Selkätreeniä

Tänään tuplatreenipäivä, vuorossa selkä :) Nämä kahden treenin päivät ovat kyllä parhautta, kakkostreenin aikana pääsee aina rennosti kikkailemaan ja kokeilemaan eri kulmia ja lliikkeitä, kun tarkoitus on vain pumppailla kohdelihas loppuun.

Aamusta kävimme treenaamassa Sampon kanssa raskaamman perustreenin. Salilla oli jo aamusta todella kuuma, ja vaikka välillä tuntuu, että happi loppuu on tuntuma lihaksessa kyllä näin lämpimällä hyvä :)
Liikkeinä ylätaljaa leveällä vipuvarsikoneessa, tuossa pystyy tekemään jo hyvin sarjaa yli sadalla kilolla, kunhan joku ensin auttaa minut penkille alas noiden painojen kanssa :D Perään t-tankosoutua leveällä otteella, kapea veto ylätaljassa, kulmasoutu taljassa ja ylatalja lapiokahvalla.

Illasta sali oli tupaten täynnä, ja kaikilla näytti olevan totta kai selkäpäivä. No, muokkasin pelisuunnitelmaa kun sain valloitettua ristikkäisaljan ja teinkin koko treenin siinä. Hyvä pumppitreeni tulikin, vaihtelu on aina hyvästä. Liikkeinä oli alaspainallus tangolla, facepull tangolla, kulmasoutu yhdellä kädellä, alataljasoutu viritelmä, latsiveto polviltaan, lisää kulmasoutua eri kulmavariaatiolla...

Selkä tosiaan on ollut yksi painopisteistä treenissä jonkun aikaa, ja itse aikakin näkisin kehitystä tulleen. Selkä on paksumpi, takaolkapää on selkeämpi, selässä enemmän ulottuvuutta kuin ennen. Hyvä :) Kohta pitää muuttaa treenijakoa ja pistää kiertävät spesilitaatio viikot, nykyinen treenirytmi aika armoton ja osalle lihasryhmiä joutuu antamaan kohta vähän höllää...

Viikonloppuna motivaattorina salillamme Kuntokeskus K&M:llä kävi Nicole Wilkins :) Pitihän tuosta napata taas kuva...

Treenikiri

Tämä blogger saa minut tällä hetkellä ihan raivon partaalle, tällä hetkellä en voi julkaista kaikkia kommentteja, enkä ainakaan vastata niihin...en anonyyminä, enkä google-tilin kautta :/ Hermot menee, eikä ymmärrys riitä kyllä tuon korjaamiseen...syvääkin syvempi huokaus. Eli älkää ihmetelkö julkaisemattomia kommentteja, tai vastausten viivästymistä -> teen parhaani kyllä :))

Mutta, tietokoneen kanssa tappelun lomassa on onneksi ehditty treenatakin. Muutama tuplatreenipäiväkin mahtui viime viikolle, mikä piristi mieltä taas kummasti :) Nyt on yritettävä saada intenssivinen treenijakso tähän väliin, kiriä takaisin kiireiden vuoksi "menetettyä" treeniaikaa. Vaikka ihan hyviä treenejä on ollut toki tässä kevään mittaan, niin täytyy sanoa, että kovempaakin olisi voinut treenata, tehokkaammin olisi voinut käyttää kevään. Tosin elämässä kun on muutakin, niin kompromisseja on tehtävä :))

Viikon napakin päivä oli takareisipäivä; aamupäivällä kavin tekemässä treenin raskaammilla painoilla, toistomäärät 8-10. Ohjelmassa sumoprässiä, reidenkoukistuksia istuen ja maaten, box-kyykkyä ja suorin jaloin maastavaetoa...ihan hyvän tuntuman sai ihan noin perusjumpalla :)

