Onnistumisen elämyksiä :))

Viime aikoina moni iso asia elämässä on loksahtanut mukavasti paikoilleen. Mieli on totta kai korkealla, ja tässä vaiheessa dieettiä asioiden rullaaminen salin ulkopuolella antaa taas virtaa itse dieetille...
Vaikka välillä fyysisesti väsyttää, ja välillä pääkin on vähän kovilla kun tutut epävarmuuden ajatukset yrittävät puskea pintaan, on fiilis yleisesti ottaen paljon kevyempi kuin viime vuonna. Nautin tällä hetkellä todella tästä prosessista, enkä ainakaan vielä stressaa niin tulevaa kuntoa...se on mitä se sitten onkaan, ei todellakaan asiaa auttaisi ylimääräinen stressi ja panikointi...

Oma silmä totta kai on jo täysin sokea sille missä mennään, rasvaprosenttimittaukset ja ulkopuolelta saatu palaute kertovat paremmin tilanteen...olen onnellinen mahdollisuudesta olla huippuvalmennuksessa, luottavaisin mielin ja innolla lähden toteuttamaan kisavalmisteluja, jotka poikkeavat täysin aiemmasta. Koko dieetti rakenteeltaankin on ollut kuin edellisen dieetin peilikuva, eli nämä kaksi kisakautta jättävät kyllä todella paljon tietoa siitä, miten kehoni toimii...hieno juttu jatkoa ajatellen :)) Olin todella avoin jo viime kaudella erilaisille kokeiluille, ei tämä niin vakavaa ole, mielenkiintoista pikemminkin tehdä asioita uusilla tavoilla.

Tänään edessä viimeinen KOVA jalkatreeni, vähän t-kävelyjä ja venyttelyä...

Ohessa muutamia kuvia FitVidsin kuvauksista joitain viikkoja sitten :)
Ja täällä vielä videonpätkä kuvauksista...

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Pari viikkoa enää, ja Jyväskylän kisatkin on jo käyty...päivät hupenevat jonnekkin yhä kiihtyvämmällä tahdilla. En ole tänä vuonna kaikesta tekemisestä huolimatta ajatellut kisoja niin paljon kuin viime vuonna, ja tuntuu yllättävältä aina kun tajuaa, että kohtahan sitä ollaan jo lavalla...

Hyvä vain, vähemmän asian pyörittelyä tarkoittaa vähemmän stressiä minun kohdallani :) Nyt jopa annan anteeksi itselleni eri tavalla keskeneräiset kohdat ja puutteeni. Se ei tarkoita, ettenkö tekisi töitä ollakseni parempi, mutta sallin itselleni sen, että en voi hallita tätä prosessia ja fysiikkaani täysin...Yritän näin lopussa pitää mielessä vahvuuksiani, en rypeä heikkouksissa kuten aiemmin.

Jalka alkaa tosiaan jo vähän painaa, mutta se on pikemminkin hyvä ja katu-uskottavaa ;) Pieni uupumus tarkoittaa, että asiat etenevät...jalkoja treenaan lopun aikaa hieman kevyemmin, ne väsynein osa kropasta, muuten treenataan edelleen täysillä. Keskitytään hyvään tuntumaan ja supistukseen, ei liikutettavaan painomäärään...

Tänään takana selkätreeni, illasta vielä tepsuttelemaan koroilla ja harjoittelemaan asentoja ja perään lyhyt aerobinen. Sitten päivä alkaakin olla täysi :)

Hyviä treenejä kaikille lukijoille, ja syksyn kisaajille kovasti jaksamista vielä viimeisille viikoille :))

