olli Suominen

Valmentajallani Teemu Elorannalla oli kilpailuissa myös toinen valmennettava, CBB:ssä kilpaillut Sami Pätäri, joka myös voitti luokkansa, onnittelut Samille! Tunnelma olikin katossa kotimatkalla, kisareissu ei olisi juuri paremmin voinut mennä :))

Kuva; Stephen Lee

Lauantai-illan sainkin syödä aivan vapaasti (ja otin siitä kyllä tehokkaasti kaiken irti), tänään paluu normaalirytmiin...nyt taas tyhjennellään viikko, treenataan alkuviikko napakammin, loppua kohti kevennetään. Asentoja ja esiintymistä edelleen työstettävä joka päivä. Paljon on asioita, joita minun pitää parantaa, mutta motivaatio on kohdallaan ja seuraavasta viikosta tuleekin varmasti ihan huippumukava! Pidin tyhjennysviikosta viimeeksikin, se oli dieetin parasta aikaa ja nyt taas sama hässäkkä edessä. Jännä nähdä, miten kroppa reagoi tähän näin nopeaan uuteen kisaan, mutta tuosta en stressaa, pikemminkin on mielenkiintoista seurata kuinka keho reagoi kaikkeen...


Loppuun kiitokset niille, joiden ansiosta kisadebyytti oli edes mahdollinen. En tosiaan yksin, omalla osaamisella olisi koskaan lähtenytkään kokeilemaan kisakunnon saavuttamista. Koko tämä prosessi on ollut monen tekijän summa, matkalla muutamia merkityksellisiä ihmisiä joiden panos on ollut korvaamaton.

Tärkein tekijä on ollut ammattitaitoinen ja omistautunut valmentaja. Kiitos Teemulle! On ollut hienoa kun on voinut koko ajan luottaa täysin toisen tietotaitoon, dieetti oli fyysisesti todella helppo, olen lisäksi Teemun valmennuksen aikana saanut fysiikkaani muutettua vuoden aikana hämmästyttävän paljon. Tässä näkyy sen merkitys, kun joku todella osaa limittää oikeanlaisen treenin ja ravinnon. Olen etuoikeutettu ja ylpeä saadessani työskennellä tässä Teamissa!

Kiitos myös huippuhuoltajalle, Huhtalan Nooralle! Itse kisapäivä oli minulle helppo, Nooralla on niin hyvin homma hanskassa, että pääsin itse ottamaan valmistautumisen suorastaan rikollisen rennosti...olit kullanarvoinen Noora <3

Samuli Koutajoelle; kiitokset henkisestä tuesta, ystävyydestä, myötäelämisestä ja huipputreeneistä!

Laura Toloselle; kiitokset rohkaisusta, avusta niin käytännön valmistautumisen suhteen kuin mentaalipuolella! Olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua sinuun!

Sirpa Lauttaanaholle; kiitos asento- ja esiintymistreeneistä! Korvaamaton apu juuri tuossa osa-alueessa joka minulla heikoin lenkki :)

Biancanevelle; kiitos todella hyvästä palvelusta, kauniista bikineistä, kengistä, väreistä. Helpottaa huomattavasti kun saa kaiken tarvitsemansa yhdestä paikasta.

Leader; kiitos luottamuksesta ja kannustuksesta sekä ensiluokkaisista lisäravinteista! Laadukkaiden lisäravinteiden käyttö mahdollisti optimaalisen ravino-ohjelman. :)

Ja toietenkin olen kiitoksen velkaa kaikille rakkaille ystävilleni ja lähipiirilleni, jotka ovat jaksaneet kannustaa siitä huolimatta, että olen ollut hävettävän itsekeskeinen ystävä viime ajat :)) Ja tottakai suuri kiitos Sampolle, on ollut helppo dieetata kun toinen vieressä ymmärtää tasan mitä tämä laji on ja kannustaa ylittämään rajojani...