Perheenlisäystä ja muuta mukavaa :)

Kevät saapuu, ihanaa :)) Meno on tällä hetkellä niin hektistä, ettei ole ehtinyt aurinkoisista kevätpäivistä kyllä kunnolla nauttimaan, mutta kyllä tuo kiire kohta helpottaa!

Meille onkin sitten tulossa perheenlisäystä heinäkuussa :) Talouteen saapuu tuolloin ranskanbuldoggineiti Nadja. Mulkkis ( meidän russeli, Viivi, lempinimeltään Mulkkis kun sillä mulkosilmät kun se innostuu...näyttää tuolloin ihan silta Ice Age:n oravalta...) saa siis koirakaverin, saa nähdä miten se tilanteeseen suhtautuu... Viivi on niin helppo koira kuin olla ja voi, ei ole koskaan tuhonnut mitään, sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen...jotenkin epäilyttää, ettei niin hyvä tuuri voi käydä, että uusi pentu olisi yhtä mutkaton tapaus...ranskikset ilmeisesti aika persoonia!

Siinä se möllöttää :D

Kesälle ja syksylle luvassa muutakin mukavaa :) Varasimme ystäviemme Tolosen Lauran ja Raulin kanssa matkan syksyllä New Yorkiin - taas...Nykissähän olimme viime toukokuussa, Lauran Pro-kilpailujen kannustusoukkoina. Tuolloin kaikki rakastuimme tuohon kaupunkiin, joten nyt lähdemme reissuun uudestaan. Odotan matkaa kovasti! Pidän matkojen suunnittelusta miltei yhtä paljon kuin itse reissusta, on mukava kun tietää, että matka on odottamassa!

Treenattu on ahkerasti siellä missä on ehtinyt...treenit lyhyitä ja intenssiivisiä, otan aikaa sille sieltä mistä voin. Kohta työkuviot helpottavat onneksi, ja pääsee täyspainoisesti keskittymään itse tekemiseen.

Eilen kävin kyllä tekemässä tuplatreenipäivän, takajalat kahteen kertaan. Kuntokeskus K&M:lle saapui vihdoin odottamani vipuvarsiprässi. Normaalia prässiä en itse pysty tekemään kuin kevyesti, se luo painetta selkään sen verran, mutta vipuvarsiprässissä tätä onglmaa ei ole. Eilisen päivän hinkutinkin prässiä tunteella, oli huippuhyvä treeni!

Aamusta prässiä leveällä ja syvältä, mooooonta sarjaa...lisäksi koukistuksia istuen ja maaten, taljakyykkyä ja suorin jaloin maastavetoa. Illalla oli pakko käyä tekemässä prässiä vielä vähän , kahdella ja yhdellä jalalla, sekä penkillenousuja, kyykkyä kahvakuulalla ja askelkyykkyjä. Hyvin tuntuu kintuissa tänään :)

Tuossa vielä joku selkätreenipätkä parin viikon takaa...ottaen huomioon elopainon ja viime aikojen epäsäännölliset treenit, on yläkroppa onneksi suhteellisen siistin oloinen. Tai sitten se on itsepetosta, kuten eräs ystäväni totesi kuullessaan painoni :D

Sopivasti lihava ;)

Treenaamisen suhteen on saanut viime aikoina soveltaa oikein huolella, kun on ollut niin jäätävä kiire...sitä repii treeniajat sieltä mistä voi, ja olen tehnyt usein treenejä hyvin pienissä osissa, puoli tuntia jumppaa siellä, puoli tuntia täällä. Silti olen ihan suhteellisen tyytyväinen treenirupeamaan. Tekniikka muuttuu toki tälläisellä ajankäytöllä, treenit intensiivisempiä, nopeatempoisia ja enemmän pumppaavia kuin raskaita suoria sarjoja, mutta vaihtelu aina tervetullutta. Ja tällä hetkellä muutenkin on rentous soveltaa tekemisiä joten ihan hyvin sopeudun nyt tilanteeseen kuin tilanteeseen :)

Näin pitkään treenanneena sitä muutenkin soveltaa tekemisiään usein salilla, mielessä usein alustava ajatus treenin kulusa, mutta tuntuman ja fiiliksen mukaan lopullinen treeni voi muuttua paljonkin suunnitellusta. Tavoite on toki joka kerralla tavalla tai toisella viimeistellä lihas loppuun. Tällä hetkellä treeneissä eniten päänvaivaa aiheuttaa se, että kehossa lihasryhmiä, joita ei enää varaa kasvattaa, ja niiden eliminointi ja silti heikompien lihasryhmien prässäys on yhdistelmä, joka välillä tuntuu mahdottomalta.

