Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Pari viikkoa enää, ja Jyväskylän kisatkin on jo käyty...päivät hupenevat jonnekkin yhä kiihtyvämmällä tahdilla. En ole tänä vuonna kaikesta tekemisestä huolimatta ajatellut kisoja niin paljon kuin viime vuonna, ja tuntuu yllättävältä aina kun tajuaa, että kohtahan sitä ollaan jo lavalla...

Hyvä vain, vähemmän asian pyörittelyä tarkoittaa vähemmän stressiä minun kohdallani :) Nyt jopa annan anteeksi itselleni eri tavalla keskeneräiset kohdat ja puutteeni. Se ei tarkoita, ettenkö tekisi töitä ollakseni parempi, mutta sallin itselleni sen, että en voi hallita tätä prosessia ja fysiikkaani täysin...Yritän näin lopussa pitää mielessä vahvuuksiani, en rypeä heikkouksissa kuten aiemmin.

Jalka alkaa tosiaan jo vähän painaa, mutta se on pikemminkin hyvä ja katu-uskottavaa ;) Pieni uupumus tarkoittaa, että asiat etenevät...jalkoja treenaan lopun aikaa hieman kevyemmin, ne väsynein osa kropasta, muuten treenataan edelleen täysillä. Keskitytään hyvään tuntumaan ja supistukseen, ei liikutettavaan painomäärään...

Tänään takana selkätreeni, illasta vielä tepsuttelemaan koroilla ja harjoittelemaan asentoja ja perään lyhyt aerobinen. Sitten päivä alkaakin olla täysi :)

Hyviä treenejä kaikille lukijoille, ja syksyn kisaajille kovasti jaksamista vielä viimeisille viikoille :))