Vaihtelevalla menestyksellä...

Viime päivityksestä onkin kulunut luvattoman pitkä aika...ihan siitä syystä, että päivitettävää tämän lajin tiimoilta ei ole juurikaan ollut...

Viime viikko meni ihan hukkaan, kun meillä sairastuttiin jonkinsortin mahatautiin, molemmat olimme aika heikossa hapessa jossain vaiheessa...omalta osalta sairastelu ja siitä tolpilleen pääsy vei keskiviikosta sunnuntaihin, eli liikuntasuoritukset jäivät aika vähäisiksi tuolla viikolla. Kroppa oli aika kovilla sairastelun aikana, kaikki ääri-ilmiöt tuli kyllä käytyä aika hyvin läpi. Sunnuntaina keho keräsi takapotkuna aiemmin menettämänsä nesteet, ja olo oli aika hurja. Minähän kerään helposti nestettä ja kiroan sitä aina välillä, mutta nyt tuli koettua nesteisyyden huipentuma: Sampo kun painoi olkapäähän kuopan sormella, se jäi siihen hetkeksi kuin taikinaan ja sitä sen tasaantumista pystyi seuraamaan. Jep, ei kiva olo eikä nätti näky, eli kyllä vitutti tämän viikon alkaessa, kun tuntui, että kisatavoitteet voisi haudata samoin tein...

Tämä viikko on onneksi sujunut hyvin, itse asiassa loppuviikosta ihan huippuhyvin :)) Aloitin alkuviikosta jumppaamalla pienempiä lihasryhmiä, kun olo oli vähän hatara, sitten isompiin lihasryhmiin ja nyt on täysi tohina päällä...aeroa lisäsin jonkin verran, jotta saisi kaiken tuon nesteen liikkeelle, ja viikon sisällä keho onkin palautunut suht ennalleen ja tuntuu taas omalta. Hyviä treenejä toisensa perään, tuntuma on tuskallisen hyvä, muutama uusi suoni häämöttää, energiatasot korkealla -kiva!

Sairastelun vuoksihan menetin myön Nicole Wilkinsin leirin, ei ollut kyllä mitään asiaa sinne, vaikka olisinkin saanut mahdollisuuden tulla vasta sunnuntaina jos kunto olisi antanut periksi...no, onneksi leirejä tulee lisää ja sain tavata Nicolen New Yorkissa aiemmin...seuraavassa tilaisuudessa aion olla tikkana mukana :))

Tuossa jotain posetuskuvaa...meillä kuvien saanti ihan mahdoton ongelma, kun tuon paremman puoliskoni kädet ovat niin epävakaat aina treenin jälkeen, että kamera hyppii ja pomppii niin, ettei tarkenna yhtään...no, niillä mennään, mitä onnistutaan räpsimään...videot antavat anteeksi paremmin pientä tärinää ja niistä saa -useimmiten- ihan käyttökelpoisia.

Huomenna edessä reissu valmentajaa tapaamaan, sitä olenkin odottanut taas kovasti :)) Luvassa olkapäätreeniä ja palaveria. Saa jälleen tuon oman pään järjestykseen, mikä ihan tervetullutta taas...tällä hetkellä nautin itse dieetistä suunnattomasti, mutta kisan vääjäämätön lähestyminen huolestuttaa...ajatukset siitä, onko kunto ja fysiikka riittävä, tahtovat viedä onnistumisen fiilikset niistä pienistä kehitysaskeleista ja muutoksista joita dieetti tuo. Usein mietin, että jos voisi vain dieetata, ihan itselleen, niin tämä olisi prosessi onnistumisen elämyksiä täynnä...pitäisi unohtaa liiat vaatimukset ja ulkopuolisten odotukset ja antaa asioiden mennä painollaan...

Selkäjumppaa...