Kevään edetessä aerobinen liikuntakin alkaa houkututtamaan :) En malta odottaa lämpimiä kevätaamuja, kuivia teitä ja aamulenkkejä koiran kera! Pikkuhiljaa pitää aloitella juoksua taas ensin juoksumatolla, jotta sääret tottuvat juoksuun tauon jälkeen. Muutaman pätkän olen reippaana tyttönä hölkytellyt ( lue: tömistellyt ) menemään, raskaalta tuntui joten tein mielenkiinnosta pyörähdyksen vaa'alla...massaa viime juoksuista kisojen alla on tullut aika kunnioitettavat määrät, eli ei ihme jos ei askel kulje kevyesti...
Painoa kolmasosa enemmän kuin lavalla, mikä aiheutti allekirjoittaneessa hervottoman repeämisen vaakaa tuijottaessa, keho kuitenkin aivan erilainen kuin ensimmäisen dieetin jälkeen: vatsat häämöttävät yhä lohkoina, reisistä saa vastuksia näkyviin, lihas napakka ja suhteellisen paineinen. Päällä toki pehmeyttä, mutta yleisesti ottaen ihan normaali olo, kun viimeeksi offilla keho nesteinen ja paineeton puoli vuotta kisojen jälkeen. Olo siis kokonaisvaltaisen hyvinvoiva, se tärkeintä :))

Pieni kiristely olisi jossain vaiheessa paikallaan, motivaatiota mihinkään tiukalle ruokavaliolle en kuitenkaan löydä ja kun viihtyy tällä hetkellä tässä ruhossa, niin en tuosta stressaa :)) Eli pyörinkin tästä taas salille, tänään takajalkajumppaa!

Ajatuksenjuoksua...

Viime viikonloppuna meillä oli Tolosen Lauran luona illanistujaiset, koossa useampi BF-kilpailija. Oli todella mukava ilta, syötiin hyvin ja juteltiin lajista ja elämästä lajin ulkopuolella. Itse sain paljon ajateltavaa muutamasta aiheesta jota sivusimme,eli hyvin antoisa ilta :) Tämän lajin parissa on tutustunut aivan valloittaviin, sydämellisiin ihmisiin, joiden kanssa toki on hyvä päästä keskustelemaan lajiin liittyvistä seikoista,  mutta joille voi uskoutua myös muissa asioissa.

Allekirjoittanut tankkasi illan aikana kasapäin kaikkia herkkuja -hyvällä omallatunnolla. Minulta on joskus kysytty, enkö ota paineita jos läsnä muita kilpailijoita, että pitäisi syödä terveellisesti ja noudattaa "fitness-normeja". Tämä ajatusmalli tuntuu itsestäni oudolta, jos mieleni tekee jotain hyvää, syön sen siitä riippumatta miltä se kenties näyttää muiden silmissä. Muutenkin fitness-muotti tuntuu olevan kapeakatseinen, enkä kaikilta osin koe olevani "lajinomainen".

Syöminen ja sitä kautta kunto on yksi näistä asioista, joita ulkopuoliset tuntuvat tarkkailevan eniten. IIhmisillä on vääristynyt kuva siitä, että tulisi olla ympäri vuoden todella siistissä kunnossa, kisakunto ihanteena myös kisakauden ulkopuolella. Kilpailijan oletetaan syövän jatkuvasti tiukkaa ruokavaliota noudattaen, kuljettavan ruokapurkkeja mukanaan osana arkielämää joka päivä...