Treeniä ja kuvauksia

Päivät kuluvat tuttuun malliin...treenataan täysillä ja syödään vähän :) Nyt vihdoin on iskenyt jonkin asteinen kooma, välillä väsyttää, ajatukset harhailevat,keskittyminen takkuaa...
Peilikuva edelleen epämääräisen nesteinen, mutta koska tässä vaiheessa tungen suolaa vielä ruokiin niin paljon kuin makuaisti antaa myöden, on neste ymmärrettävää. Kovat treenit ja tiivis treenitahti vielä päälle, keho ei todellakaan vahingossa pääse kuivahtamaan :))

Jyväskylään olisi tarkoitus mennä ihan ilman mitään erikoisempia valmisteluja, ihan normipäivä tuolloin toivottavasti. Siellä en siis todellakaan ole parhaimmillani, mutta näin tulee paremmin varmisteltua viimeistelyjä Expoon...Jyväskylään tarkoitushan itselläni on lähinnä harjoitella lavalla oloa taas, toivottavasti jättää pahimmat jännitykset sinne ja löytää jotain rutiinintapaista esiintymisiin ennen Lahtea...

Vielä treenataan siis entiseen malliin, kovaa :) Hieman ovat painot pudonneet treeneissä, nyt pyrin pikemminkin volyymiin ja hyvään tuntumaan kuin raskaiden kuormien liikutteluun.

Viime perjantai vierähti Helsingissä erilaisemmissa kuvauksissa, kun olin englantilaisen kuvausryhmän kuvattavana Solanassa. Sain vapaasti treenata salilla, pumppailin vähän sitä sun tätä videolle ja lopuksi otettiin kuvia. Kuvaaja oli huipputyyppi, hauska ja ammattimainen, päivä oli siis kiva kokemus :) Mukava oli myös viettää tuo päivä ystäväni Hannan kanssa, joka tuli kuvauksiin assarikseni : joutui levittelemään värejä ja öljyjä ja pyyhkimään laitteita lähmättyäni niitä ;) Kiitos Hannalle, niin avusta kuin terapeuttisesta päivästä höpötellen kaikkea maan ja taivaan väliltä...

Tänään vielä hierojalle, luvassa kalvojen aukaisua etureisistä ( se on hysteerisen hauskaa touhua kun sattuu niin, että kipu muuttuu hervottomaksi hihitykseksi), ja illalla vielä punttitreeni...jos lopuksi illalla saisi päätä kasaan sen verran, että jaksaisi keskittyä vaikka leffan katsomiseen ja venyttelyyn, ja taas olisi yksi päivä pulkassa :))

Taas yksi dieettiviikko takana...

Niin ne viikot vain vähenevät, vaikka jossain vaiheessa tämä projekti tuntui puuduttavan pitkältä...
Alkuviikosta kunto siistiytyi selvästi, yläkroppa täyttyi edellisen viikonlopun hiilaritankkauksesta ja olo oli kaikinpuolin hyvä. Nyt loppuviikosta vihdoin on iskenyt fyysinen väsymys, jalat ovat olleet todella raskaat ja sitä on tallustellut ympäriinsä eräänlaisessa usvassa kun pää ei toimi. Tähän asti onkin jaksanut porskuttaa todella hyvin, eli pieni väsymys oli odotettavissakin jossain vaiheessa.

Muutama päivä sitten kävin Kuntokeskus Ykkösellä ohjaamassa Terhille selkätreenin. On mukava treenauttaa ihmistä, jolla on pitkä liikunnallinen tausta ja hyvä kehonhallinta sekä ymmärrystä lihaksiston toiminnasta. Liikkeissä ja tekniikoissa ei ollutkaan kuin pientä korjattavaa, ja asenne treenautettavalla on totisesti kohdallaan ja motivoitunut :)

Ehdinpä tapaamaan myös hyvää ystävääni Huhtalan Nooraa tuolla reissulla. Nooralla on luvassa taas muutama työntäyteinen viikonloppu kun hän toimii huoltajanani kilpailuissa viime vuoden tapaan. Nooran mies Juha puolestaan kaitsee kumppaniani Sampoa, joka myös kilpailee tuolloin kehonrakennuksessa, eli hyvissä käsissä ollaan molemmat :))

Ohessa jotain selkäliikkeitä videoituna, Terhi taltioi kun näytin liiketekniikoita, näenpähän itsekkin näistä videoista aina missä kunnossa tuo takaosa minusta on, niin rakenteen kuin kireydenkin osalta...

