Lomareissun jälkeiset kilot on pudoteltu pois. Itse asiassa paino putosi rykäyksellä matkan jälkeen, eli reilumpi syöminen taisi pikemminkin tehdä hyvää aineenvaihdunnalle tässä välissä.
Se, mikä on ollut matkan jälkeen parasta, on tämä hyvä energisyyden tunne! Treenit sujuvat hämmentävän kevyesti, välillä vähän hukassa ollut lihastuntuma on palannut ja mieli onkin ollut korkealla. Nyt menossa triplasarjakierto, on voinut pistää tässä treenimetodissa likkeisiin painoiksi ne raudat, jotka ennen matkaa olivat voimapainoitteisen viikon (lyhyitä sarjoja) painot...energia ei ole ainakaan vielä loppunut, hermosto on viikon treenilevon jälkeen selvästi palautunut jne.
Kyllähän tämä ylimääräinen energia on taas ennemmin tai myöhemmin poltettu pois, mutta nautitaan nyt tästä niin kauan kuin tätä kestää :)
Viikonloppuna kävin Lahdessa vetämässä treenit yhdelle polttariporukalle, kiitos vain Koutajoen Samulille mahdollisuudesta käyttää salia :) Ehdinpä samalla reissulla tapaamaan useampia ystäviäkin ja päivän päätti terapiakahvit Tolosen Lauralla. Kyllä se aina selkiyttää omia ajatuksia ja tuntemuksia lajista, kun niitä saa puida toisen kanssa...
Minulla taipumus nähdä helposti muissa ihmisissä ja kanssakilpailijoissa vahvuudet, ympärillä lajin kilpailijoita, joista käytän kuvauksia "tyrmäävä", "upea rakenne", "mieletön esiintyjä", "uskomaton lihasmassa" jne...ja kun on tutustunut ihmisiin lähemmin, mielikuvat ovat hyvistä ihmisistä toki vielä lämpimämpiä ja toivoo sydämestään menestystä persoonille, jotka ansaitsevat sen!
Kilpailulajissa tulee eteen kysymys, että mihin tämä asettaa itseni? Jos toivon vilpittömästi ihailemilleni ja arvostamilleni ihmisille menestystä, mikä on oma asenteeni kilpailemiseen samassa line upissa? Olen aina ollut sitä mieltä, että kilpaileminen vaatisi tietyllä tavalla itseltäni enemmän kovuutta, kyynärpäätaktikkaan ei minusta koskaan ole, enkä sitä arvosta muissakaan, mutta tietty terve ylpeys omasta tekemisestä ja sen esille tuominen olisi suotavaa. Suhtautumiseni itseeni on aina ollut arvostelevampaa ja vähättelevämpää kuin suhtautuminen muihin, kun muissa keskityn vahvuuksiin, itsessäni näen ensi heikkoudet. Hämmentävää, kuinka mieli toimii monimutkaisesti tämän lajin kohdalla: siinä, missä muiden kohdalla nostaa hattua saavutuksille, kovalle työmäärälle ja omistautumiselle, niin omalla kohdalla helposti ajattelee että pitäisi pystyä paljon parempaan ja mitätöi jo saavuttamansa hyvät asiat...
Onneksi tämä ajatusmalli ei kanna muuhun elämään, ja lajin ulkopuolella näkee selvästi ne merkitykselliset asiat jotka elämässä ovat hyvin ja tärkeitä <3
Ihan mielettömästi tsemppiä kaikille syksyä kohti meneville kilpailijoille :)) Todella hieno syksy tulossa, paljon upeita kilpailijoita ja kaikki te ihanat, motivoivat kilpailijat joihin minulla on ollut onni tutustua: toivon onnistumisen elämyksiä ja itsensä ylittämistä kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti