Mielen ja ruumiin treeniä :)

Viime aikoina on tuttavien kanssa tullut pohdittua syvällisemmin tätä lajia , niin harrastuksena kuin kilpailumielessä. On mielenkiintoista analysoida, mikä itseään ja muita ajaa eteenpäin ja mitkä ovat eri ihmisten motivaattorit. Minulla on onnekseni lähipiirissä suurin osa liikunnallisia ihmisiä, tämän lajin harrastajia ja kilpailijoita useat, eli voi keskustella lajista rakentavasti. Ja mikä tärkeintä, ympärilläni olevat ihmiset jakavat kuitenkin kanssani samat arvot, eli fitness ei ole koko elämä, ja näemme lajin vaikutukset suurempana kokonaisuutena ja pystymme käsittelemään asioita myös kriittisesti.

Piakkoin joutuu taas itse tekemään päätöksiä kilpailemisen suhteen ja nämä päätökset totta kai vaikuttavat suhtautumiseeni harjoitteluun ja määrittelevät monella muullakin tavalla taas arkeani. Tällä hetkellä treenaaminen on ollut puhtaasti harrastus, mutta siinä vaiheessa kun asettaa konkreettisen kilpailutavoitteen motiivit muuttuvat monella tavalla, halusin tai en.

Tulevaisuuden kilpailusuunnitelmia luotaessa joutuu määrittelemään itselleen useampia tavoitteita. Itse kilpailutilanne ja suoritus lavalla on toki perimmäinen tavoite, mutta väliin mahtuu paljon askeleita, välitavoitteita. Kilpailemisen suurin porkkana on itselleni ollut aina se projektin tuoma haaste koetella rajojaan, ylittää itsensä. Itse kilpailutilanteessa pyrkimys on kohti tietynlaista fysiikkaa ja suoritusta, ei itse sijoitusta. Tämän luulisi olevan henkisesti helpompaa, kuin esim. ehdoton voiton tavoittelu, mutta ei itse asiassa kohdallani ole...

Esimerkiksi edellinen kausi ei sijoituksesta huolimatta ole itselleni mikään huippusuoritus. Koen, että olisin voinut monella tasolla pystyä parempaan, fysiikassa paljon työstettävää, eikä se vastaa osin omia odotuksiani. Muiden asettama arvo fysiikalle -sijoitus - ei siis ole se äärimmäinen onnistumisen mittari. Minun kohdallani tavoitteiden ja mielikuvien asettamisessa on haasteellisinta siis se, kuinka mitoittaa tavoitteeni oikein.

Totta kai tavoitteeni tulee olla riittävän kova, jotta se pitää tekeisen mielenkiintoisena ja jotta haastan itseäni riittävästi. Siinä vaiheessa kun tavoitteet kasvavat kuitenkin liian ylivoimaisiksi, tekemisen ilon sijaan voi pian motivaattorina olla epäonnistumisen pelko, kun resurssit ja realiteetit tulevat vastaan.

Tällä hetkellä siis pyrin löytämään oikein mitoitettuja tavoitteita, harjoittamaan itseäni henkisesti, jotta mielikuvissani ja vaatimustasossani olisin armollisempi. Tässä vaiheessa vielä rennosti nautin tekemisestä, mutta aiempien kisavuosien kokemuksesta tiedän, että dieetin edetessä ajatusmalleja on aina yhä vaikeampi konrolloida. Näin offilla tavoitteeni on vain nauttia lajistani, löytää optimaalinen henkinen lataus joka mahdollistaa suorituksen aikana itsensä haastamisen järkevästi.

Nyt treenaan suhteellisen tiiviillä tahdilla aina siellä väleissä missä ehdin, ensi viikko tuleekin olemaan niin rikkonainen lyhyen ulkomaanmatkan ja juhannuksen vuoksi, että nyt on hyvä ottaa mahdollisimman napakka rutistus ennen "pakkolomaa" salilta.

Tämä viikko on mennyt selkeillä paikkaharjoituksilla, hieman voimapainoitteisemmin, eli lyhyemmillä sarjoilla on menty erityisesti isompien lihasryhmien kanssa. Treenikierto on aika lyhyt nyt kun kaikkia lihasryhmiä ei ole ohjelmassa lainkaan, eli kroppa välillä hieman tukossa kun palautuminen jää lyhyeksi. Käytännössä sama lihasryhmä tulee työn alle noin joka kolmas päivä. Kuitenkin nyt vielä kun kroppa saa polttoainetta riittävästi kun syön niin reilusti, niin näinkin tiukka kierto ohjelmassa on mahdollinen. Miinuksille siirryttäessä joutuu viimeistään kuitenkin väljentämään kiertoa palautumisen turvaamiseksi.


Ensi kuussa sitten arkirytmimme hieman muuttuvat, kun uusi perheenjäsenemme kotiutuu :)) Kasvattajalta saimme kuvan ranskis-neidistä, kyllähän tuo hellyyttävältä näyttää ja en malttaisi odottaa, että tuo kinkkurulla kotiutuu meille :D