Tässä lajissa asia, jota joutuu paljon miettimään on oma kehonkuva. Eli se, millaiseksi itse koen itseni ja kuinka viihdyn milloinkin vartalossani. Kehonkuvaan vaikuttaa myös omien ajatusten lisäksi se,miltä ajattelemme näyttävämme muiden silmissä ja muiden rinnalla. Välttämättä todellisuus ja omat mielikuvat kehosta/fysiikasta eivät todellakaan kohtaa...
Tämän lajin parissa tulee analysoitua myös usein suhtautumistaan ruokaan. Näen tietyllä tavalla jotain yhtenäisyyksiä esim. anorektikon ja kisadieetillä olevan bf-kisaajan välillä. Toki urheilevalla ja sitä kautta dieettaavalla ihmisellä ruokavalio liittyy harrastukseen ja monella tavalla optimaalinen ravinto jolla tavoitellaan parempaa fysiikkaa on samalla myös terveellinen. Kuitenkin tiedostan sen, että jos ajatukset pyörivät paljon ruoan ympärillä, jos analysoin kaiken syömäni ravintosisällön, keskustelen ruoasta "normitätiä" enemmän, rytmitän tietyssä mittakaavassa päivääni syömisten mukaan jne, niin onhan ruoka ja syöminen varsin hallitseva ja kontrolloitu osa elämää...
Fitneksessä ja bodauksessa tavoitellaan eräällä tavalla "luonnotonta" vartaloa, ihanne on kisakuntoinen fysiikka lavalla ja jokainen lajia harrastava tietää, että sen säilyttäminen ympäri vuoden ei ole realistista eikä järkevää. Tämän lajin parissa on helppo sortua syömishäiriöiseen käyttäytymiseen. Itsellä ainakin kisadieetillä ajatukset pyörivät ruan suhteen lopussa kaikkea muuta kuin tervettä rataa, oli sokaistunut täysin sille missä kunnossa oli...suurimman osan ajasta olin mielestäni todella löysä ja lihakseton. Kun ympärillä olevilta sai palautetta hyvästä kunnosta, sitä ei uskonut, vaan lähinnä järkyttyneenä ihmetteli miksei kukaan suoraan sanonut, että fysiikka oli valovuoden päässä valmiista kunnosta...Salilla hyvän treenin siivittämänä tuli välillä onnistumisen elämyksiä, uusi säie tai suoni jossain sai hyvälle tuulelle, mutta jo hetken päästä saattoi olla jo sitä mieltä, että on pelkkää laihaa läskiä. Mielialat vaihtelivat tuolloin rajusti.
Nyt kun kunto on todella kaukana lavakunnosta ja dieetti kohta taas edessä, on tullut tosiaan mietittyä paljon viime kautta ja kaikkia tuntemuksia joita kisaprojekti toi tuolloin tullessaan... Nyt prosessin kerran läpikäyneenä, uskon ja toivon sen olevan helpompaa ainakin henkisesti. Olen päättänyt yrittää ottaa asiat rennommin, antaa itselleni enemmän anteeksi ja kuunnella ulkopuolelta (valmentajalta) tulevaa palautetta.
Selailin viime vuoden valokuvia ja videonpätkiä...paljon tuli otettua otoksia, joissa olin mielestäni niin järkyttävän huonokuntoinen, etten niitä voinut käyttää esim. blogissa. Selkeästi muistan, miten näin itseni aivan sileänä ja lihaksettomana, omien kuvien näkeminen sai aina pikemminkin tuntemaan, että oli koko ajan kauempana kisakunnosta...
Pistän tähän kasan kuvia/videoita, joissa tuolloin oli mielestäni esittelykelvoton fysiikka...Kun katson kuvia nyt, toivon, että olisin osannut nauttia prosessista enemmän, olisin kyennyt näkemään ne puolet itsessäni, jotka olivat valmiinpia ja ollut armollisempi kaikin puolin...
Ideana oli kuvata erilaisia olkapääliikkeitä, mutta tuolloin olin järkyttynyt videolla näkyvästä "pehmeästä" kunnosta...
"Pullukka"
"Luvattoman pehmeä..."
Kumpa olisin fiilistellyt edes vähän tuolloin, kun fysiikka oli vielä täysi ja paineinen...Nyt nuokin suonet ovat mukavasti suojassa rasvakerroksen alla :D
Vielä ennen lavalle menoa olin mielestäni NIIN luokattomassa kuosissa...nyt kun näitä "nälkämaan lapsi-kuvia" katsoo, niin ei tuo lattea laihuus omaa silmää miellytä...ei tuosta enää pitäisi haluta näivettyä vaan täyttyä...Toivon, että tällä kertaa itsellä pysyy järki päässä ja jalat maassa, eikä sokeutuisi ihan täysin sille, miten keho dieetillä muuttuu...
Kiitos Johanna! Tämä tuli nyt juuri oikeaan kohtaan, kun täällä itse pyörittelen mielessäni, ettei tästä omasta kunnosta ole mihinkään. Todellisuudessa olen monta kertaa lihaksikkaampi ja kireämpi kuin koskaan - pitäisi osata nyt nauttia siitä ja olla tyytyväinen ja ylpeä, mitä on saavuttanut! Tästä tuli hurjasti tsemppiä ja harhailevat ajatukset taas raiteilleen :)
VastaaPoistaHienoa pohdintaa, Johanna! Ja pääasiahan on, että olet itse huomannut asian ja käsitellyt sen, vaikkakin jälkikäteen :) Sillä, että pää kestää kilpailemisen, on kuitenkin niin suuri merkitys.
VastaaPoistaIhana kuva tuo, missä olet lilassa topissa, olet kyllä kaunotar! Viisaita ajatuksia pyörittelet blogissa ja niin tutun tuntuisia.. Kovia treenejä toivotellen, Hanna
VastaaPoistaAivan mahtava kirjoitus sinulta. Raotit ovea, jota me muut tavalliset treenaajat emme koe tai näe. Iso hatun nosto, että rohkenit kertoa ajatuksistasi.
VastaaPoistaF.J.K
Osui ja uppos niin itseeni kirjoitus ja varmasti tosi moni muukin näin ajattelee kisoihin valmistautuessa. Kaipa sitä oppii kokemuksen kautta nauttimaan enemmän kiristymisestä ja näkemään itsensä oikein....Mene ja tiedä. Itsellä tämä kolmas matka on ollut ainakin sen suhteen parempi, vaikka kisakuntoon onkin piiiitkä tie. Tai sitten olen vielä niin pullukkakunnossa, jossa viihdyn muutenkin :) Onnea jo tulevaan rupeamaan ja muista nauttia matkasta!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Tällä hetkellä itselle hyvinkin ajankohtainen.. :) Se on kyllä hassua kuinka oma mielikuva kunnosta ja vartalosta yleensä voi olla niin väärä ja mitä pidemmälle dietti etenee niin sitä enemmän oma pää alkaa temppuileen..
VastaaPoistaTsemppiä Johanna kovasti treeneihin, ja tietty myös siihen henkiseen "kamppailuun"! :)
Kiitos kaikille viesteistä! Mukava saada kirjoituksista palautetta, ja oli kiva lukea, että tekstistä oli joku kokenut saaneensa apua omiin ajatuksiin :))
VastaaPoistaOman kokemukseni perusteella, jokainen kilpailija jossain vaiheessa valmistautumista painii ajatusten kanssa siitä, onko lopputulos riittävä-itselleen tai muille...joku joutuu käsittelemään ajatuksia enemmän, toinen hallitsee mielensä paremmin.
Itselleni kisaprojekti oli ehdottomasti henkisesti raskaampi kuin fyysisesti. Minullahan ei dieetillä ollut juurikaan nälkä, jaksoin liikkua ja treenata miltei loppuun asti täysillä. Mutta vaikka fyysisesti jaksoi, stressitaso nousi nousemistaan kisa kisalta...lopussa olin jo tilassa, että olin henkisesti itseni pahin vihollinen, kun painoin itse itseäni alas ja soimasin itseäni kaikista puutteista...tuloksena vähemmän järkevää puuhastelua dieetin lopussa, armoton mentaalinen väsymys ja kortisolitasot katossa.
Silti,kaikesta stressistä huolimatta en vaihtaisi kokemaani pois! Lajin parissa olen tavannut ihmisiä joista on tullut sydänystäviä, rakastan treenaamista, pidän arvossa sitä kuinka ylitin itseni nousemalla lavalle. Ja uskon todella oppineeni jotain tuosta kaikesta, nyt minulla vähän perspektiiviä siihen kuinka dieetti etenee ja ymmärrystä olla armollinen itselleni. En toimi niinkuin kone, en voi hallita kaikkea, eikä kukaan oletakkaan sitä minulta. Eli edessä haasteita, ei koettelemuksia :))
Todella, todella sydämellisesti toivottelen kaikille teille kisaajille hyvää mieltä, onnistumisen elämyksiä, kykyä nauttia jokaisesta hetkestä dieetillä :)) Aika on loppujen lopuksi lyhyt, ja jälkikäteen katsottuna myös palkitseva niin monella tavalla!
IKINÄ ei sais mennä ensin katsomaan kuvaia, ja lukemaan pelkästään ne kuvatekstit... hetken jo ajattelin et nyt se tamma flippas :D
VastaaPoistaEikai, sitten kun luki alusta lopuun niin tajusin sentään et mikä "pullukka" ja "pehmeä" :)
Johanna olet niin oikeassa!
VastaaPoistaMuistan kun et uskonut lavan takana kun sanoin jotakin sinun kunnosta. Kysyit mutta et itse jostain syystä uksonut vastaukseni. Se on jännä kun tosiaankin näkee sen sokaisun! Mä pidän sun fysiikasta ja sun kunnosta niin offilla kuin kisassakin! Ihmettelin että pitääkö käydä sua kehumassa lisää vaiko mikä olisi hyvä siinä tilanteessa. Päätin antaa palautetta vain silloin kun kysyit :)
Nautitaan mitä saadaan tehdä :) Niin off kuin kisakausikin on aivan mahtavaa aikaa kaikenkaikkiaan!