Nätti kuin sika pienenä ;)

Viikonloppuna ohjelmassa oli ensimmäinen kunnon hiilaripäivä. Olo ei missään vaiheessa ole ollut kovin tyhjä, eikä riutunut muutenkaan, niin tuohon suhtautui hyvin rauhallisesti. Viime vuonnahan noita syömisiä odotti hullun lailla, muistan muutaman kyyneleenkin silloin tirauttaneeni kun sain vähän vaaleaa leipää...huokaus. Nyt ei ollut kummempia odotuksia syömisen suhteen, vaikka kaikkia ihan mukavia ruoka-aineita sai syödä ja vaihtelu toki tässä vaiheessa aina mukavaa perussyömisiin :)

Reippaampi kuitumäärä otti aika napakasti vatsan päälle, eli illalla pikemminkin haikaili normi syömisten perään...keho keräsi varsin jäätävän pöhön seuraavaksi päiväksi ja vatsa oli yhä kuin potkupallo. Uusi rennompi minäni ei stressannut tuostakaan, pieni nestepöhö ei saa minua enää niin sekaisin ja kuivattamaan kuin ennen. Olo oli kuin pienellä pyöreällä porsaalla, iloisesti silti pyörin salille jumpille, treenit kulkivat kyllä hyvin.
Tällä viikolla kuitenkaan ei tankata, normisetillä mennään. Olo kun ei ole tyhjä -en kyllä tiedä tunnistaisinko vaikka olisinkin, minä en koskaan tahdo tunnistaa väsymisen merkkejä itsessäni tai kehossani.
Viikko näyttää mitä nuo reippaammat hiilarimäärät tekivät aineenvaihdunnalle.

Eilen aikaisin aamusta kävimme räpsimässä Leppäsen Teemun kanssa valokuvia minusta ja Samposta Bodaus-lehteä varten. Kiitos Teemulle! Onneksi pahin viikonlopun neste oli liuennut ennen kuvia ja keho tuntui jo suhteellisen normaalilta.

Positiivisia päiviä :)

Kuluneen seitsemän päivän sisään on mahtunut paljon mukavaa :) Vaikka on pitänyt miltei väsymiseen asti kiirettä välillä, niin mieli on ollut korkealla. Tuon hyvän mielen ovat saaneet aikaan lukuisat ihmiset lähipiirissäni, ja yllättävät kädenojennukset heman kauempaakin. Tällä hetkellä tunnen olevani todella kiitollinen noille ihmisille, pienille teoille, jotka ovat antaneet silti todella paljon hyvää mieltä ja jaksamista.

Viime päivinä olen saanut useamman yllättävän yhteydenoton lajin kilpailijoilta, paljon tsemppiä ja jaksamisen toivotuksia. Olen ollut kiitollinen ja otettu siitä, että omien dieettien keskellä ihmisillä on halua kannustaa myös muita. Viimeeksi tänään sain sähköpostia eräältä kilpailijalta, joka niin koskettava, että puhkesin kyyneliin lukiessani sen puhelimestani salitreenin lomassa. Olen löytämässä -vihdoin- sen positiivisemman tekemisen vireen, enkä vähiten noiden kannustavien sanojen ja ystävieni tarjoaman tuen vuoksi.