Itse en tältä osin sovi gendreen laisinkaan. Kisakauden ulkopuolella en todellakaan halua olla sidottu ruokavaliohin, dieetillä purkkielämää saa viettää ihan tarpeeksi. Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja, joten sallin itselleni silloin tällöin herkuttelua offilla. Syön toki järkevästi tarvittavia ravinteita/rakennusaineita ympäri vuoden, mutta sen sivussa syön myös vapaammin. Näin ollen paino nousee ( nyt +15kg kisapainoon ) ja tämä ei itseäni huoleta kyllä :) En usko järjettömään bulkkaukseen, turha kerätä mieletöntä lisäpainoa, joka on kuitenkin taas kovalla työllä revittävä pois, mutta pehmenemiseen uskon kyllä kisakaudesta palautumisen ja taas lihaskasvun maksimoinnin kannalta. Ja suoraan sanoen, rennompi elämä palauttaa eniten sitä korvien väliä, niin jaksaa olla puoli vuotta taas askeetikko kun dieetti koittaa :))

Kukin tyylillään toki, itse en kuitenkaan näe ihanteena sitä, että jäädään liian tiukasti tarkkailemaan kehoa, kontrolloimaan syömisiä ja näin ollen pidetään sekä fysiikkaa ja päätä varsin kovilla. Tämän lajin parissa paljon syömishäiriöitä, laji varsin armoton etenkin naisille, joita arvotetaan usein elämässä muutenkin paljon ulkonäön perusteella. Jos oma identiteetti perustuu pitkälle omaan fyysiseen kuntoon ja ulkonäköön, voi tuloksena olla itsekontrollin kierre, josta on vaikea päästä pois...

Itsekään en ole ollut immuuni näille ajatusmalleille, ensimmäisen dieetin aikana keho ja pää oli sen verran kovilla, että siitä olisi ollut mahdollista jäädä vahingollisia käyttäytymismalleja päälle pidempäänkin, mutta onneksi tilanne normalisoitui tuolloin nopeasti. Silloin ymmärsi oman fysiikan rajallisuuden, sen että ei voi vaatia itseään venymään rajattomasti ja kuinka tunnistaa niin fyysinen kuin henkinenkin väsymys itsessään.

Lajissa paljon hyvää, kuten missä muussakin urheilussa, enkä voisi kuvitella luopuvani tästä omasta elämäntavastani :) Urheileminen tuo fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä tasapainoa ja laji on tärkeä sosiaalinen yhteisö. Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset elämässäni ovat tulleet useimmat lajin parista ja se on suunnaton rikkaus! Harrastan tätä koska se antaa itselleni tavan haastaa itseäni, saan tyydytystä pystyessäni ylittämään itseni fyysisesti, pysyn toiminnallisena ja energisenä urheilun myötä.

Tällä hetkellä lajit kovassa nousussa, mikä tietty hieno asia periaattessa. Se, että ihmiset kiinnostuvat elintavoistaan ja urheilevat enemmän, on kauaskantoisesti todella hyvä asia! Kuitenkin tässä "kaikki mulle heti nyt"-kulttuurissa, on ehkä joillain hieman vääristynyt lähtökohta kisaamisen suhteen: ei ymmärretä lajien vaativan oikeasti kovaa työtä, vuosien suunnitelmallista treenausta, vaan ollaan lähdössä kilpailemaan välillä hyvinkin kevyin perustein. Motivaation lähteet eivät välttämättä löydy itse urheilemisesta tai omista sisäisistä motivaattoreista, vaan tulevat ulkopuolelta. Halutaan ympäristön ihailua, julkisuutta, päästä esille hinnalla millä hyvänsä. Tällöin ollaan alttiimpia myös henkisille ongelmille, jos laji ja kisaaminen ei täyttänytkään omia (epärealistisia) odotuksia...

Itse pikemminkin usein pyydän kilpailemaan haluavia pysähtymään miettimään omia motivaattoreitaan. Kannustan toki haastamaan itseään terveellisesti, asettamaan tavoitteita, jotka mahdollista saavuttaa. Nauttimaan enemmän itse matkasta kohti kilpailuja, kuin kisapäivästä ja hetkestä esillä. Kuuntelemaan kehoaan ja mieltään ja etenemään niiden ehdoilla. Antamaan fysiikalle ja mielelle aikaa kasvaa ja kehittyä kilpailuja kohti.