Juhannus tuli ja meni, treenit sujuivat silti normaalin rytmin mukaan :) Tällä hetkellä on onneksi niin monta kuntosalia tarvittaessa käytössä, että joku niistä on aina auki eikä treenejä tarvitsee siirtää pyhien vuoksi.
Aerobisiakin pääsin tekemään laitteiden sijaan taas ihan ulkona kimaten -pohkeet vihdoin suurin piirtein toimintakunnossa :))

Tänään ohjelmassa oli selkätreeni. Volyymikierto menossa, paljon työsarjoja hyvällä sykkeellä...aamulla olo oli hieman heikko, pyörrytti ja energiatasot olivat todella alhaalla. Treeni onneksi kuitenkin lähti hieman hitaan alun jälkeen sujumaan ihan kivasti, lyhyillä palautuksilla sai pidettyä ihan hyvän tuntuman touhussa, vaikkei painojen kanssa tänään päässytkään juhlimaan...

Illalla vielä venyttelemään ja tekemään pieni maltillinen aerobinen salille, huomenna taas toivottavasti täysi tohina päällä ja olkapäätreenin pariin :)

Kiirettä pitää...

Kulunut viikonloppu oli taas yhtä rientämistä paikasta toiseen...paljon sain kyllä aikaiseksi, ja kivaa oli kaiken hauskan ohjelman parissa, eli ei haitannut lainkaan, vaikka aikataulut tuntuivat taas tiukoilta. Sama säätö ja sähläys on jäänyt päälle nyt myös alkuviikoksi, juhannus katkaisee kuitenkin rutiineja sen verran, että pitää saada paljon asioita valmiiksi ennen sitä :)

Viime viikonloppuna olimme rakkaiden ystävieni, Elorannan Mirkkan ja Teemun hääpäiväjuhlissa. Pariskunnan 10-vuotista yhteistä taivalta juhlistettiin Western-teemalla Kouvolassa. Mukavaa oli, hauska nähdä useita vanhoja tuttuja pitkän ajan päästä ja liikuttavaa oli seurata juhlaparin onnea seremoniassa, jossa molemmat lausuivat sanoja rakkaudesta toiselle <3

Viikonloppuna tuli tehtyä myös ystäväni Terhin kanssa pirteänä aamuseitsemältä juoksutreenit mäkihyppytornin portaissa...hyvin tuli pingottua portaita ylös alas, sillä seurauksella, että pohkeet ovat allekirjoittaneella AIVAN jumissa...muutama päivä meni niin, että tasamaalla kävelykin oli yhtä tuskaa, pohkeet eivät antaneet periksi yhtään-portaiden alaskulkeminen puolestaan oli aivan mahdoton tehtävä...

Hieman on joutunut käyttämään mielikuvitusta, että on noilla tökköjaloilla saanut sovellettua aerobiset treenit, mutta jotenkin olen onnistunut kitkuttelemaan ne läpi, ja nyt onneksi pohkeissa jo merkkejä kivun laantumisesta...

 Ei auttanut pikku venyttelyt palautumiseen kyllä tällä kertaa :D

Treenit kulkevat muuten hyvin, kovasti on yritetty puuhastella salilla. Paino pompsahti viikko sitten taas ylemmäs, ja siellä tuntuu sitkeästi pysyvän, ruho on tosi nesteinen ja paineeton...tällä liikunnalla ja ruoilla ei kyllä teoriassa ole muuta mahdollisuutta, kuin että kunnon olisi edettävä, mutta selvästi kroppa paljon oikukkaampi ja vaikeammin tulkittavissa kuin aiemmin.

Viime dieetillähän menetin lopussa jotenkin kokonaan tuntuman treeneissä, hermotus alkoi olemaan niin lopussa ja stressitaso sen verran katossa, että koko kroppa tuntui tukkoiselta...sitten odotin kuin kuuta nousevaa sitä hyvää paineista ja energistä tunnetta, mikä tulisi kisojen jälkeen kun pääsi taas tankkaamaan kehoon ruokaa ja treenaamaan rennommalla otteella. Tuota tunnettahan ei tuolloin todellakaan tullut, meni useampi kuukausi, ennenkuin treeni tuntui taas vilpittömästi luistavan, mutta se paineisuuden tunne joka ennen oli minulle luontevaa loisti poissaolollaan...