Iltapäivällä viimeistelin takareittä / pakaraa nyt pidemmillä sarjoilla, toistot 12-15, super- ja triplasarjoja. Liikkeinä mm. koukistuksia jälleen eri kulmilla, taljakyykkyä, yhden jalan sjmv, reidenloitonnusta, pakarapotkuja, yhden jalan prässiä ja ponnistushyppyjä leveästä syväkyykystä. Treenin lopussa takareisi oli jo sen verran hapoilla, että pyrki tarraamaan kramppiin supistusten aikana, mutta reippaana tyttönä painoin menemään. Ilta ja seuraava yö olivatkin sitten mielenkiintoisia, kun takareidet nappasivat kramppiin koko ajan pienimmästäkin koukistuksesta :D Eivät ole ennen noin ottaneet itseensä koskaan kyllä...

Pitää panostaa tosiaan tuohon lihashuoltoon ja neste- ja mineraalitasapainoon paremmin. Pienet krampit ovat vaivanneet nyt muutaman kerran aiemminkin muissa lihaksissa, mikä on minulle aivan uusi ilmiö...päivät ovat helposti niin kiireisiä, että tulee juotua välillä epäsäännöllisesti, ja kun syö siellä missä ehtii, sitä mitä ehtii, suolan saantikin on epätasaisinta aikoihin.

Tällä hetkellä treenityylini on muuttunut entistä enemmän supistavaksi ja hermottavaksi. Suhteellisen puhtaasti ja ajatuksella olen treenannut tosin aiemminkin, mutta viimeisen puolen vuoden aikana on jotenkin saanut aivan uudenlaisen yhteyden mielen ja lihaksen välille. Vastus on pienentynyt joissain liikkeissä, mutta tuntuma ja paine puolestaan kasvaneet. Tuo keskitetympi paine ja voimakkaampi supistus toki lisää tuota lihaksen riskiä uupua kramppiin asti, joten joutuu tunnustelemaan joissain liikkeissä kuinka pitkälle paineen voi viedä.

Treeni on tällä hetkellä kuitenkin todella mielekästä, juuri hyvän keskittymisen ja tuntuman vuoksi :) Tällä hetkellä priorisoin tosiaan olkapäitä, selkää, takareittä ja pakaraa. Jotkin muut lihasryhmät saavat osakseen vain muutamia ylläpitäviä työsarjoja viikossa. Kehon muokkaaminen on kyllä mielenkiintoinen ja haastava projekti, tässä oppii koko ajan uutta, ja vaatii itseltään ja fysiikaltaan koko ajan enemmän :)

Pitkästä aikaa :)

Tallessa ollaan yhä :) Aika rientää eteenpäin hurjaa vauhtia ja koneelle on ehtinyt vain satunnaisesti.
Vuorokausirytmiä on muokattu uusiksi työkuvioiden muututtua ja se on vielä hakemista. Vihdoin on kuitenkin kaiken kiireen keskellä ehtinyt ottaa myös hiukan aikaa itselleen ja saanut määriteltyä omia prioriteettejaan hieman uusiksi. Vaikka pidänkin siitä, että minulla on projekteja ja venyn aika pitkälle, niin on myös osattava välillä sanoa ei ja vain asetettava itsensä etusijalle.

Rentoutumista ja irtiottoa arjesta tuli otettua Prahan matkan merkeissä. Matkaseurana minulla oli rakas ystäväni Hanna. Matka oli sovittu yhdessä jo jouluna, ja nyt huhtikuun lopussa vihdoin lähdimme matkaan.

Praha oli vielä viehättävämpi kaupunki, kuin olin etukäteen odottanutkaan ja tuonne tulee varmasti palattua toistekin! Kevät oli siellä paljon pidemmällä kuin meillä ja tutustuimmekin kaupunkiin muutaman päivän vain kävellen. Parhaimmillaan tuli 16 tuntisia päiviä kun kirmattiin pitkin kaupungin mukulakivikatuja nähtävyydestä toiseen :D Mutta ehdimme nähdä kaiken, mitä halusimme ja kaupunki tuli jo hyvin tutuksi.