Toki jollain saattaa olla kisahaaveita, vaikka fysiikka kenties ei rakenteeltaan ihanteellinen tai lihasmassaltaan valmis, ja tavoite voi olla sijoituksen sijaan se itsensä haastaminen. Mikäli kilpaileminen lähtee terveistä motivaattoreista, nostan hattua totta kai kaikille kilpailijoille. Dieetti ja lavalla esiintyminen yleisön edessä, itsensä pistäminen likoon ovat suuria saavutuksia, joita arvostan kyllä! Jokaisella meillä on eri lähtökohdat, eri tavoitteet ja tapa valmistautua lajiin. Toivon, että jokainen löytää sen tavan toimia, joka antaa onnistumisen elämyksiä, jättää hyviä kokemuksia ja ehkä opettaa tuntemaan itsensä paremmin projektin edetessä...

Tälläistä ajatuksenjuoksua tällä kertaa :) Nyt lähden itse toteuttamaan itseäni selkätreenin parissa, jonka jälkeen saan vierailulle ja treenautettavaksi hyvän ystäväni Nooran!

Pt-päiviä ja muuta mukavaa :)

Treenit kulkevat ihan hyvin :) Treenijakoa olen muuttanut hiukan, tällä hetkellä jako 2 yläkroppatreeniä 1 jalkatreeni, ja noin eteenpäin ilman sen kummempia välipäiviä...Selkää ja olkapäitä ohjelmassa myös 2 kertaa, käsiä heiluttelen ylimääräisenä joissainn väleissä jos luppoaikaa, kädet ainut lihasryhmä, jonka suhteen ei tarvitse/saa pingottaa kun ne kasvavat niin helposti...

Ohessa video muutaman viikon takaa kun heiluttelen siimiksiä ;)

Pyrin priorisoimaan nyt heikkouksia, tavoitteena pyrkiä repimään jollain ilveellä lisää olkapäitä, paksuutta yläselkään, lisää takareittä ja ahteria. Eli kädet ovat täynnä tämän projektin aikana kyllä, täysillä pitää painaa :D

Viime kilpailussa lavapaino oli 4kg edellisvuotta korkeampi, olin paineisempi ja pyöreämpi. Ihon alla oli vielä nestettä, viimeistelyn toivon onnistuvan jatkossa vielä paremmin. Muutamia kiloja lisää lihasta tähän varteen mahtuisi kyllä hyvin, kunhan ne tulisivat oikeisiin paikkoihin. Vyötärölinjaa ei ole varaa hävittää, kylkien ja alaselän paksuuden kanssa saa olla tarkkana. Oma keho kiristyy niin nopeasti olkapäistä ja yläselästä, että se alkaa tuolta jo syödä itseään dieetin edetessä, siksi toivoisin saavani sinne vähän lisää massaa = pelivaraa dieetille.

Kuten aiemmin kirjoitin, treeni on tällä hetkellä hauskaa, stressitöntä. Syön reippaasti ja jaksan treenata. Hiilareita uppoaa edelleen treenin ympärillä reippaita määriä, Milosin ohjeiden mukaan ja itse pidän tästä kokeilusta yhä. Kaiken karppaus- ja vähähiilihydraattisten dieettien keskellä olen sitä mieltä, että hiilarit ovat minun juttuni ;) Toki tässä suuria eroja, kuinka paljon kukin sietää hiilareita ja millä jaksolla ollaan kisakausilla, mutta tähän väliin reipas syöminen ja napakka tekeminen sopivat :))

Omien treenien ohessa on kerennyt treenauttaa myös muita. Viikonloppuna meillä oli Kuntokeskus K&M:llä tiimiläisten pt-päivät. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, sen verran kysytty valmennuspäivä oli, mutta näitä tullaankin järjestämään jatkossa enemmän, tavoitteena tarjota kaikille kiinnostuneille mahdollisuus päästä treenaamaan ja luennoille.

Ohjelmassa oli metabolinen treeni vatsalle ja takareisille Santalan Riston ja Räsäsen Jukan vetämänä. Tiukkaa menoa hyvällä sykkeellä, erinomainen tapa polttaa rasvaa dieetillä perinteisten aerobisten rinnalle. Sitten Risto ja Jukka luennoivat lihashuollosta, valmennettavilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä palautumisesta, omasta lihaksistosta ja harjoittelutekniikoista.