Jokainen toki yksilö, joidenkin elimistö mukautuu näihin dieettien vaatimiin muutoksiin helpommin, joillain keho järkkyy enemmän. Itse olen todella hyväksynyt sen, että keho ei ole mikään kone, hyvällä tietotaidolla ja järkevällä tekemisellä voi ennakoida tilanteita ja ohjata kehon reaktioita, mutta loppupelissä kaikkea ei voi ohjelmoida ja hallita...on mielenkiintoista, miten nyt tuntuu, että dieetataan aivan eri kehoa kuin viime kerralla: rasvajakauma on erilainen, aineenvaihdunta erilainen kuin aiemmin jne.

Jännä nähdä mihin tässä vielä päädytään, hyvältä tuntuu toki olla ammattitaitoisissa käsissä ja tiedän itse, että olen periksiantamattomalla työmotivaatiolla taas tehnyt parhaani...asiat ovat siis monessa suhteessa varsin mukavasti :))

Treenikuulumisiakin välillä :)

Vaikka päivitystahti on ollut viime aikoina luvattoman harva, on täällä treenattu kyllä ihan entiseen tapaan :)
Lomareissun jälkeiset kilot on pudoteltu pois. Itse asiassa paino putosi rykäyksellä matkan jälkeen, eli reilumpi syöminen taisi pikemminkin tehdä hyvää aineenvaihdunnalle tässä välissä.

Se, mikä on ollut matkan jälkeen parasta, on tämä hyvä energisyyden tunne! Treenit sujuvat hämmentävän kevyesti, välillä vähän hukassa ollut lihastuntuma on palannut ja mieli onkin ollut korkealla. Nyt menossa triplasarjakierto, on voinut pistää tässä treenimetodissa likkeisiin painoiksi ne raudat, jotka ennen matkaa olivat voimapainoitteisen viikon (lyhyitä sarjoja) painot...energia ei ole ainakaan vielä loppunut, hermosto on viikon treenilevon jälkeen selvästi palautunut jne.

Kyllähän tämä ylimääräinen energia on taas ennemmin tai myöhemmin poltettu pois, mutta nautitaan nyt tästä niin kauan kuin tätä kestää :)

Viikonloppuna kävin Lahdessa vetämässä treenit yhdelle polttariporukalle, kiitos vain Koutajoen Samulille mahdollisuudesta käyttää salia :) Ehdinpä samalla reissulla tapaamaan useampia ystäviäkin ja päivän päätti terapiakahvit Tolosen Lauralla. Kyllä se aina selkiyttää omia ajatuksia ja tuntemuksia lajista, kun niitä saa puida toisen kanssa...

Minulla taipumus nähdä helposti muissa ihmisissä ja kanssakilpailijoissa vahvuudet, ympärillä lajin kilpailijoita, joista käytän kuvauksia "tyrmäävä", "upea rakenne", "mieletön esiintyjä", "uskomaton lihasmassa" jne...ja kun on tutustunut ihmisiin lähemmin, mielikuvat ovat hyvistä ihmisistä toki vielä lämpimämpiä ja toivoo sydämestään menestystä persoonille, jotka ansaitsevat sen!

Kilpailulajissa tulee eteen kysymys, että mihin tämä asettaa itseni? Jos toivon vilpittömästi ihailemilleni ja arvostamilleni ihmisille menestystä, mikä on oma asenteeni kilpailemiseen samassa line upissa? Olen aina ollut sitä mieltä, että kilpaileminen vaatisi tietyllä tavalla itseltäni enemmän kovuutta, kyynärpäätaktikkaan ei minusta koskaan ole, enkä sitä arvosta muissakaan, mutta tietty terve ylpeys omasta tekemisestä ja sen esille tuominen olisi suotavaa. Suhtautumiseni itseeni on aina ollut arvostelevampaa ja vähättelevämpää kuin suhtautuminen muihin, kun muissa keskityn vahvuuksiin, itsessäni näen ensi heikkoudet. Hämmentävää, kuinka mieli toimii monimutkaisesti tämän lajin kohdalla:  siinä, missä muiden kohdalla nostaa hattua saavutuksille, kovalle työmäärälle ja omistautumiselle, niin omalla kohdalla helposti ajattelee että pitäisi pystyä paljon parempaan ja mitätöi jo saavuttamansa hyvät asiat...