Katedraalit ja linnat olivat niin vaikuttavia, että ensimmäistä kertaa elämässäni henki kirjaimellisesti salpautui muutamaan kertaan ihan koska ne olivat kokemuksina niin uskomattomia. Visuaalisena ihmisenä muutenkin tuo arkkitehtuuri, taiteet ja käsinkosketeltava historia olivat vahvoja kokemuksia. Hannan kanssa matkustaessa tuli kohellettua sopivasti, naurettua vatsa kipeäksi ja irtauduttua totaalisesti hetkeksi töistä.

Prahasta kotiin palattuani sainkin sitten elämää suuremman flunssan, jota parannellessa meni yli viikko. En ole juuri koskaan kipeä, joten nyt kyllä raastoi hermoja sairastaa, kun olisi pitänyt palata töihin ja treenien pariin loman jälkeen. Olin niin tukkoinen ja yskin keuhkoja pihalle, että ei ollut kyllä mitään asiaa salille...eli totaalista treenitaukoa tuli sitten paljon pidempään, kuin olisin halunnut. Tuli ainakin lepäiltyä ja tankattua, kun on kipeä, ainut viihdyke on syödä hyvin :D

Nyt flunssa on vihdoin takana, ja on palailtu salille. Olen päässyt toteamaan sen mitä mieltä olen ollut aiemminkin : treenitauot eivät sovi minulle. Itselläni on aina ollut tunne, että mitä tiiviimmin ja säännöllisemmin treenaan, sitä paremmin palaudun. Jatkuva liikkuminen pikemminkin pitää minut liikkuvana, elastisempana ja toiminnallisempana. 

Tällä hetkellä kroppa on flunssan ja tauon jälkimainikeina niin rikki ja tukossa, ettei ole ollut koskaan aiemmin...enkä ole vielä edes päässyt treenaamaan lujaa. Joka paikkaa kolottaa ja särkee, lihakset kramppaavat, selkä on jumissa, polviin koskee jne :D Ihan säälittävää kun linkuttaa menemään kaikkea muuta kuin urheilullisen oloisena :))

Ehkä tämä tästä lähtee taas rullaamaan, kunhan kroppa alistuu taas kohtaloonsa ja pääsee treenirytmiin kiinni :) 

Siitä se olisi taas lähdettävä muokkaamaan...

Fitness Classic ja off season kuntoa :)

Viime viikonloppu meni siis myös meiltä Fitness Classicin hulinoissa :)
Itselläni oli vastuutehtävänä toimia Janni Hussin huoltajana. Janni on ystävä salin kautta, kävimme aikanaan samalla salilla Kouvolassa, jossa tutustuimme. Janni on lähipiiristäni aidoimpia, sydämellisimpiä ja vilpittömimpiä ihmisiä, ja olin mielelläni avuksi kun Janni pyysi huoltajaksi.

Huoltajan tehtävät olivat kohdallani helpot, Jannin meikki ja hiukset laitettiin sponsorin toimesta, itselleni jäi kilpailuvärien levitys ja yleinen opastus :) Janni sijoittui fitness-sarjassa kolmanneksi kovassa sarjassa. Olen ylpeä Jannista, joka suoriutui kilpailista hienosti, käyttäytyi kilpailupaikalla niin kannustavasti ja hyvän urheilijahengen mukaan, että siitä saisi moni kilpailija ottaa oppia. Ensimmäinen kilpailu Jannille, hyvä suoritus ja mikä tärkeintä : onnistunut itsensä ylittäminen ja haastaminen :)

Kaunis Janni !

Tästä viikosta alkaen olen keventänyt työtaakkaani. Aiemminhan tein useampaa työtä, vuorokaudesta olivatkin loppua tunnit ja oma aika ja itseensä panostaminen oli jäänyt aivan liian vähälle. Nyt rauhoitan elämää vähän, keskityn liian työnteon sijaan siihen mikä elämässä tärkeää ja merkityksellistä: rakkaat ystävät ja lähipiiri, treenit ja itsestään huolen pito fyysisesti ja henkisesti...