Loppupäivän ajaksi ryhmä jaettiin useampaan osaan, ryhmäläisiä treenautettiin pienryhmissä giant seteillä. Vetajinä allekirjoittanut, sekä Sampo ja Samuli. Treenattavia lihasryhmiä olivat ryhmästä riippuen selkä, olkapäät tai kädet. Treenit tehtiinkin tunteella ja loppuun saakka! Giant setit olivat osalle vieraita, mutta kaikki tekivät sarjat hienosti keskittyen ihan loppuun, ja treenin jälkeen sali olikin täynnä varsin väsynyttä porukkaa :D

Päivän päätteeksi oli vielä luento kilpailupäivästä ja asentoharjoituksia, vetäjänä rakas ystäväni Laura Tolonen. Lauran tapaaminen oli monelle kilpailemaan aikovalle merkittävä asia ja Laura totta kai valloittavalla persoonallisuudellaan sai tytöt rentoutumaan ja hyvässä hengessä oli mukava treenata asentoja ja esiintymistä :))

Eli huippupäivä :) Itselle jäi todella hyvä mieli, meillä hieno porukka valmennettavia, ihmisiä jotka haluavat haastaa itseään ja päästä parempaan kuntoon!

Ohessa muutamia kuvia päivältä :)

Uusia tapoja tehdä vanhoja asioita...

Treenit kulkevat tällä hetkellä hyvin. Jotenkin sitä vuosi vuodelta oppii paremmin toki kuuntelemaan kehoaan, ja myös henkisesti löytää tietynlaisen rauhan tähän tekemiseen. Offilla on mielekästä aina se, että voi vapaasti kokeilla eri treenimetodeja, muuttaa ravitsemusta, hakea vaihtelua tekemiseen monella tasolla. Tällä hetkellä tosiaan olen muuttanut treenejäni ja ruokavaliota ja mielenkiinnolla odotan kuinka keho muokkaantuu muutoksilla :)

Hiilihydraatteja menee tällä hetkellä paljon enemmän kuin aiemmin. Ennenkään en todellakaan ole ollut mikään hiilihydraattikammoinen, itse toimin paremmin hiilihydraateilla, esim. ketoosi ei sovi minulle ollenkaan. Tällä hetkellä kiinnitän entistä enemmän huomiota siihen, mitä kehooni tankkaan treenin ympärillä: siis ennen, jälkeen ja aikana.

Tällä hetkellä yksistään treenin ympärille sijoittuu parhaimmillaan jopa 150g hiilihydraatteja, silloin kun kyseessä iso lihasryhmä ja treeni riittävän intenssiivinen. Prosenteissa hiilihydraattien jakautuminen on noin 25% ennen treeniä, 50% aikana ja 25% jälkeen, muutellaan jos siltä tuntuu. Hiilihydraattien lisäksi/avulla syötän elimistöön sitten muita ravinteita.

Ennen treeniä laturiin menee tällä hetkellä FAST shock:kia, maltodekstriiniä, BCAA:ta, beta-alaniinia ja glutamiinia sekä asetyyli L-karnitiinia. Laturi tosin elää aina jonkin verran :)

Treenin aikana napaan uppoaa FAST Intraa,hyvät määrät maltodekstriiniä, kreatiinia, vielä glutamiinia ja hieman suolaa.

Treenin jälkeen heraproteiinia ja mupellan vielä banaania, saanpahan kaliumia hiilihydraattien lisäksi.

Tuntemukset treenissä hyvät, palautuminen sarjojen välissä todella nopeaa, treenikestävyys parantunut selvästi. Paine lihaksessa hyvä suolan ja riittävän energian ansiosta.
Hiilihydraatteja tulee kiinteän ravinnon muodossa totta kai myös pitkin päivää, aika näyttää minkälaisena massana ne tähän ruhoon jäävät ;)

Nautin tällä hetkellä suunnattomasti treenaamisesta ja muiden treenauttamisesta. On ollut palkitsevaa huomata, että voi olla motivoimassa muita, auttaa ihmisiä haastamaan itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti!
Päivät ovat toki kiireisiä, vapaa-aika on välillä kortilla, kun ajelee töihin Kouvolaan ratsastustuntien pitoon ja samalla yrittää löytää aikaa ihanille asiakkaille salin puolella. Mutta en valita, onnistumisen elämyksiä tulee päivittäin, joko omissa treeneissä tai välillisesti asiakkaiden kautta.

Ja uusi viikko alkamassa taas, se pitää yrittää vetää läpi ihan yhtä suurella sydämellä kuin tämäkin!

