lauantai 8. tammikuuta 2011

Mietteitä...

Meillä kaikillahan on tietty mielikuva itsestämme, omasta fysiikastamme, sen vahvuuksista ja heikkouksista…se saattaa olla hyvinkin epärealistinen verrattuna siihen, mitä todella olemme ja miten muut meidät näkevät. Lisäksihän tässä lajissa on yleensä hyvinkin vahva mielikuva siitä, miltä HALUAISIMME näyttää. Tavoitteet ovat totta kai hyväksi, kuitenkin oma visio fysiikan suhteen pitää olla realistinen.

Fitness-kilpailuja seuratessa oma silmä tarttuu aina lavalla niihin enemmän lihasmassaa omaaviin kilpailijoihin, usein ne kilpailijat vain miellyttävät omaa silmää eniten. Se varmaan osaksi syy siihen, miksi paineet treeneissä niin kovat, tuleva dieetti itsessään ei paljon mieltä piristä vaikka kunto siistiytyisi miten, jos minusta tuntuu, ettei esiin kuoriutuva massa ole oman mittapuun mukaan tyydyttävä.


Olen aina halunnut selkeää näkyvää lihasta, siinä eroan ehkä monista muista saliharjoittelun aloittaneista naisista, että  alusta alkaen tavoite on ollut pikemminkin lisätä senttejä vartaloon kuin poistaa niitä. Pyytäessäni kuntosalimme omistajalta aikanaan ensimmäistä treeniohjelmaa ilmoitin heti, että haluan ohjelman olevan tarpeeksi moneen osaan jaettu ja tavoitteena tulee olla lihasmassan hankinta. Sitä toki on saavutettukin jonkin verran, mutta oma kuva kehosta on ehkä hieman vääristynyt ja itseään pitää lihaksettomampana ja sileämpänä kuin onkaan.



Viime aikoina olen paljon miettinyt omia tavoitteitani...Kuinka asettaa sopivia motivoivia välitavoitteita, jotka kannustavat eteenpäin, mutta jotka eivät ole liian korkeita jotta mieltä ei valtaa pelko epäonnistumisesta. Eli back to reality, omaa mielikuvaa siitä, mitä haluaisi saavuttaa, on kyettävä muokkaamaan sen mukaan mikä on oma perusfysiikka ja kehon geneettinen taipumus vastata treeniin…

Koska olen viime aikoina ylianalysoinut asioita, kuluneen viikon treenit olen tehnyt kaikki vähän uusilla liikkeillä ja tekniikoilla nollatakseni päätä. On ollut ihan piristävää rikkoa kaavoja, tarjota uuttä ärsykettä kropalle :) Tällä hetkellä koko ruhossa tuntuukin mukava lihassärky, etureisiin koskee, selkään sattuu, olkapäitä särkee :D

Valmentaja kävi treenauttamassa viikolla selkää, pieniä muutoksia liiketekniikoihin, jotta saisi kohdennettua treenin oikein, perusrunko treeneissä pysyy kuitenkin aika samana kuin tähänkin asti. Kuitenkin jo nuo treenin hienosäädöt tuntuvat tepsivän halutulla tavalla.

Ai niin, sen verran toiveikas kuitenkin tämän vuoden tavoitteiden suhteen olen, että maksoin kilpailulisenssin ja postitin ADT-sopparin...eli tavoitteita kohti pikkuhiljaa kuitenkin :)

Annukalta sainkin hyvän ohjeen: älä mieti liikaa, putkinäkö päälle! <3 Yritän kovasti toteuttaa tuon...

7 kommenttia:

  1. Tärkeitä mietteitä. Ja eikö ensimmäinen kisa ole kuitenkin vain se ensimmäinen? ;) Kokemusta ainakin saat.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos kommentista :)
    Tästä on tullut paljon puhuttua ystävien kanssa...kilpailupäätökseen toki ihmisillä erilaisia syitä, jotkut haluavat kokea itse kilpailutilanteen, jotkut testata fyysistä ja henkistä kanttiaan dieetillä tms. Itselle kilpaileminen olisi lähinnä itseni voittamista...en siis halua kilpailla vain kilpailemisen vuoksi, enkä voittaakseni muita, vaan saavuttaakseni omat tavoitteeni...line up voi olla tosi kova tai vähemmän kova, minun kuntoni siitä huolimatta juuri sitä mitä se sitten on, pyrkimyksissä on saavuttaa kunto johon voi itse olla tyytyväinen.

    Mikäli fysiikka mielestäni jää keskeneräiseksi, jätän tuloksena olevan vähemmän mieltäylentävän lavakokemuksen mielelläni väliin :D

    Jep, minulla tapa miettiä näitä AIVAN liikaa ja olla välillä liiankin vaativa itselleni ;)

    VastaaPoista
  3. Loistava teksti :)
    Kävin äsken sähköpostilla ja... olen yhtä hymyä ;)Ihan huippu mimmejä tulee yhtäkkiä joka suunnasta, en tiedä oikein mitä liikutukselta sanoisin kun mulle pienetkin sanat merkitsee tosi paljon <3 Sanoin vain että IHANAA ja hei mä vannon että oon sitten katsomossa kannustamassa sua hullunlailla :-D

    VastaaPoista
  4. Saara :) Kunhan muistaa sen, että onnelliseksi tullaksemme tarvitsemme vain jotain josta innostua...Kiitos vilpittömastä kannustuksesta <3

    VastaaPoista
  5. Hienoa pohdintaa :) Kilpaurheilussa tuo henkinen puoli nousee yllättävän isoon asemaan. Mutta kysehän on tällä hetkellä sun ensimmäisistä kisoista, niin eikö se riitä, että on tarpeeksi hyvä. Koska kehitettäväähän löytyy aina ja tuskin meistä kukaan on koskaan täysin tyytyväinen itseensä :)

    VastaaPoista
  6. Hei,

    Tämä tulee nyt IHAN asian vierestä, mutta kiinnitin huomioni yhdessä asuntokuvassa oleviin ruokapöydän tuoleihin, saako tiedustella mistä ne mahdollisesti ovat?

    VastaaPoista
  7. :D Apua, en ihan satavarma ole mistä nuo tuolit on ostettu, veikkaan Askoa, useampi vuosi on hankinnasta!

    VastaaPoista