Ystäviä on ollut ikävä kaiken kiireen keskellä! Eilen pidinkin vapaapäivän ( ensimmäisen AIKOIHIN ) ja se oli pyhitetty rentoutumiselle. Rentoutumista oli hyvä selkätreeni, siivoaminen kotona, sisustaminen, kävelylenkki ystäväni Lauran kanssa ja illan istuminen vielä Tolosilla kera punaviinilasillisen. Oli ihan totuttelemista siihen, että teki mitä halusi, vain fiilispohjalta :)

Tänään endin kahvittelemaan myös rakkaan ystäväni Terhin kanssa :) Terhillä ja minulla samanlainen kuivan sarkastinen ja itseironinen huumorintaju, välillä tuntuu että se ei aina aukea ihan kaikille lähipiirissämme, niin julmaa läppää välillä heittää itsestään ;) Oli ihana höpöttää niitä näitä ja tulipa naurettuakin sen verran, että elinikä piteni taas hiukan :D

Puhuttiin mm. siitä mitä odotuksia joillain on tämän lajin / työn parissa ulkonäön suhteen. Kun avaan sanaisen arkkuni siitä, että painoa on nyt +20kg kisapainoon, aina välillä joku jaksaa heittää kommentin siitä, kuinka pitäisi siistiä / olla lajinomainen tms. Itse suhtaudun asiaan rennosti, enkä jaksa pingottaa, vaikka välillä joudun puremaan kieltäni, etten laukoisi napakoita kommentteja takaisin. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, kuinka kroppaansa käsittelee ja missä massoissa haluaa olla. En itsekkään ol koskaan huomautellut alentuvasti tuttavieni kunnosta, mutta joillain tuntuu olevan joku sisäsyntyinen tarve avautua / kommentoida.

Tässä tämän hetken kuntoa, pistämpä vielä tuon alakropan, sitä harvoin tulee vilauteltua täällä. Ihan uhallakin jatkan edelleen samaan malliin, syön hyvin ja treenaan lujaa, ja viihdyn kehossani :) Kyllä tuo hanuri vielä oviaukoista mahtuu ;)

Perheenlisäystä ja muuta mukavaa :)

Kevät saapuu, ihanaa :)) Meno on tällä hetkellä niin hektistä, ettei ole ehtinyt aurinkoisista kevätpäivistä kyllä kunnolla nauttimaan, mutta kyllä tuo kiire kohta helpottaa!

Meille onkin sitten tulossa perheenlisäystä heinäkuussa :) Talouteen saapuu tuolloin ranskanbuldoggineiti Nadja. Mulkkis ( meidän russeli, Viivi, lempinimeltään Mulkkis kun sillä mulkosilmät kun se innostuu...näyttää tuolloin ihan silta Ice Age:n oravalta...) saa siis koirakaverin, saa nähdä miten se tilanteeseen suhtautuu... Viivi on niin helppo koira kuin olla ja voi, ei ole koskaan tuhonnut mitään, sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen...jotenkin epäilyttää, ettei niin hyvä tuuri voi käydä, että uusi pentu olisi yhtä mutkaton tapaus...ranskikset ilmeisesti aika persoonia!

Siinä se möllöttää :D

Kesälle ja syksylle luvassa muutakin mukavaa :) Varasimme ystäviemme Tolosen Lauran ja Raulin kanssa matkan syksyllä New Yorkiin - taas...Nykissähän olimme viime toukokuussa, Lauran Pro-kilpailujen kannustusoukkoina. Tuolloin kaikki rakastuimme tuohon kaupunkiin, joten nyt lähdemme reissuun uudestaan. Odotan matkaa kovasti! Pidän matkojen suunnittelusta miltei yhtä paljon kuin itse reissusta, on mukava kun tietää, että matka on odottamassa!