Milos Sarcev Training Camp

No niin, viime viikonloppu meni siis Tampereella, FASTin järjestämällä Milos Sarcevin treenileirillä.
Etukäteen valmistauduin kolmipäiväiseen leiriin syömällä reilusti koko viikon, olipahan energiavarastot täytetty :D

Perjantaina lähdimme siis Sampon kanssa ajelemaan kohti Tamperetta, illasta oli sovittu yhteinen kokoontuminen WFC:lle ja ohjelmassa oli yksi treeni tuolle päivälle.
Ensin kokoonnuimme hetkeksi kuuntelemaan Milosin filosofiaa ja treenimetodien perusteita. Milos on todella lämmin ja sympaattinen persoona ja heti alusta alkaen oli selvää, että leirillä on todella kannustava ilmapiiri.

Meidät jaettiin ryhmiin, joissa treenaisimme koko leirin läpi, omaan ryhmääni tulivat Minna, Elin ja Eveliina.
Ensimmäisenä treenivuorossa oli meillä jalat...p..kele. Se siitä pehmeästä laskusta...

Olin etukäteen eniten huolissani polvistani, jotka ryttyilevät esim. hackissa joka ei kuulukaan omaan treeniohjelmaani tuosta syystä, mutta selvisi, että vanhat ja raihnaiset polveni eivät olleetkaan lainkaan niin heikossa kuosissa kuin vanha ja raihnainen ristiselkäni ;) Liikevalikoima oli sellainen, että alaselkään tuli jäätävä paine jo treenin alussa, ja kaikki energia menikin siihen, että yritin vain löytää tuntuman jalkoihin ja päästä selkäkivun ylitse. Jossain vaiheessa avauduin "hieman" Terolle, joka reippaana yritti kannustaa sarjoissa, ja sai vastaukseksi tuossa vaiheessa, että "v...u, p..kele, jos sanon, että selkään sattuu, niin v...u,s....na,v...u siihen sattuu"...Terden ilmeestä oli luettavissa yhtä värikkäällä kielenkäytöllä, että hänelle oli sitten ihan sama sattuuko vaiko ei, ei kiinnosta ;)

Giant Seteillähän siis mentiin koko viikonloppu, liikkeet tehtiin todella tarkasti lihakseen jatkuvaa jännitettä hakien. Liikeradat olivat laajat, maksimaalisesta venytyksestä, maksimaaliseen supistukseen. Lihasta piti puristaa hallitusti, puristaa lähes kramppiin saakka. Painon siirtäminen/nostaminen piti unohtaa ja keskittyä vain työskentelevän lihaksen aktivointiin.

Jatkuvaa jännitettä haettiin todella hitailla toistoilla, hidas negatiivinen, ilman jännitteen katoamista työntövaiheeseen...puristaen....puristaen....välillä tehtiin toistot super slow tekniikalla, 10s alas, 10s ylös. Välillä pysäytettiin liike kesken liikeradan, raskaimmassa kohdassa ja jäätiin staattiseen pitoon, välillä jäätiin venyttämään lihaskalvoja toistojen välissä, välillä tehtiin nopeammalla tempolla, silti jännitys säilyttäen. Joka kierroksilla vaihdettiin liikkeitä, kahvoja, otteita, nopeuksia jne. Jos joku väittää, että giant setit ovat yksinkertainen tapa treenata, on väärässä. Monipuolisin ja varmasti lihasta TODELLA tehokkaasti aktivoiva treenimetodi. Parantaa keskittymisen vuoksi varmasti myös kehonhallintaa ja lihassupistusta jo siksi, että tekniikat tukevat lihaksen maksimaalista työskentelyä.

Pe ilta oli sen verran pitkä, ja lauantaina herätys niin aikaisin, että yöunet jäivät vähiin. Lauantaina ohjelmassa oli kaksi treeniä ja kaksi luentoa.

