Vajaat neljä viikkoa jäljellä...

Päivät alkavat todella käydä vähiin. Ei montaa treeniä mahdu tähän väliin enää ennen Jyväskylän kilpailuja...
Kunto on kyllä pikkuhiljaa siistiytynyt, erityisesti jalat tuntuvat vihdoin ymmärtäneen, että tässä ollaan dieetillä ja alakropassa näkyvätkin tällä hetkellä ne selvimmät muutokset. Ylävartalo on luontaisesti muutenkin itsellä kireähkö, sen kiristyminen ei näy niin selvästi ainakaan omaan silmään.

Tankkauspäiviä ollut yhä viikottain, muuten hiilarit aika alhaalla. Aerobisten suhteen mennään edelleen aika rennosti tuntuman mukaan. Nyt olen tehnyt myös kakkostreenejä salilla, eli kahta punttia välillä päivässä, se itselle mielekäs tapa nostaa kulutusta.

Fiilikset vaihtelevat samaan malliin kuin ennenkin. Välillä kulkee ihan mielettömällä innolla, välillä usko loppuu täysin. Dieetti on kaikkinensa ollut henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti, olen tietyllä tavalla itseni pahin vihollinen, kun painan itseäni alas ja mitätöin kuntoani...terveellä tavallahan tästä kaikesta saavutetusta pitäisi osata löytää tyytyväisyyttä, koska kuitenkin arvostan korkealle ympärilläni muita ihmisiä esim. tämän lajin parissa. Ihmisiä jotka pistävät itsensä likoon täysillä, testaavat itseään niin henkisesti kuin fyysisesti ja saavuttavat tuloksia jotka jäävät haaveeksi niiltä, jotka eivät kykene poistumaan omalta mukavuusalueeltaan...

Viime viikko meni vähän väsyneissä tunnelmissa, ohjelmaakin oli kertynyt taas niin paljon, että virta tuntui välillä kyllä loppuvan kesken :) Onneksi loppuviikosta kullanarvoiset tukijoukot tsemppasivat jaksamaan. Sain perjantain jalkatreeniin piiskuriksi valmentajan, Teemu Elorannan. Tehtiin etureisitreeni normaalia räjähtävämmillä toistoilla, pidemmillä sarjoilla. Hyvin meni perille kyllä, ihan eri vaihde tulee tekemiseen kun joku seisoo vieressä psyykkaamassa ja saa kokeilla uusia treenitekniikoita.

Perjantai-iltana sain vieraaksi yökylään kummityttöni Elviiran 5v. <3 Ohjelmassa oli pipareiden paistoa ja koristelua, leffan katsomista ja karkkeja- siis Elville. Oli kyllä vähän pelottavaa olla kaikkien niiden herkkujen keskellä ja ainut vahtini on 5-vuotias lapsi :D Vähän vaarallisilla vesillä liikuttiin, normaalistihan en pidä lähelläni mitään herkkuja kun olen niin armoton sokerihiiri...
Elvi on valmentajani Teemun tytär, ja hän olikin hyvin kartalla tehtävästään ja kertoikin heti, että " isi laittaa sinut tekemään jonkun rangaistuksen, jos näen, että syöt piparin"...tosin loppuillasta minua houkuteltiin jo pahoille teille, kun Elvi kävi kuiskimassa, että "ota vain pipari, ota pois, ei kerrota kellekkään, kyllä voit yhden syödä" ;)

Lauantaina kävin aamusta tekemässä kotisalilla Kuntokeskus Ykkösellä olkapääjumpan, ja siitä autolla kohti Espoota IFBB:n kilpailuun valmistavalle leirille. Leiriltä sain kyllä hyviä neuvoja esiintymiseen, joka ei ollukaan niin levällään kuin olin etukäteen ajatellut :D Myös asennoista ja fysiikasta sain hyvää palautetta, eli kivi putosi sydämeltä kyllä...etukäteen olin stressannut leiriä kovasti, esiintyminen jännittää aina ja olin huolissani siitä jos saan kritiikkiä lihasmassasta tai kunnon etenemisestä, mutta perusasiat ovat ihan kunnossa. Nyt täysillä keskittyen niihin asioihin, joita minun palautteen mukaan pitää parantaa! Parasta antia leirillä olivat muut tytöt, ihania, kannustavia ihmisiä!

Sunnuntaina kova käsitreeni Kausalassa Samuli Koutajoen seurassa. Lopputuloksena oli todella hyvin pumpatut (siima)kädet ja vielä paremmin buustattu päänuppi :)) Lähipiirissä on muutama tälläinen ihminen, jotka ammattitaidollaan ja vilpitömällä kannustuksellaan lataavat minut aina hetkeksi täyteen hyvää mieltä ja tunnetta, että tekemisillä on suunta ja päämäärä. Teemun ja Samulin suhteen olen kirjoittanut aiemminkin tuosta, miten heiltä myös henkisesti saan paljon mietittävää ja työkaluja kasvuun sillä puolella, mutta nämä ovat asioita, jotka merkitsevät enemmän kuin tämä laji tai tämä kilpailuprosessi, ja joista olen vilpittömästi todella kiitollinen.

Sunnuntaina ajelin vielä tänne Tampereelle...ajokilometrejä kertyy siis edelleen ihan mukavasti :)
Täällä Sampon kanssa treenejä Wolffilla perinteiseen tapaan. Eilen takajalkoja aamupäivästä. Lihakset tuntuivat sen verran kireiltä, ja olo oli aika kuivahko, että jätin raskaammilla perusliikkeillä puuhastelun pois ja tein treenin eristävämmillä liikkeillä, pumppaavilla toistoilla, lyhyillä palautuksilla.

Illasta reippaana tyttönä taas salille ja puuhastelin kakkosselkää, eli ylimääräinen selkätreeni normaalia jumppaa odotellessa :) Kakkostreenit siitä mukavia, että ehtii tehdä liikkeitä, jotka eivät mahdu välttämättä mukaan normaaliin treeniohjelmaan. Esim. selkätreenissä on niin paljon hyviä liikkeitä, että välillä on miltei raastavaa kun joutuu jättämään liikemäärän kohtuulliseksi normaalissa treenissä ja tiputtamaan monia suosikkiliikkeitä pois...Nyt tein esim. kulmasoutua käsipainoilla, yksi suosikejani muuten, mutta isommilla painoilla toinen olkapää vihoittelee ja muutenkin kun on yrittänyt priorisoida leveyttä paksuuden sijaan, niin soudut jäävät vähemmälle.

Jutta G kuvasi ystävällisesti pätkän -kiitos :) Ja samalla jaksoi taas kannustaa ja tsempata. Jutta kyllä lajin parissa ihailtava positiivisuuspakkaus, hyvä mieli tarttuu väkisinkin ympäristöön! Siinä monessa mielessä hyvä esikuva tämän lajin parissa; mieletön fysiikka ja lavaesiintyminen sekä kyky aidosti motivoida muita!

Tästä tämä viikko jatkuu samaan malliin...loppuviikosta testataan vähän mahdollista viimeistelytapaa kisoja varten, katsotaan vähän fysiikan etenemistä ja asentoja Kouvolassa. Odotan tuotakin mielenkiinnolla :)