Treenattu on ahkerasti siellä missä on ehtinyt...treenit lyhyitä ja intenssiivisiä, otan aikaa sille sieltä mistä voin. Kohta työkuviot helpottavat onneksi, ja pääsee täyspainoisesti keskittymään itse tekemiseen.

Eilen kävin kyllä tekemässä tuplatreenipäivän, takajalat kahteen kertaan. Kuntokeskus K&M:lle saapui vihdoin odottamani vipuvarsiprässi. Normaalia prässiä en itse pysty tekemään kuin kevyesti, se luo painetta selkään sen verran, mutta vipuvarsiprässissä tätä onglmaa ei ole. Eilisen päivän hinkutinkin prässiä tunteella, oli huippuhyvä treeni!

Aamusta prässiä leveällä ja syvältä, mooooonta sarjaa...lisäksi koukistuksia istuen ja maaten, taljakyykkyä ja suorin jaloin maastavetoa. Illalla oli pakko käyä tekemässä prässiä vielä vähän , kahdella ja yhdellä jalalla, sekä penkillenousuja, kyykkyä kahvakuulalla ja askelkyykkyjä. Hyvin tuntuu kintuissa tänään :)

Tuossa vielä joku selkätreenipätkä parin viikon takaa...ottaen huomioon elopainon ja viime aikojen epäsäännölliset treenit, on yläkroppa onneksi suhteellisen siistin oloinen. Tai sitten se on itsepetosta, kuten eräs ystäväni totesi kuullessaan painoni :D

Sopivasti lihava ;)

Treenaamisen suhteen on saanut viime aikoina soveltaa oikein huolella, kun on ollut niin jäätävä kiire...sitä repii treeniajat sieltä mistä voi, ja olen tehnyt usein treenejä hyvin pienissä osissa, puoli tuntia jumppaa siellä, puoli tuntia täällä. Silti olen ihan suhteellisen tyytyväinen treenirupeamaan. Tekniikka muuttuu toki tälläisellä ajankäytöllä, treenit intensiivisempiä, nopeatempoisia ja enemmän pumppaavia kuin raskaita suoria sarjoja, mutta vaihtelu aina tervetullutta. Ja tällä hetkellä muutenkin on rentous soveltaa tekemisiä joten ihan hyvin sopeudun nyt tilanteeseen kuin tilanteeseen :)

Näin pitkään treenanneena sitä muutenkin soveltaa tekemisiään usein salilla, mielessä usein alustava ajatus treenin kulusa, mutta tuntuman ja fiiliksen mukaan lopullinen treeni voi muuttua paljonkin suunnitellusta. Tavoite on toki joka kerralla tavalla tai toisella viimeistellä lihas loppuun. Tällä hetkellä treeneissä eniten päänvaivaa aiheuttaa se, että kehossa lihasryhmiä, joita ei enää varaa kasvattaa, ja niiden eliminointi ja silti heikompien lihasryhmien prässäys on yhdistelmä, joka välillä tuntuu mahdottomalta.

Kevään edetessä aerobinen liikuntakin alkaa houkututtamaan :) En malta odottaa lämpimiä kevätaamuja, kuivia teitä ja aamulenkkejä koiran kera! Pikkuhiljaa pitää aloitella juoksua taas ensin juoksumatolla, jotta sääret tottuvat juoksuun tauon jälkeen. Muutaman pätkän olen reippaana tyttönä hölkytellyt ( lue: tömistellyt ) menemään, raskaalta tuntui joten tein mielenkiinnosta pyörähdyksen vaa'alla...massaa viime juoksuista kisojen alla on tullut aika kunnioitettavat määrät, eli ei ihme jos ei askel kulje kevyesti...
Painoa kolmasosa enemmän kuin lavalla, mikä aiheutti allekirjoittaneessa hervottoman repeämisen vaakaa tuijottaessa, keho kuitenkin aivan erilainen kuin ensimmäisen dieetin jälkeen: vatsat häämöttävät yhä lohkoina, reisistä saa vastuksia näkyviin, lihas napakka ja suhteellisen paineinen. Päällä toki pehmeyttä, mutta yleisesti ottaen ihan normaali olo, kun viimeeksi offilla keho nesteinen ja paineeton puoli vuotta kisojen jälkeen. Olo siis kokonaisvaltaisen hyvinvoiva, se tärkeintä :))

