Elämä ennen fitnestä :)

Edellisen postauksen kommenttiosiossa toivottiin kirjoitusta siitä, mitä tein ennen "fitness-elämää", miltä näytin jne. Tartutaanpa aiheeseen samoin tein :D

Salitreenaustahan on itselläni takana reilut 10 vuotta, mutta oikeastaan vasta vuonna 2010 treenaamisesta tuli tiukan  tavoitteellista ja ehkä siitä lasken alkaneeksi "fitness-ajanjakson" elämässäni...
vanhin ( julkaisukelpoinen ) valokuva itsestäni on tässä elämäni ensimmäiseltä lomamatkalta Thaimaahan 2001 joulukuussa.

2001

Ennen kilpailu-uraani kävin salilla kyllä, miten jaksoi / ehti. Seurasin lajeja jonkun verran, mutta en missään nimessä ikinä edes ajatellut kilpailemista. Välillä treeni täytti suuremman osan elämästä, välillä jäi taka-alalle. Ympärillä paljon lajin harrastajia ja kilpailijoita, joten fitness- ja kehonrakennusmaailma oli kuitenkin aina osa elämää. Liikkuminen ja treenaaminen oli hyvin kokeilevaa ja fiilispohjaista.

Ennen tavoitteellisempaa treenikautta elämäni täytti hetken pikemminkin edellinen työ ratsastuksenohjaajana. Olin nuorempana työskennellyt hevosenhoitajana muutettuani kotoa 15-vuotiaana, nuorena aikuisena siirryin toiselle alalle ja jälleen kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin itseni hevosalalta :D

2005

Hevosharrastus ja alalla työskentely on yhtä lailla intohimoista kuin tämäkin laji. Jonkin aikaa työ, oma hevonen ja sosiaaliset suhteet tallilta olivat se, jonka ympärillä elämä pyöri.

Ensimäinen ja ainoa oma hevoseni, Siiri tuli hankittua v.2008. Puuhastelu hevosen ympärillä vei suuren osan vapaa-ajasta, ja sali jäi kakkoseksi, vaikka satunnaisesti koko ajan myös treenasin.

2009

Tuolloin elintavat huomattavasti toisenlaiset kuin nyt monella tavalla :) Ruokavalion kulmakivi oli Mäkkärin MacFeast-ateria, vapaa herkuttelu muutenkin oli arkipäivää, siideriä ja punaviiniä kului kohtuudella, kun taas nykyään en alkoholia käytä lainkaan...Tuolloin ei juuri miettinyt omaa terveyttä tai fyysistä hyvinvointia, eli rennommin rantein monessa suhteessa.

Työpaikkojen suhteen minua on siunattu, rakastin työtäni ratsastuksenohjaajana :) En tehnyt tallitöitä lainkaan, vain opetin. Viihdyn asiakaspalvelutyössä, ja ratsastustuntien pito oli todella palkitsevaa. Minulla oli mieletön työnantaja ( kiitos Hanna S ), hyvät työtoverit, tiivis sosiaalinen yhteisö ympärillä.

Tuohonkin elämäntapaan olisi voinut helposti jäädä, mutta monien sattumusten summana salitreeni täyttikin suuremman osan elämästäni. Päätin työt tallilla, kun tuolloinen työnantajani siirtyi toiselle alalle. Luovuin hevosestani -hevoseton ON huoleton, kuten sanonta sanoo...

Aloin treenamaan todella intenssiivisesti, ja sainkin hyvin tuloksia lyhyessä ajassa. Kiinnostus ravinnosta ja treenaamisesta kasvoi, ja teinkin töitä jo varsin ammattimaisesti ilman kisatavoitteitakin.

Salilta minut bongasi tuolloin Jerry Ossi Redram-kiertueellaan, ja Jerry kannusti body fitness-lavoille. Tuolloin samana päivänä minulle tarjottiin myös lisäravinne sponsorointia, jos suostuisin kokeilemaan kilpailemista, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nythän on mahdotonta nähdä, mihin suuntaan elämä olisi mennyt eri valinnoilla, mitä mahdollisuuksia tullut silloin eteen, mutta kaikesta siitä olen kiitollinen mikä on johtanut minut tähän pisteeseen jossa olen nyt :)

Tällä hetkellä en tietenkään voisi kuvitella toisenlaista tapaa elää, ja ajatusmaailma on pikkuhiljaa kokenut niin ison muutoksen, että liikunta ja työ liikunnan parissa tulee varmasti olemaan se punainen lanka loppuelämässäni...

Kuitenkin vaikka työskentelen fitness-lajien parissa ja kuntosalivalmentajana, minulla kenties maanläheisempi ja joiltain osin terveempi tapa suhtautua tähänkin maailmaan kuin ehkä osalla. Fitness ei ole koko elämä. Elämässä tärkeintä on tasapaino, itsensä arvostaminen, ja sitä kautta itsestään huolta pitäminen, kuin myös ihmisistä ympärillään.

Tässä gendressä vierainta oli aluksi se ihmisten arvottaminen ulkonäön perusteella. Koska en aiemmin kokenut ulkonäköä elämässä kovinkaan merkittävänä tekijänä, oli todella vaikeaa aluksi asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja nostaa jotain sellaista esiin kuin oma fysiikka. Sitä on tottunut elämässä tuomaan esille ja käyttämään vahvuuksiaan persoonana: on keskittynyt olemaan tunnollinen, aikaansaava, ahkera, luotettava...sitten kun huomio kiinnittyi johonkin hauiksen yläneljännekseen ja rasvaprosenttiin, tuntui se aluksi miltei loukkaavalle. 

Nykyään olen ikäänkuin ulkoistanut fysiikan siitä todellisesta minästä :) Toki keho heijastaa esim. elämäntapoja, ammattitaitoa treenaamisen suhteen jne, mutta edelleen se ainut asia mikä minua koskettaa, on se mitä ihmiset näkevät sen kuoren sisällä. Palaute minusta ihmisenä liikuttaa moninverroin enemmän kuin palaute fysiikasta.

Tällä hetkellä minulla työ joka suunnaton rikkaus ja voimavara. Ympärillä tiivis valikoitunut joukko ystäviä, ihmisiä jotka haastavat minua esimerkillään paremmaksi ihmiseksi, pitävät nöyränä ja värittävät elämääni :) Saan toteuttaa itseäni monella tavalla, voin hyvin, edessä monia mielenkiintoisia haasteita...kaikella on tarkoituksensa, siksi olen tässä, nyt :)