Lauantaina ryhmämme treenasi selän aamusta, ryhmän vetäjänä oli Milos. Tuo treeni oli kaikista treeneistä itselleni mieluisin, selkää on ihana treenata, ja tuon treenin aikana sai huippuhyvää opastusta tekniikoihin. Setti piti sisällään 18 liikettä, muutamassa vielä pudotuksia ja otteiden/liikeratojen muutoksia, eli hyvin sai selän pumpattua loppuun :) Yhteensä menimme neljä kierrosta, jokaisella kierroksella oli useia muuttujia liikkeissä/tekniikoissa. Alaselkä ryttyili hieman muutamassa liikkeessä, kuten T-tankosoudussa ja maastavedossa polvien tasolta, mutta muu kierto oli yhtä juhlaa :D TYKKÄSIN! Selkään olen aina saanut hyvän tuntuman ja sain hyvää palautetta liikeradoista ja fysiikasta.

Välissä luentoja treenitekniikoista ja ravinnosta. Todella mielenkiintoista, paljon työkaluja omia treenejä ajatellen. Giant setit antoivat paljon mietittävää, niin teorian, kuin käytännön kannalta. Ravintopuolesta pitää miltei kirjoittaa oma postaus, kokeilen itse nyt joitain muutoksia ruokavaliooni, avoimin mielin on kiva kokeilla tehdä asioita uudella tavalla :) Itse tyydyin lähinnä kuuntelemaan luentoja, mutta esim. Utti esitti todella hyviä kysymyksiä.

Sitten illalla toisen treenin pariin, nyt vuorossa kädet, valvomisvastuun sai Mentula. Käsitreeni oli treeneistä kevyin, vaikka puristus on hetken kovaa, ei käsitreenistä saa niin uuvuttavaa kuin isommista lihasryhmistä. Hauispainot olivat itselleni kevyet, joten jäin rauhassa tekemään todella hitaita toistoja ja supistin tunteella. Tekniikasta sain positiivista palautetta Milosilta. Oikean hauiksen sainkin muutaman kerran tarraamaan kramppiin, hauiksen keskitetty puristus helppoa. Tämä ryhmämme oli kiroiluvapaata vyöhykettä, kun Jari uhkaili minua vähemmän mukavilla seurauksilla jos v-alkuinen sana lipsahtaa, eli piti keskittyä tosissaan, ettei sadattele sarjojen aikana...

Olo oli aikas väsynyt illasta, ja uni tuli kyllä hyvin :) Seuraavana aamuna taas kukonlaulun aikaan treenaamaan, vuorossa takareisi/pakara. Jipijee, jalat olivat puupökkelöt vielä edellisestä treenistä ja kun olen muutenkin notkea kuin näkkileipä, en päässyt ihan kaikkiin liikkeisiin, muutin yhden kyykkyversion suorin jaloin maastavadoksi, niin helpotti. Tämä oli kiva treeni, en tehnyt hampaat irvessä, mutta ihan hyvän tuntuman sain loppujen lopuksi :))

Välissä oli luento kisaviimeistelyistä, joutui itsekkin selittämään epämääräisellä englannilla molempien kisakausien viimeistelyt lyhyesti ja sai niistä palautetta. Sain neuvoja kuinka vielä muuttaa viimeistelyjä jatkossa.

Viimeisenä treenivuorossa sunnuntai-iltapäivänä olivat olkapäät. Tätä olin etukäteen odottanut kovasti, ja hyvä treeni olikin. Vasen olkapää ei tykännyt pystypunnerruksista käsipainoilla yhtään, mutta heiluttelin ne menemään jotenkuten. Vasemman olkapään kiputilat ja kortisonipiikithän ovat jääneet minulta pois, kun olen luopunut kässäriversiosta, se jostain syystä vain heti ärsyttää tuota olkapäätä. Käsipainopunnerrukset ja niskan takaa punnerrukset eivät ole kuuluneet ohjelmaan kohta pariin vuoteen ja olkapää onkin ollut hyvässä kunnossa. Ei se tuosta muutamasta sarjasta onneksi nyt ärtynyt, vaikka tehdessä tuntuikin kipuilua.
Vanhuus ei tule yksin, sitä tuli muutamaan kerran mietittyä treenin aikana ;)

Olkapäätreeni oli jotenkin tuskaisin tehdä, vaikka huippuhauskaa olikin. Oli jo niin väsynyt kokonaisvaltaisesti ja olkapäissä paine muutenkin yleensä aika tuntuvaa, eli lopuksi oli niin puhki, että jo vipareiden tekeminen sivulle pelkillä käsillä oli suorastaan surullista rävellystä :D Piiskurina toimi tuolloin Olli, hyviä neuvoja olkapäätekniikoihin, muutamia uusia liikkeitä, hyvä treeni! Täällä ärräpäitä ei oltu kielletty, ja keskittymistä helpotti kun sai jupista itsekseen tehdessään neljännen kierron luoja ties kuinka monennetta toistoa ja kädet tuntuivat putoavan irti ;)

