Vuorokausirytmiä on muokattu uusiksi työkuvioiden muututtua ja se on vielä hakemista. Vihdoin on kuitenkin kaiken kiireen keskellä ehtinyt ottaa myös hiukan aikaa itselleen ja saanut määriteltyä omia prioriteettejaan hieman uusiksi. Vaikka pidänkin siitä, että minulla on projekteja ja venyn aika pitkälle, niin on myös osattava välillä sanoa ei ja vain asetettava itsensä etusijalle.
Rentoutumista ja irtiottoa arjesta tuli otettua Prahan matkan merkeissä. Matkaseurana minulla oli rakas ystäväni Hanna. Matka oli sovittu yhdessä jo jouluna, ja nyt huhtikuun lopussa vihdoin lähdimme matkaan.
Praha oli vielä viehättävämpi kaupunki, kuin olin etukäteen odottanutkaan ja tuonne tulee varmasti palattua toistekin! Kevät oli siellä paljon pidemmällä kuin meillä ja tutustuimmekin kaupunkiin muutaman päivän vain kävellen. Parhaimmillaan tuli 16 tuntisia päiviä kun kirmattiin pitkin kaupungin mukulakivikatuja nähtävyydestä toiseen :D Mutta ehdimme nähdä kaiken, mitä halusimme ja kaupunki tuli jo hyvin tutuksi.
Katedraalit ja linnat olivat niin vaikuttavia, että ensimmäistä kertaa elämässäni henki kirjaimellisesti salpautui muutamaan kertaan ihan koska ne olivat kokemuksina niin uskomattomia. Visuaalisena ihmisenä muutenkin tuo arkkitehtuuri, taiteet ja käsinkosketeltava historia olivat vahvoja kokemuksia. Hannan kanssa matkustaessa tuli kohellettua sopivasti, naurettua vatsa kipeäksi ja irtauduttua totaalisesti hetkeksi töistä.
Prahasta kotiin palattuani sainkin sitten elämää suuremman flunssan, jota parannellessa meni yli viikko. En ole juuri koskaan kipeä, joten nyt kyllä raastoi hermoja sairastaa, kun olisi pitänyt palata töihin ja treenien pariin loman jälkeen. Olin niin tukkoinen ja yskin keuhkoja pihalle, että ei ollut kyllä mitään asiaa salille...eli totaalista treenitaukoa tuli sitten paljon pidempään, kuin olisin halunnut. Tuli ainakin lepäiltyä ja tankattua, kun on kipeä, ainut viihdyke on syödä hyvin :D
Nyt flunssa on vihdoin takana, ja on palailtu salille. Olen päässyt toteamaan sen mitä mieltä olen ollut aiemminkin : treenitauot eivät sovi minulle. Itselläni on aina ollut tunne, että mitä tiiviimmin ja säännöllisemmin treenaan, sitä paremmin palaudun. Jatkuva liikkuminen pikemminkin pitää minut liikkuvana, elastisempana ja toiminnallisempana.
Tällä hetkellä kroppa on flunssan ja tauon jälkimainikeina niin rikki ja tukossa, ettei ole ollut koskaan aiemmin...enkä ole vielä edes päässyt treenaamaan lujaa. Joka paikkaa kolottaa ja särkee, lihakset kramppaavat, selkä on jumissa, polviin koskee jne :D Ihan säälittävää kun linkuttaa menemään kaikkea muuta kuin urheilullisen oloisena :))
Ehkä tämä tästä lähtee taas rullaamaan, kunhan kroppa alistuu taas kohtaloonsa ja pääsee treenirytmiin kiinni :)
Siitä se olisi taas lähdettävä muokkaamaan...
Upea Johanna oot! <3 Onko Sulla yt kisasuunnitemia tulevaisuudelle?
VastaaPoista