Onneksi tämä ajatusmalli ei kanna muuhun elämään, ja lajin ulkopuolella näkee selvästi ne merkitykselliset asiat jotka elämässä ovat hyvin ja tärkeitä <3

Ihan mielettömästi tsemppiä kaikille syksyä kohti meneville kilpailijoille :)) Todella hieno syksy tulossa, paljon upeita kilpailijoita ja kaikki te ihanat, motivoivat kilpailijat joihin minulla on ollut onni tutustua: toivon onnistumisen elämyksiä ja itsensä ylittämistä kaikille <3

Tunnelmia New Yorkista, osa 2

Nykin matkan kohokohta oli totta kai pro-kilpailujen seuraaminen paikan päällä. Tunnelmaa lisäsi vielä se, että kilpailussa oli mukana rakas ystävä Laura, ainutlaatuinen tapahtuma siis kaikin puolin!

Etukäteen saimme Suomessa informaatiota, että lippuja ei tarvitse tilata etukäteen, että koskaan tapahtuma ei ole ollut loppuun myyty, että katsomopaikkoja riittävästi. No, kuten arvata saattaa, nyt tilanne oli totta kai toinen, ja heti kisapäivän aamuna saimme tietoa, että kaikki liput olisi myyty...Tolosen Rauli onneksi sai meille liput alkukilpailuun, eli loppu hyvin kaikki hyvin...

Alkukilpailu vedettiinkin todella rauhassa läpi, kaikkien lajien kisaajat saivat reilusti lava-aikaa, vertailuja otettiin useita, rennon rauhallisella tahdilla, eli hyvin toinen ote kun meillä täällä, missä luokat vedetään hirveällä kiireellä läpi. Rahoille sai siis todella vastinetta, ja kun oli istunut katsomossa aamusta pitkälle iltapäivään, oli nähnyt kyllä kylliksi eikä iltakilpailun väliin jääminen harmittanut yhtään.

Tunnelma oli muutenkin todella hyvä tuolla, kilpailijat olivat lavalla rentoja, siellä osattiin ottaa tilanteet välillä huumorilla, katsomossa eläydyttiin paljon enemmän kuin meillä, porukka kannusti ja metelöi estotta. Koko tapahtuma oli siis varsin viihdyttävä.

Olin odottanut kovasti pro-kilpailijoiden näkemistä noin livenä, ja täytyy kyllä sanoa, että en pettynyt! Todella kovia fysiikoita, joka lajissa! Eniten odotin totta kai figurea, sarja oli todella kova, 29 kilpailijaa. Oli mieletöntä seurata Lauran esiintymistä, tuli huudettua oma ääni käheäksi samalla :) Kyllä sitä oma sydän oli pakahtua ylpeydestä, kun sai seurata toisen esiintymistä katsomosta. Hieno debyytti Lauralta, yhdessä maailman kovimmista pro-kilpailuista, onnittelut Lauralle siitä! Koko matkan ja kilpailun ajan Laura oli taas positiivinen, iloinen ja energinen, nautti kokemuksesta kyllä täysillä :))

<3 Upea Laura!

Figure-kilpailijat olivat kyllä varsin lihaksikkaita, ja kunnot viimeisteltyjä. Arvostelussa selkeästi prioriteetti oli se, että rakenne rankattiin selvästi merkittävimmäksi arvostelukriteeriksi, yksittäisiä kilpailijoita ei noussut pelkän massan tai kireyden perusteella jos palikat eivät olleet kohdallaan. Viimeistely näytti olleen myös hieman erilainen kuin meillä, tytöt olivat tasaisen hyvässä kunnossa päästä varpaisiin, mutta fysiikoita ei ollut kuivatettu ja paineistettu loppuun. Yläkropat olivat täydempiä kuin mitä amatööritasolla, alakropat sen sijaan viimeistellympiä. Kertonee myös siitä, että huippukilpailijat ovat tasaisesti hyvässä kunnossa ympäri vuoden, keho tasapainoisempi kuin amatööritasolla. Tytöt olivat naisellisemman näköisiä, kun kropat täydempiä ja rakenne huippuluokkaa: sirot nivelet, kapeaakin kapeammat vyötäröt...kaunista katseltavaa kyllä!