Dieetti ei ole missään vaiheessa tuntunut ruumiillisesti yhtään raskaalta, päinvastoin. Päänuppi on sen sijaan välillä kovilla kun kritisoi itseään niin ankarasti ja vahvuuksien löytäminen on välillä ollut työn takana. Nyt mielen on alkanut vallita sellainen "me" henki noiden ihanien kilpasiskojen ansiosta. En jaksa huolehtia sijoista, en murehtia fysiikkaani-ei se pähkäilemällä parane- ja jopa odotan välillä kisatapahtumaa, kaikkien tapaamista, yhdessä kisaamista ja ennenkaikkea sitä yhteistä illanviettoa huippuporukalla expon jälkeen, kun olemme kaikki urakkamme tehneet :))

Minähän olen tosin sellainen tuuliviiri, että kohta voi epävarmuus taas hiipiä niskan päälle, mutta juuri nyt on rentoa ja leppoisaa, ensimmäistä kertaa saan vähän kiinni siitä, miltä dieetti voisi parhaimmillaan henkisesti tuntua :) Toivottavasti saan pidettyä tästä tunteesta kiinni mahdollisimman pitkään...

Viime aikoina on ollut ohjelmassa myös niin paljon hauskoja tapahtumia, reissaamista ja ystävien tapaamisia, että se on jo piristänyt :) Viime viikon lopulla kävimme Tolosten kanssa asuntomessuilla, olemme kaikki kiinnostuneita sisustuksesta ja saimmekin messuista paljon irti! Oli ihana nähdä Lauraa ja Raulia taas, vaihtaa dieettikuulumisia ja höpötellä mukavia...

Viikonlopuksi puolestaan saimmekin yökylään ystäväni Elorannat koko perheen voimin, Mirkka, Teemu ja lapset Amanda ja Elviira. Viikonloppuna olikin kiva tehdä aamuaerobiset yhdessä Mirkkan kanssa, kyllä seurassa aika ja matka kuluu vain niin paljon sujuvammin :) Viikonloppuna ohjelmassa oli Särkänniemessä käyntiä, yhteisiä salitreenejä ja ulkoilua. Kummityttöni Elviira jäi meille viikonlopun päätyttyä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi viettämään laatuaikaa kummitädin kanssa. Nämä yhteiset hetket minullekkin kullanarvoisia, harvinaista herkkua saada hemmotella kummityttöä mielin määrin :))

Ehdinpä vetämään Kouvolassa yhteistreenit Terhin kanssa, joka on blogissaan jo aiemmin ehtinytkin reklamoimaan saamastaan saliohjelmasta jonka hänelle tein :D Reklamointi on koskenut siis sitä, että ohjelma on tuntunut varsin tehokkaalle, ja Terhi on saanut lihat aika kivasti hapoille sen avulla. Go Terhi!

Juoksurintamalla koin huippuhetken kun ystäväni Hannan kanssa teimme yhteisen aamulenkin, ja kirmasin Hannan perässä 10km lenkin tuntiin. Olin NIIN tyytyväinen itseeni, aerobinen kunto alkaa olla ihan ok tällä hetkellä. Se on minulta jo aikamoinen saavutus, kun vielä pari vuotta sitten olin kyllä ihan sitä mieltä, että aerobisen kaikki muodot ovat suoraan saatanasta ja että minua ei lenkkipoluille saada millään ;)

Treenit sujuvat kuten ennenkin ihan hyvällä sykkeellä. Salitreenit motivoivat edelleen, voimaa riittää, tuntuma hyvä, ei valittamista. Pahimmasta stressistä luopuminen on tuntunut myös treeneissä, viikon verran sali on ollut samalla lailla kevyen hauskaa kuin dieetin ulkopuolella, ilman ylimääräistä analysointia ja hampaiden kiristelyä kun massaa on liian vähän tuolla tai liikaa täällä...tämä on harrastukseni, vapaa-aikaani, ei elämän kynnyskysymys. Tällä hetkellä tämä on ennenkaikkea pirun hauskaa :))

Pohdintaa

Viikonloppuna pyörähdin valmentajaa tapaamassa. Kuten aiemminkin, jännitin tapaamista etukäteen. Ei siksi, että Sallaa pitäisi persoonana jännittää, mutta olen aina stressaantunut siitä jos itse olen pettymys toiselle, eli jos kunto ja fysiikka eivät sitä mitä pitäisi...minä helposti ylisuoritan, varmistan varmistamisen jälkeen ja jos olen epävarma niin teen enemmän. Tämä on asia, joka nousi nyt vahvasti esille, ja olen joutunut tekemään pari päivää vakavaa itsetutkiskelua...

