Kehonkuva

Seuraavassa pelkkää ajatusvirtaa tuntemuksista viime dieetiltä, asioita jotka ovat olleet paljon mielessä viime aikoina..

Tässä lajissa asia, jota joutuu paljon miettimään on oma kehonkuva. Eli se, millaiseksi itse koen itseni ja kuinka viihdyn milloinkin vartalossani. Kehonkuvaan vaikuttaa myös omien ajatusten lisäksi se,miltä ajattelemme näyttävämme muiden silmissä ja muiden rinnalla. Välttämättä todellisuus ja omat mielikuvat kehosta/fysiikasta eivät todellakaan kohtaa...

Tämän lajin parissa tulee analysoitua myös usein suhtautumistaan ruokaan. Näen tietyllä tavalla jotain yhtenäisyyksiä esim. anorektikon ja kisadieetillä olevan bf-kisaajan välillä. Toki urheilevalla ja sitä kautta dieettaavalla ihmisellä ruokavalio liittyy harrastukseen ja monella tavalla optimaalinen ravinto jolla tavoitellaan parempaa fysiikkaa on samalla myös terveellinen. Kuitenkin tiedostan sen, että jos ajatukset pyörivät paljon ruoan ympärillä, jos analysoin kaiken syömäni ravintosisällön, keskustelen ruoasta "normitätiä" enemmän, rytmitän tietyssä mittakaavassa päivääni syömisten mukaan jne, niin onhan ruoka ja syöminen varsin hallitseva ja kontrolloitu osa elämää...

Fitneksessä ja bodauksessa tavoitellaan eräällä tavalla "luonnotonta" vartaloa, ihanne on kisakuntoinen fysiikka lavalla ja jokainen lajia harrastava tietää, että sen säilyttäminen ympäri vuoden ei ole realistista eikä järkevää. Tämän lajin parissa on helppo sortua syömishäiriöiseen käyttäytymiseen. Itsellä ainakin kisadieetillä ajatukset pyörivät ruan suhteen lopussa kaikkea muuta kuin tervettä rataa, oli sokaistunut täysin sille missä kunnossa oli...suurimman osan ajasta olin mielestäni todella löysä ja lihakseton. Kun ympärillä olevilta sai palautetta hyvästä kunnosta, sitä ei uskonut, vaan lähinnä järkyttyneenä ihmetteli miksei kukaan suoraan sanonut, että fysiikka oli valovuoden päässä valmiista kunnosta...Salilla hyvän treenin siivittämänä tuli välillä onnistumisen elämyksiä, uusi säie tai suoni jossain sai hyvälle tuulelle, mutta jo hetken päästä saattoi olla jo sitä mieltä, että on pelkkää laihaa läskiä. Mielialat vaihtelivat tuolloin rajusti.

Nyt kun kunto on todella kaukana lavakunnosta ja dieetti kohta taas edessä, on tullut tosiaan mietittyä paljon viime kautta ja kaikkia tuntemuksia joita kisaprojekti toi tuolloin tullessaan... Nyt prosessin kerran läpikäyneenä, uskon ja toivon sen olevan helpompaa ainakin henkisesti. Olen päättänyt yrittää ottaa asiat rennommin, antaa itselleni enemmän anteeksi ja kuunnella ulkopuolelta (valmentajalta) tulevaa palautetta.

Selailin viime vuoden valokuvia ja videonpätkiä...paljon tuli otettua otoksia, joissa olin mielestäni niin järkyttävän huonokuntoinen, etten niitä voinut käyttää esim. blogissa. Selkeästi muistan, miten näin itseni aivan sileänä ja lihaksettomana, omien kuvien näkeminen sai aina pikemminkin tuntemaan, että oli koko ajan kauempana kisakunnosta...