Luokan voittaja Candice Keene oli tyrmäävä, esimerkki lajista parhaimmillaan:

Physique oli luokkana todella positiivinen yllätys! Pidin tuosta luokasta suunnattomasti, se juuri sitä mitä olin toivonutkin sen olevan! Pidän kovasti meillä BF:ssäkin aina line upeissa tytöistä, joilla on riittävästi lihasta ja nyt tuolla physiquessa oli löydetty kyllä täydellinen balanssi lihasmassan ja naisellisuuden suhteen!
Taas voittaja,Juliana Malakarne oli aivan omaa luokkaansa. Heti kun kyseinen kilpailija astui lavalle, olin aivan myyty: todella kaunis nainen, viimeistelty fysiikka, flirttaileva lavaesiintyminen...

Voiko joku muka väittää, että tuo ei olisi naisellista? Mieletön kroppa!

Etukäteen odotin kovasti Dana Lynn Baileyn näkemistä livenä, Dana Lynn on kilpailija, jota on tullut seurattua pitkään. Kieltämättä lahjakas tyttö, asennetta omaava ja kaunis. Dana Lynnin tukijoukot olivat jonossa takanamme, kun odotimme pääsyä sisälle kisapaikalle, ja Dana kävi siinä vieressä useampaan otteeseen näyttämässä kuntoa, joten fysiikkaa tuli toki tarkasteltua läheltä. Dana itse oli selvästi huolissaan kunnon suhteen, ja olikin kyllä hyvin tyhjän ja pehmeän näköinen. Yllättävintä oli se, että Dana oli lihasmassaltaan pienempi kuin useimmat meidän BF-kisaajistamme...niin ne videot ja kuvat hämäävät, siksi tuolla olikin kiva nähdä eri lajien edustajia ihan läheltä...

Dana kutsuttiinkin vasta aivan viimeisiin vertailuihin, ja oli selvästi pettynyt. Aiemminhan hän on ollut lajin ennakkosuosikkeja, mutta lyhyessä ajassa laji näyttäisi tuolla kehittyneen siihen suuntaan, että kärki on selvästi suurempaa ja viimeistellympää fysiikkaa. Mikä taas hyvä, pitäähän lajin erota figuresta myös fysiikoiden suhteen, ei vain poseerauksilla...

Ja sitten bodaukseen :)) Isoja ukkoja, siis ISOJA. Vaikka tuolla kisaamassa ei nähtykkään niitä suurimpia liharekkoja, niin kyllä nuo kilpailijat olivat suuria. Osa oli omaan silmään esteettisesti mittasuhteiltaan liian "pötiköitä", vyötärölinja hukkunut jne, mutta suurin osa oli myös rakenteeltaan huippuluokkaa. Jälleen oma suosikki voitti Pro Open luokan : Cedric McMillan. Kaunis rakenne, klassinen, esteettinen tapa poseerata josta tuli paikoin mieleen Arnold, sopivasti lihasta ja kireyttä. Cedrikin nosto ykköseksi piristi mieltä taas siinä mielessä, että toivottavasti tyylikkäämmät, kauniit fysiikat nousisivat taas lajin huipulle, ei se pelkkä varteen kerätyn massan määrä ratkaisisi...

Tapasin tuolla myös Nicole Wilkinsin :) Juttelin -surkealla englannilla- vähän kesän treenileiristä, jonka Nicole tulee vetämään tänne Suomeen. Nyt kun Nicole oli niin ihanan kannustava ja ystävällinen, jännittää leirikin pikkiriikkisen vähemmän.