Pieni kiristely olisi jossain vaiheessa paikallaan, motivaatiota mihinkään tiukalle ruokavaliolle en kuitenkaan löydä ja kun viihtyy tällä hetkellä tässä ruhossa, niin en tuosta stressaa :)) Eli pyörinkin tästä taas salille, tänään takajalkajumppaa!

Ajatuksenjuoksua...

Viime viikonloppuna meillä oli Tolosen Lauran luona illanistujaiset, koossa useampi BF-kilpailija. Oli todella mukava ilta, syötiin hyvin ja juteltiin lajista ja elämästä lajin ulkopuolella. Itse sain paljon ajateltavaa muutamasta aiheesta jota sivusimme,eli hyvin antoisa ilta :) Tämän lajin parissa on tutustunut aivan valloittaviin, sydämellisiin ihmisiin, joiden kanssa toki on hyvä päästä keskustelemaan lajiin liittyvistä seikoista,  mutta joille voi uskoutua myös muissa asioissa.

Allekirjoittanut tankkasi illan aikana kasapäin kaikkia herkkuja -hyvällä omallatunnolla. Minulta on joskus kysytty, enkö ota paineita jos läsnä muita kilpailijoita, että pitäisi syödä terveellisesti ja noudattaa "fitness-normeja". Tämä ajatusmalli tuntuu itsestäni oudolta, jos mieleni tekee jotain hyvää, syön sen siitä riippumatta miltä se kenties näyttää muiden silmissä. Muutenkin fitness-muotti tuntuu olevan kapeakatseinen, enkä kaikilta osin koe olevani "lajinomainen".

Syöminen ja sitä kautta kunto on yksi näistä asioista, joita ulkopuoliset tuntuvat tarkkailevan eniten. IIhmisillä on vääristynyt kuva siitä, että tulisi olla ympäri vuoden todella siistissä kunnossa, kisakunto ihanteena myös kisakauden ulkopuolella. Kilpailijan oletetaan syövän jatkuvasti tiukkaa ruokavaliota noudattaen, kuljettavan ruokapurkkeja mukanaan osana arkielämää joka päivä...

Itse en tältä osin sovi gendreen laisinkaan. Kisakauden ulkopuolella en todellakaan halua olla sidottu ruokavaliohin, dieetillä purkkielämää saa viettää ihan tarpeeksi. Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja, joten sallin itselleni silloin tällöin herkuttelua offilla. Syön toki järkevästi tarvittavia ravinteita/rakennusaineita ympäri vuoden, mutta sen sivussa syön myös vapaammin. Näin ollen paino nousee ( nyt +15kg kisapainoon ) ja tämä ei itseäni huoleta kyllä :) En usko järjettömään bulkkaukseen, turha kerätä mieletöntä lisäpainoa, joka on kuitenkin taas kovalla työllä revittävä pois, mutta pehmenemiseen uskon kyllä kisakaudesta palautumisen ja taas lihaskasvun maksimoinnin kannalta. Ja suoraan sanoen, rennompi elämä palauttaa eniten sitä korvien väliä, niin jaksaa olla puoli vuotta taas askeetikko kun dieetti koittaa :))

Kukin tyylillään toki, itse en kuitenkaan näe ihanteena sitä, että jäädään liian tiukasti tarkkailemaan kehoa, kontrolloimaan syömisiä ja näin ollen pidetään sekä fysiikkaa ja päätä varsin kovilla. Tämän lajin parissa paljon syömishäiriöitä, laji varsin armoton etenkin naisille, joita arvotetaan usein elämässä muutenkin paljon ulkonäön perusteella. Jos oma identiteetti perustuu pitkälle omaan fyysiseen kuntoon ja ulkonäköön, voi tuloksena olla itsekontrollin kierre, josta on vaikea päästä pois...