Pistän tähän kasan kuvia/videoita, joissa tuolloin oli mielestäni esittelykelvoton fysiikka...Kun katson kuvia nyt, toivon, että olisin osannut nauttia prosessista enemmän, olisin kyennyt näkemään ne puolet itsessäni, jotka olivat valmiinpia ja ollut armollisempi kaikin puolin...

Ideana oli kuvata erilaisia olkapääliikkeitä, mutta tuolloin olin järkyttynyt videolla näkyvästä "pehmeästä" kunnosta...

"Pullukka"

"Luvattoman pehmeä..."

Kumpa olisin fiilistellyt edes vähän tuolloin, kun fysiikka oli vielä täysi ja paineinen...Nyt nuokin suonet ovat mukavasti suojassa rasvakerroksen alla :D

Vielä ennen lavalle menoa olin mielestäni NIIN luokattomassa kuosissa...nyt kun näitä "nälkämaan lapsi-kuvia" katsoo, niin ei tuo lattea laihuus omaa silmää miellytä...ei tuosta enää pitäisi haluta näivettyä vaan täyttyä...Toivon, että tällä kertaa itsellä pysyy järki päässä ja jalat maassa, eikä sokeutuisi ihan täysin sille, miten keho dieetillä muuttuu...

Keskittynyttä puurtamista

Loppuviikko on mennyt treenatessa KOVAA. Ainahan sitä toki yrittää räpiköidä parhaansa mukaa, mutta kun nyt mennään uuden ohjelman mukaan on jostain löytynyt isompi vaihde taas päälle...tekemisen meininki on ollut kohdallaan, ja olen rikkonut useammassa liikkeessä henkilökohtaiset ennätykseni :)) Tämä kierto suoria sarjoja, seassa hyvin lyhyitä sarjojakin, joten on saanut keskittyä joka liikkeeseen ja toistoon rauhassa - ja olenkin ollut aivan poikki joka treenin jälkeen...

Sali kulkee siis hyvin, motivaatio korkealla, mutta treenin jälkeen iskee aina ihan armoton väsymys...en pysy hereillä millään ja simahdan kotona heti päikkäreille. Sampo sitten herättelee syömään ja kakkostreenille (aerobista tai lihashuoltoa, venyttelyä tms. ). Eli Pro meininkiä, treeni, ruokaa, päikkärit, ruokaa, treeni :D

En käsitä tätä uupumusta, yötkin nukun todella sikeästi vaikka päivällä olisin jo ollut unten mailla, omituista miten kroppa vain vaatii jostain syystä unta...ja koska treenit kulkevat hyvin, mieli on muuten pirteä, ei tämä miltään ylikunnolta tai väsymykseltä muuten tunnu...no, ehkä tämä tasoittuu tästä kohta :)

Hiilareita on nyt reilummin, ehkä se voi näin aluksi väsyttää, mene ja tiedä...haukotus...

Nyt lähdemme elokuviin, pakkaan sinne mukaan rahkan pähkinöillä ja myslillä, nam! Rahka ja Pepsi Maxia ja ehkä en kaihoten tuijottele vierustovereiden karkkipusseja...ehkä...

Huomenna ohjelman mukainen vapaapäivä puntista, käyn pyöräyttämässä aerobisen ja venyttelemässä ja tiistaina taas homma jatkuu rinta/olkapäätreenillä. Oikein hyvää ja tehokasta alkavaa treeniviikkoa myös teille kaikille lukijoille, palaillaan!

Reissaamista ja treeniä...

Kuluneen viikon teema onkin ollut ystävien tapaaminen. Ensin sain yökylään erään hyvän ystäväni kauempaa jota en ollutkaan nähnyt vähään aikaan. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa yhdessä pitkästä aikaa!
Vierailun jälkeen lähdinkin itse tien päälle, alkuviikon kyläilin ystävieni luona useammassa paikassa, eli viikon aloitus piti sisällään paljon hyviä keskusteluja, naurua ja rentoutumista :)) Kiitos ystävilleni, jotka ovat kyllä elämäni rikkaus!