Tunnelmia New Yorkista, osa 1

Ihan mieletön reissu takana :) Menetin sydämeni kokonaan New Yorkille, se on kyllä kaupunki, jossa olisin kotonani <3

Aiemmin ei ole tullut reissattua Yhdysvaltoihin, Aasia on kiinnostanut enemmän. Onneksi nyt Lauran kisaamisen myötä tuli lähdettyä matkaan, sillä kohteena  tuo todella ylitti kaikki odotukset moninverroin! Yllätävintä oli Nykin mutkaton ja jopa "pikkukaupunkimainen" lämmin tunnelma. Odotin todella ruuhkaista ja hektistä kaupunkia, suorituskeskeisempää ja kovempaa tunnelmaa. Kaupunki olikin todella tunnelmallinen, ihmiset avoimia ja todella ystävällisiä, kaikkialla oli miellyttävä ja turvallinen liikkua.

Hotellimme sijaitsi ihan Manhattanin ytimessä, aivan World Trade Centerin ja Brooklyn Bridgen vieressä. Meillä oli 10min kävelymatka esim. Little Italyyn, SoHoon ja China Towniin. Metrolla pääsi muutamassa minuutissa kaauemmas, Times Squarelle, Harlemiin jne. Viikossa ehdimme kiertämään rauhassa kaikki haluamamme paikat ilman mitään kiirettä, välimatkat ja siirtymiset olivat paljon lyhyempiä kuin osasi odottaa.

NY on todella kaunis kaupunki! Joka kaupunginosa on aivan oma maailmansa ja katsottavaa riittää loputtomasti. Pilvenpiirtäjien rinnalla on todella paljon vanhempaa todella arkkitehtoonisesti kaunista rakennuskantaa, etenkin esim. SoHo oli todella viehättävää aluetta. Liikennettä ja ihmismassoja on yllättävän vähän, kaupunkiin oli miellyttävä tutustua rauhassa kävellen.

Ruoasta voisin kirjoittaa sivukaupalla, mutta yritän hillitä itseni :D Eli tiivistetysti: kaikki maistamani ruoka oli tuolla parempaa...asiat oli vain tehty huolellisemmin, raaka-aineissa ei oltu säästelty, annoskoot olivat vähintään riittäviä, kaikki oli tuoretta ja laadukasta...nam. Jos asuisin tuolla, lihoisin hyvin nopeasti järkyttäväksi valaaksi kaikkien houkutusten äärellä :D Ruokamarketeissa olisi voinut viettää tuntikausia aikaa tutkien hyllyjä, esim. hedelmä ja vihannesosatot olivat täynnä todella tasalaatuisia, virheettömiä ja maukkaita tuotteita. Esillepanokin oli niin viimeistelty, että paikallisessa Prismassa asiointi on nyt vähintään masentavaa...

Seuraavassa sekalaisia kuvia reissusta :) Itse New York Pro:sta laitan oman postauksen seuraavaksi, nyt on aika kömpiä nukkumaan -aikaero tuntuu vielä hieman...palaillaan :))

15.5.2012

Huomenna pääsee matkaan, jipijipi jee :D
New York odottaa, luvassa hyvää seuraa, pro-kilpailujen näkeminen, nähtävyyksiä ja totta kai amerikkalaisia herkkuja...

Vielä huomenna aamusta käyn tekemässä aerobisen ja heti perään lyhyen pumppitreenin. On mukavampi käyttää loppupäivä matkustamiseen, kun on ensin saanut kroppaa vähän käyntiin.

Matkalla on toki tarkoitus käydä jonkun verran myös salilla. Hotellin vieressä kuntosali, johon saa viikkopassin. Jos aamuisin kävisi tekemässä tuolla aerobisen, lisäksi pari kuntopiirityypistä treeniä jossain välissä. Näin ehkä pysyy joku kauhun tasapaino tuon rentoutumisen (lue: syömisen) ja kotona taas paluun jälkeen odottavan dieetin suhteen...

Paino on nyt sen viisi kiloa alempana kuin ennen dieetin alkua...pikkuhiljaa etenee. Kyllä tästä varmaan lähtee silti vielä oman arvion mukaan joku 7kg, eli järkyttävän paljon keho kuitenkin kerää laardia...

Tässä vielä treenivideo, matkan jälkeen voikin olla, että kuvamateriaalia ruhosta ei viitsi vähään aikaan tallentaa :D