Itsekään en ole ollut immuuni näille ajatusmalleille, ensimmäisen dieetin aikana keho ja pää oli sen verran kovilla, että siitä olisi ollut mahdollista jäädä vahingollisia käyttäytymismalleja päälle pidempäänkin, mutta onneksi tilanne normalisoitui tuolloin nopeasti. Silloin ymmärsi oman fysiikan rajallisuuden, sen että ei voi vaatia itseään venymään rajattomasti ja kuinka tunnistaa niin fyysinen kuin henkinenkin väsymys itsessään.

Lajissa paljon hyvää, kuten missä muussakin urheilussa, enkä voisi kuvitella luopuvani tästä omasta elämäntavastani :) Urheileminen tuo fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä tasapainoa ja laji on tärkeä sosiaalinen yhteisö. Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset elämässäni ovat tulleet useimmat lajin parista ja se on suunnaton rikkaus! Harrastan tätä koska se antaa itselleni tavan haastaa itseäni, saan tyydytystä pystyessäni ylittämään itseni fyysisesti, pysyn toiminnallisena ja energisenä urheilun myötä.

Tällä hetkellä lajit kovassa nousussa, mikä tietty hieno asia periaattessa. Se, että ihmiset kiinnostuvat elintavoistaan ja urheilevat enemmän, on kauaskantoisesti todella hyvä asia! Kuitenkin tässä "kaikki mulle heti nyt"-kulttuurissa, on ehkä joillain hieman vääristynyt lähtökohta kisaamisen suhteen: ei ymmärretä lajien vaativan oikeasti kovaa työtä, vuosien suunnitelmallista treenausta, vaan ollaan lähdössä kilpailemaan välillä hyvinkin kevyin perustein. Motivaation lähteet eivät välttämättä löydy itse urheilemisesta tai omista sisäisistä motivaattoreista, vaan tulevat ulkopuolelta. Halutaan ympäristön ihailua, julkisuutta, päästä esille hinnalla millä hyvänsä. Tällöin ollaan alttiimpia myös henkisille ongelmille, jos laji ja kisaaminen ei täyttänytkään omia (epärealistisia) odotuksia...

Itse pikemminkin usein pyydän kilpailemaan haluavia pysähtymään miettimään omia motivaattoreitaan. Kannustan toki haastamaan itseään terveellisesti, asettamaan tavoitteita, jotka mahdollista saavuttaa. Nauttimaan enemmän itse matkasta kohti kilpailuja, kuin kisapäivästä ja hetkestä esillä. Kuuntelemaan kehoaan ja mieltään ja etenemään niiden ehdoilla. Antamaan fysiikalle ja mielelle aikaa kasvaa ja kehittyä kilpailuja kohti.

Toki jollain saattaa olla kisahaaveita, vaikka fysiikka kenties ei rakenteeltaan ihanteellinen tai lihasmassaltaan valmis, ja tavoite voi olla sijoituksen sijaan se itsensä haastaminen. Mikäli kilpaileminen lähtee terveistä motivaattoreista, nostan hattua totta kai kaikille kilpailijoille. Dieetti ja lavalla esiintyminen yleisön edessä, itsensä pistäminen likoon ovat suuria saavutuksia, joita arvostan kyllä! Jokaisella meillä on eri lähtökohdat, eri tavoitteet ja tapa valmistautua lajiin. Toivon, että jokainen löytää sen tavan toimia, joka antaa onnistumisen elämyksiä, jättää hyviä kokemuksia ja ehkä opettaa tuntemaan itsensä paremmin projektin edetessä...

Tälläistä ajatuksenjuoksua tällä kertaa :) Nyt lähden itse toteuttamaan itseäni selkätreenin parissa, jonka jälkeen saan vierailulle ja treenautettavaksi hyvän ystäväni Nooran!