Toisin kuin esim. työelämässä, eli tämän lajin parissa ylisuorittaminen tee minusta parempaa valmennettavaa tai urheilijaa, päinvastoin. Voin viedä vahingossa pohjan kaikelta tehdyltä työltä, ja viedä lopputulosta reilusti taaksepäin sen sijaan että tilanne paranisi...ei siis enää yhtään ylimääräisiä aerobisia, treenejä tai muuta soveltamista. Minun pitää ottaa toisaalta paljon rennommin, ja toisaalta vakavammin tulevat viikot. EI YLILYÖNTEJÄ. En kyllä koskaan sovella niin, että tekisin vähemmän tai söisin enemmän, päinvastoin, mutta tosiaan tuo ei olekkaan mikään hyvä juttu enkä sillä voi yhtään retostella.

Sain hyvää palautetta fysiikasta ja kunnosta, ja paljon mietittävää kotiinviemisiksi omasta ajatusmaailmastani.
Treenasimme olkapäät yhdessä, Solanalla huippuvehkeet olkapäätreeniin ja Sallalta sai taas uusia liikevariaatioita ja kulmauksia omaan treeniin lisättäväksi.

Nyt tulevat viikot OTAN RENNOSTI. Moni asia hyvin, loput tulevat aikanaan. Viikkoja on vielä jäljellä, olen omistautuneessa huippu ammattimaisessa valmennuksessa, ainoa heikko lenkki yhtälössä olen minä itse...eli jatkossa mielikuvaharjoituksia, pyrin iloitsemaan vahvuuksistani ja hyväksymään heikkoudet. Eiväthän nämä elämän ja kuoleman kysymyksiä ole, renommalla otteella toki koko prosessi antaisi minulle enemmän...

Eli nyt suuntaan salille syvävenyttelemään, hyvä kirja mukaan ja pötkölleen venytyslaitteisiin :)) Keholle ja mielelle vähän rauhoittumista...

Päivällä vedettiin Sampon kanssa kyllä takareisitreeni, hyvä jumppa olikin molemmilla. Treeni sisälsi paljon eristäviä likkeitä, perusliikkeet jätettiin loppuun niin kuin usein teemme: mukavampi kun lihakset ovat lämmenneet hyvin ennen niitä, eikä tarvi puuhastella älyttömällä painokuormalla noin kun etukäteis väsyttää tarpeeksi hyvin...
Jalkatreenit edelleen ilo tehdä, toki tiedostan takaraivossa aina koko ajan nuo lähestyvät jalkareenit, ne kun totta kai ylivoimaisesti raskaimmat ja haastavimmat osuudet kierrosta. Mutta treenin jälkeen on mieli aina katossa kun on saanut itsestään riittävästi irti. Olen muokannut treenit tietyille saleille, juuri tietyille laitteille ja liikejärjestyksille, näin olen saanut aiemmin haitanneet alaselän ja polvien kivut käyännössä kokonaan pois. Treenit itselläni tosiaan painottuvat erilaisiin eristäviin variaatioihin, raskaat kyykyt ja prässit vähemmällä, mutta itselläni homma toimii pitkässä juoksussa paremmin näin, kun olen tällä tavalla koko ajan kunnossa, eikä joku särky rajoita koko aikaa...

Huomenna aamusta hetki itselle ja salin aerobisten laitteiden sijaan aerobinen pitkällä lenkillä koiran kanssa luonnossa :))