Pohdintoja...

Loppuviikko on mennyt yhtä kiireellä kuin viikko alkoikin...välillä tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit ihan kesken, sitä säätää ja sählää juosten sinne tänne, eikä kuitenkaan päivän päätteeksi ole kovin kummoista saanut aikaan :D Näin dieetillä päivät rytmittyvät syömisten ja treenien ympärille, välissä pyrkii hoitamaan juoksevia asioita ja sosiaalisia suhteita ja joka päivä tuntuu että päivä katoaa jonnekkin kuin varkain...

Kunto elää todella paljon tässä vaiheessa, välillä vaikea löytää syytä sille, miksi joinain päivinä fysiikka näyttää paremmalta, joinain päivinä suorastaan menevän takapakkia...Onneksi tässä aikaa hakea säätöjä vielä kohdilleen. Muutenkin pitää kiristää tahtia loppua kohti, itse toivoisin fysiikan olevan paljon siistimpi tässä vaiheessa kun kisat jo näin lähellä...

Tänään kävin jumppaamassa käsiä. Ihan hyvä tuntuma kyllä :)) Välillä tulee suorastaan syyllinen olo, kun treenatessa saa vielä ihan hyvän paineen ja tuntuman lihakseen, nälkä ei vaivaa, nukun yöni sikeästi kuin tukki jne. eli fyysisesti kroppa voi hyvin...sitten sitä miettii, että pitäisikö tehdä jotain oikeasti enemmän, ja lujempaa jotta dieetti tuntuisi myös kropassa dieetiltä -nythän lujilla on ollut vain korvien väli- ja tuo ajatus ruokkii epävarmuutta fysiikasta. Periaatteella: koska minusta ei tunnu, että riudun, enhän siis oikeasti voi olla hyvässä kunnossa.

No, tämä näitä päiviä taas :) Kyllä oikeasti saan olla onnellinen siitä, että moni asia on dieetillä mennyt niin hyvin. Etenkin tuo, että nukun edelleen todella hyvin on palautumisen kannaltakin jo tärkeä asia. Ja vaikka mietinkin liikaa välillä asioita ja olen epävarma, olen tämän projektin aikana testannut rajojani monella tavalla, niin fyysisesti, kuin henkisesti. Ja kyllä edelleen olen sitä mieltä, että kilpailupäätös on tuonut elämääni välillisesti rikkautta useammalla tavalla kuin osasin kuvitellakkaan. Pitäisikin opetella nauttimaan tästä matkasta, ei määränpäästä.

Ohessa videonpätkä tämän päivän käsitreenistä :)