Kävin vielä Milosin luona tarkentamassa muutamaa aukijäänyttä kysymystä omasta fysiikastani. Korvaamatonta saada palautetta tuon tason valmentajalta. Kuulemma saan olla vielä suurempi, fysiikka kuulemma erittäin tasapainoinen, ei heikkoa kohtaa, sain palautetta lihaksen tiiviydestä ja laadusta, hyvästä rakenteesta. Kerroin, että Suomessa palaute koon suhteen välillä ristiriitaista ja keskustelimme siitä, että täällä haetaankin vähän erilaista fysiikkaa kuin kansainvälisesti. Kuulemma esim. jenkeissä arvostetaan lihaksikkaampaa fysiikkaa kuin täällä, mikä on tullut itsellenikin kyllä selväksi palautteista aiemmin. Milos tsemppasi kovasti, kävi lopuksi vielä sanomassa, että "älä koskaan anna kenenkään painaa itseäsi alas, usko itseesi ". Huipputyyppi :)) Näillä palautteilla porskuttaa pitkään!

Eli illasta ajo kotia kohti, hain vielä ison kasan syötävää kotiin illaksi, olo oli niin tyhjä. Napa täyteen ja uni tuli kyllä helposti...

Yhteenvetona: LOISTAVA viikonloppu. Opin paljon, sain mietittävää pitkäksi aikaa. Muutan osin ruokavaliotani ja treeniohjelmaani, eli ei suinkaan mikään vähäinen anti tuolta viikonlopulta!

Kiitos FAST ja Milos, kaikki treeninvetäjät ja leiriläiset :))

Uusi vuosi, uudet haasteet :)

Taas uusi vuosi aloitettu :) Vuoden vaihtumista olimme juhlistamassa Kouvolassa, ystävillämme Elorannan Teemulla ja Mirkkalla. Iltaa oli istumassa useampi pariskunta, osalla lapsia. Kyllähän kaikki tälläiset juhlapyhät ovat jollain lailla merkityksellisempiä, kun saa seurata lasten riemua, skoolata limsalla vuoden vaihtumisen kunniaksi rakkaan kummitytön kanssa jne...eli hauska ilta, mukava tapa startata kuluvaan vuoteen!

Tämä vuosi tuo uusia haasteita monella tapaa. Omien treenien lisäksi saa treenauttaa nyt myös muita. Näin vuoden vaihtuessa aloitimme yhteistyön täällä Lahdessa Koutajoen Samulin kanssa. Muodostamme siis yhteisen valmennustiimin, minä, Sampo ja Samuli. Tarkoitus on keskittää PT-toimintaa Kuntokeskus K&M:lle, yhdistää voimavaroja ja tietotaitoa ja sitä kautta tarjota valmennettaville laadukasta PT-palvelua.

Useampi silmäpari näkee aina enemmän kuin yksi, ja kun kaikki teemme kaikkemme jokaisen valmennettavan eteen, on valmennettavilla parhaat mahdolliset edellytykset saavuttaa tavoitteitaan, oli kyseessä sitten painonpudotus tai kilpalavat. Jokaisella meillä on omat vahvat osa-alueemme, ja valmennettavat voivat räätälöidä palvelun niin, että hyödyntävät näitä vahvuuksia haluamassaan suhteessa.

Eli palkitseva ja inspiroiva vuosi tulossa valmennettavien kanssa! On korvaamatonta pystyä tukemaan ja motivoimaan muita ihmisiä pyrkimyksissään terveellisempään elämään, löytämään työkaluja ja tekniikoita fysiikkansa kehittämiseen, rohkaista kilpailutavoitteissa jne. Omakin treeni saa uutta pontta muita treenauttaessa, kannustava ja motivoiva ilmapiiri on eräänlainen positiivinen kierre, joka ruokkii ja vahvistaa itseään :) Ilolla odotan siis,mitä tulevaisuus tuo tullessaan!