Reissatessa toki ehti treenaamaankin, minähän raahaan aina matkoillani salikassia mukana. Treenirytmissä pysyminen on fyysisen hyvinvoinnin lisäksi osa henkistä puolta, mieli lepää kaikella tavalla, kun saa pidettyä treeneistä kiinni. Kävimme ystäväni Huhtalan Nooran kanssa jumpilla Kuntokeskus Ykkösellä, sekä Kuusankosken Kunto-Mekassa. Tuli treenattua loppujen lopuksi miltei koko kroppa yhdessä, puolin ja toisin tuli esiteltyä ja testattua uusia treeniliikkeitä, eli antoisa reissu myös tässä mielessä :))

Kotiin päästyäni alkoikin elo tiukasti uuden ruokavalion ja treeniohjelman mukaan. Syön nyt moninkerroin enemmän hiilareita kun aiemmin, odotan mielenkiinnolla miltä kroppa ja treenit alkavat tuntua tuon muutoksen jälkeen. Elopaino nyt 15kg enemmän kuin esim.kisoja edeltävänä päivänä kun olin tyhjä, onhan tuossa kiloja, mutta itse ainakin uskon ja toivon, että ei tuo kaikki pelkkää laardia ole, sen verran raskaasti on kuitenkin treenattu ja silmämääräisesti kroppa ihan riittävän siisti. Aika näyttää mitä tästä sitten jää jäljelle :)

Treenikertoja on siis uuden ohjelman myötä nyt vähennetty hiukan, iltatreenit lähinnä aerobisia pari kertaa viikossa, tai aktiivista palautumista esim. venyttelyn muodossa. Tuo tarkoittaa siis, että päivän ainut punttitreeni on minun vain vedettävä sellaisella apinan raivolla, etten tule kaipaamaan kakkostreenejä päälle :D Ainakin eilen tuo onnistui loistavasti, Sampon kanssa saatiin todella kova jalkatreeni tehtyä :)) Totta kai kun yksittäisten treenikertojen määrä vähenee vähän, tulee niistä laajempia kokonaisuuksia, yhdessä treenissä on nyt enemmän työsarjoja...luvassa selkeät kierrot tekniikoille, spesilisaatiota selälle ja olkapäille, olen todella innoissani näistä uusista tuulista :))

Hyviä ja ei niin hyviä treenejä...

Viikko alkoi etureisitreenillä tuttuun tapaan. Siitä on tullut tämän hetkinen suosikkitreeni, mikä on yllättävää, sillä jalkojen tekeminen on mielestäni ollut aina aiemmin ihan hirveää pakkopullaa. Nyt odotan aina innolla maanantaita, etujalkatreeniin tulee ladattua jo etukäteen hirveästi odotuksia, viikon ensimmäisenä lihasryhmänä se ikäänkuin määrittelee koko alkavan viikon vireen...ja viime aikoina siimajalkojen piiskaaminen salilla onkin ollut täydellisen tyydyttävää ja tuskallista :D

Tämän kertainen jalkatreeni meni kutakuinkin näin:

4 x a) Vaakaprässi jalat levyn keskiosassa
      b) Reidenojennus ( kahdella pudotuksella )
      c) Vaakaprässi jalat levyn alareunassa, paino päkiöillä ( yhdellä pudotuksella  )

3 x a) box-kyykky smith
      b) taljakyykky kohdistettuna etureisille

3 x reidenojennus 1:llä jalalla ( yhdellä pudotuksella )

Voimataso ja tuntuma olivat erinomaiset, fiilis suorastaan euforinen kun huomasi, että homma toimii :))
Viimeisissä reidenojennuksissa kipu oli sen verran napakkaa, että joutui jälleen muutaman kyyneleen tirauttamaan kun yritti linkuttaa koneesta pois, eli ihan tyytyväinen olin ainakin yrityksen määrään näin viikon alkuun ;)

