Kiirettä pitää...

Kulunut viikonloppu oli taas yhtä rientämistä paikasta toiseen...paljon sain kyllä aikaiseksi, ja kivaa oli kaiken hauskan ohjelman parissa, eli ei haitannut lainkaan, vaikka aikataulut tuntuivat taas tiukoilta. Sama säätö ja sähläys on jäänyt päälle nyt myös alkuviikoksi, juhannus katkaisee kuitenkin rutiineja sen verran, että pitää saada paljon asioita valmiiksi ennen sitä :)

Viime viikonloppuna olimme rakkaiden ystävieni, Elorannan Mirkkan ja Teemun hääpäiväjuhlissa. Pariskunnan 10-vuotista yhteistä taivalta juhlistettiin Western-teemalla Kouvolassa. Mukavaa oli, hauska nähdä useita vanhoja tuttuja pitkän ajan päästä ja liikuttavaa oli seurata juhlaparin onnea seremoniassa, jossa molemmat lausuivat sanoja rakkaudesta toiselle <3

Viikonloppuna tuli tehtyä myös ystäväni Terhin kanssa pirteänä aamuseitsemältä juoksutreenit mäkihyppytornin portaissa...hyvin tuli pingottua portaita ylös alas, sillä seurauksella, että pohkeet ovat allekirjoittaneella AIVAN jumissa...muutama päivä meni niin, että tasamaalla kävelykin oli yhtä tuskaa, pohkeet eivät antaneet periksi yhtään-portaiden alaskulkeminen puolestaan oli aivan mahdoton tehtävä...

Hieman on joutunut käyttämään mielikuvitusta, että on noilla tökköjaloilla saanut sovellettua aerobiset treenit, mutta jotenkin olen onnistunut kitkuttelemaan ne läpi, ja nyt onneksi pohkeissa jo merkkejä kivun laantumisesta...

 Ei auttanut pikku venyttelyt palautumiseen kyllä tällä kertaa :D

Treenit kulkevat muuten hyvin, kovasti on yritetty puuhastella salilla. Paino pompsahti viikko sitten taas ylemmäs, ja siellä tuntuu sitkeästi pysyvän, ruho on tosi nesteinen ja paineeton...tällä liikunnalla ja ruoilla ei kyllä teoriassa ole muuta mahdollisuutta, kuin että kunnon olisi edettävä, mutta selvästi kroppa paljon oikukkaampi ja vaikeammin tulkittavissa kuin aiemmin.

Viime dieetillähän menetin lopussa jotenkin kokonaan tuntuman treeneissä, hermotus alkoi olemaan niin lopussa ja stressitaso sen verran katossa, että koko kroppa tuntui tukkoiselta...sitten odotin kuin kuuta nousevaa sitä hyvää paineista ja energistä tunnetta, mikä tulisi kisojen jälkeen kun pääsi taas tankkaamaan kehoon ruokaa ja treenaamaan rennommalla otteella. Tuota tunnettahan ei tuolloin todellakaan tullut, meni useampi kuukausi, ennenkuin treeni tuntui taas vilpittömästi luistavan, mutta se paineisuuden tunne joka ennen oli minulle luontevaa loisti poissaolollaan...

Jokainen toki yksilö, joidenkin elimistö mukautuu näihin dieettien vaatimiin muutoksiin helpommin, joillain keho järkkyy enemmän. Itse olen todella hyväksynyt sen, että keho ei ole mikään kone, hyvällä tietotaidolla ja järkevällä tekemisellä voi ennakoida tilanteita ja ohjata kehon reaktioita, mutta loppupelissä kaikkea ei voi ohjelmoida ja hallita...on mielenkiintoista, miten nyt tuntuu, että dieetataan aivan eri kehoa kuin viime kerralla: rasvajakauma on erilainen, aineenvaihdunta erilainen kuin aiemmin jne.

Jännä nähdä mihin tässä vielä päädytään, hyvältä tuntuu toki olla ammattitaitoisissa käsissä ja tiedän itse, että olen periksiantamattomalla työmotivaatiolla taas tehnyt parhaani...asiat ovat siis monessa suhteessa varsin mukavasti :))