Kyllä välillä mietin, mitä muut kanssatreenarit miettivät, kun seuraavat touhua sivusta...itsellä aina napit korvilla ja musiikki täysillä,niin sitä tulee pihistyä ja puhistua sekä mumistua v..tu p..kelettä itsekseen, mutta niin, että kyllä se väkisinkin kantautuu välillä muiden korviin...lisäksi repertuaariin kuuluu epämääräistä naamanvääntelyä ja motoriikan pettämistä sarjojen jälkeen kun jalat eivät kanna, eli varsin surullista touhua varmasti ulkopuolisen mielestä :D

Ihan noin hyvin viikko ei ole kyllä jatkunut, koko kroppa alkaa olla käyty läpi, osa treeneistä mennyt paremmin, osa vähemmän sujuvasti...

Tänään oli vuorossa käsitreeni, ennen se oli takuuvarma setti, aina hyvä tuntuma ja mitä tahansa liikkeitä tai tekniikoita käytti, käsien tekeminen oli hauskaa...nyt takana muutama ihan mitäänsanomaton käsitreeni, ja kun huomaan treenin edetessä, että ei siitä tule mitään elämää suurempaa, niin turhaudun ja minun on jopa vaikea löytää motivaatiota painaa settiä loppuun...huokaus. No, yleensähän ne mieleiset lihasryhmät tahtovat myös kehittyä parhaiten, niin ehkä on hyväkin, että suosikkilihasryhmät vaihtuvat välillä...

Illalla vielä vatsaa ja pohkeita, sekä intervalli...intervalli ainankin nostaa fiilikset taas korkeammalle, kunhan sen saa tahkottua läpi! Pidän kyllä tästä, että aerobisia on mukana vähän koko kauden, ne piristävät punttitreenien vastapainona ja parantavat jaksamista myös salitreenien puolella! Eli, sen sijaan, että potkisin päivän seinää turhautumisesta kun ei aina kulje, pääsen onneksi purkamaan ketutuksen tekemiseen illasta...

Uusia tuulia :)

Ihana, motivoiva viikko takana :)) Vaikka viikko oli kevyin aikoihin -kaksi treenivapaata viikolle, mikä on kyllä ennenkuulumatonta- niin silti kokonaisuudessaan kaikki on sujunut mukavasti. Alkuviikosta päälle yrittänyt flunssa menikin ohi aika kivuttomasti, tuolloin maltoin kerrankin levätä rauhassa ja kroppa kiitti hengähdystauosta kyllä...

Torstaina reissasimme Helsinkiin, jossa tapaaminen uuden valmentajan kanssa. Tällä hetkellä olo tuntuukin kevyeltä ja odotan innolla muutoksia ruokavalioon ja treeniohjelmaan! Tarkoitus on vielä muutama viikko ottaa aavistuksen rennommin, silti ruokavalion mukaan syöden, mutta yksi vapaampi syömäpäivä viikossa. Maaliskuun puolessa välissä alkaakin dieetti toden teolla :)) Lähtökunto on kuulemma hyvä, mutta molemmat olimme pitkän dieetin kannalla ja dieetin aloittaminen ajoissa mahdollistaa sen, että saan ottaa toukokuussa viikon rennommin, kun lähdemme New Yorkiin katsomaan pro-kilpailuja...Sen jälkeen taas dieetti jatkuu...Kevät on siis näillä näkymin täynnä paljon mielenkiintoista ja hauskaa ohjelmaa!

Punttitreeneistä joudun ottamaan jatkossa ohjelmaan yhden vapaapäivän viikossa, tuolloin voin kyllä käydä tekemässä aerobisen (intervallina) ja vaikka venyttelemässä, eli se kuullostaa hyvältä kyllä, jopa tälläisen ylisuorittajan mielestä kuin minä, joka on tottunut nyt juoksemaan puntilla yli tarpeenkin...

Tämä tälläinen pikapäivitys, loistavaa tulevaa viikkoa kaikille :))