Treenin harrastepsykologiaa ;)

Eilen tuli keskusteltua erään valmennettavani kanssa treenaamisen psykologisesta puolesta, siitä, kuinka suuri merkitys päällä on treenin onnistumisen kannalta. Henkinen puoli on tässä lajissa -niinkuin toki missä tahansa muussakin urheilussa- merkittävä tekijä, joka silti jätetään usein huomiotta...

Kilpaurheilussa erityisesti punnitaan mielen hallintaa, ei vain kilpailutilanteessa, vaan myös harjoituskaudella. Urheilijalla tulee olla selkeä tavoite, fokus. Motivaatiota, pitkäjännitteisyyttä, kykyä haastaa itseään riittävästi. Onnistuneen harjoitekerran toteutumiseksi urheilija käyttää jo samoja ominaisuuksia, joita tarvitaan kilpailutilanteessa. Siksi voi olla hyvä työstää henkistä puolta jo yksittäisen harjoituskerran sisällä tietoisesti.

Tarkkailla omaa valmistautumistaan suoritukseen, mitä rutiineja toistaa tai tarvitsee hyvään tulokseen päästäkseen? Miten oma psyykkinen vire vaikuttaa suoritukseen, kuinka voin muokata tai hallita vireystilaa?
Kuinka selkeästi olen tietoinen suorituksen fyysisestä mekaniikasta ja hallitsen sen : liikeradat, lihaspaine, rytmi, voimantuotto ?

Loppuun viety raskas sarja vaatii kehon fyysisen hallinnan ja kuormittamisen kyvyn lisäksi henkistä vahvuutta - sarjan loppu ei varmasti tunnu miellyttävältä, maitohaponsietokykyä ja hermotusta voi kehittää ja viedä näin suorite lihaksen kannalta riittävän loppuun. Yleistäen ( ja kokemuksen syvällä rinta-äänellä) voisi sanoa, että treeneissä tuota kovuutta puuttuu usein naisilta, ja tämä voi rajoittaa kehitystä. Keskittymiskykyä ja riittävää analysointia puuttuu sen sijaan välillä miehiltä : ego sanelee liian suurien painojen käytön sen sijaan että työskenneltäisiin kohdelihaksella hallitusti ja tehokkaammin...

Vaikka itse treenimetodeja ei mielestäni ole syytä lähteä liiaksi "hifistelemään", enkä niihin sen kummemmin kantaa ota tässä tekstissä, niin tekniikasta huolimatta varmasti tiedostavuus oman suorituksen henkisen mekaniikan suhteen on palkitsevaa.

Jos vertaa kisasuoritusta ja kovaa yksittäistä raskasta kyykkysarjaa ( esimerkkinä ), tarvitset samoja ominaisuuksia molempiin: sinun tulee olla todella motivoitunut haastaaksesi itsesi suoritukseen, sinun täytyy olla riittävän itsevarma uskoaksesi itseesi suorituksen aikana. Sinun täytyy olla riittävän keskittynyt kyetäksesi teknisesti puhtaaseen suoritukseen. Lisäksi sinun tulee olla riittävän analyyttinen kyetäksesi arvioimaan suoritustasi jälkikäteen ja tekemään siihen tarvittavat muutokset. Mielenhallinta ja tiettyjen rutiinien työstäminen yksittäisen treenin sisällä opettaa siis hallitsemaan samat tekijät kilpailusuorituksen aikana.

Työstettäviä asioita treenin aikana ovat esimerkiksi:

ITSELUOTTAMUS, luo itsellesi varmuutta positiivisella dialogilla ennen suoritusta. Sano isellesi että PYSTYT siihen, luota aiempaan kokemukseesi onnistumisista. Älä kampita itseäsi jo ennen suoritusta henkisesti negatiivisella vuoropuhelulla itsesi kanssa, vaan kannusta ja rohkaise itseäsi. Lihas todella tekee mitä mieli haluaa, yksinkertaisesti.

ASENNE, pystyäksesi ylittämään itsesi, sinun täytyy olla motivoitunut, sinun täytyy haluta asiaa riittävästi, jotta suoritustasosi olisi riittävän korkea. Tietynlainen kovuus on tässä lajissa välttämätöntä, etenkin isompia lihasryhmiä treenatessa, raskaissa perusliikkeissä. Jossain vaiheessa sarjaa tulee vaihe, jolloin keho pyrkisi jo lopettamaan, ja ne muutamat viimeiset toistot kaivetaan kyllä ihan sieltä henkiseltä puolelta.

KESKITTYMINEN, kyetäksesi optimaaliseen suoritukseen, sinun täytyy olla keskittynyt. Pelkällä itseluottamuksella ja asenteella ei vielä saa hyvää tulosta, jos keskittymiskyvyssä puutteita. Käytä hetki ennen sarjaa mielikuvaharjoitteluun, näe mielessäsi täydellinen suoritus.
Itse en ainakaan treenin aikana juuri keskustele muiden kanssatreenareiden kanssa, niin huipputyyppejä kun salilla onkin. Tarvitsen omaa rauhaa pitääkseni keskittymiseni treenissä. Keskittymistä auttaa itselläni sopiva musiikki.
Työsarjan aikana tulee olla riittävän keskittynyt pitämään lihaspaine yllä, pyrkiä hyödyntämään jokainen toisto. Samalla kun optimoi työstettävän lihasryhmän käytön, tulee  lisäksi minimoida apulihasten käyttö. Pienikin tahaton paineen pudottaminen pois sarjan aikana vaikeuttaa seuraavan toiston voimantuottoa ( poikkeuksena jatkuvaan paineeseen toki muutama erikoistekniikka ). Samoin mikäli ei ole riittävän keskittynyt, käy helposti niin, että sarjan edetessä ja lihaksen uupuessa viimeistään tulee huomaamattaan "huijanneeksi", ei hyödynnä liikeradan raskaimpia osia, pyrkii keventämään lihastyötä liike-energialla jne.

ANALYYTTISUUS, ei todellakaan tarvitse purkaa treenejä atomeiksi ja hifistellä yltiöpäisesti. Luota tuntumaasi, uskalla kuunnella itseäsi, mutta ole myös kriittinen jos jokin ei toimi, tai kehitystä ei tule. Tällöin on turha hakata päätä seinään, vaan jotain tarvitsee muuttaa. Joskus pienikin muutos voi olla olennainen, muutos liikekulmassa, tempossa, liikevalikoimassa, liikejärjestyksessä jne. Kunhan etenet TUNTUMAHAKUISESTI ja tiedät mitä teet ja miksi teet...


Kaikesta huolimatta treenissä, kuten muussakin liikunnassa tulee säilyä tietty rentous ja myös sitä kautta palkitsevuus. Tämä jos jokin on pitkäjännitteinen laji, harjoitusvuosiin mahtuu hyviä ja niitä vähemmän hyviä treenejä. Onnistumisia, joista saa itseluottamusta jatkoon, ja epäonnistumisia, joista voi ottaa oppia. Silti ihan varmasti erityisesti kilpatasolla saa lajista enemmän irti, kun oppii paremmin tuntemaan itsensä myös pään sisältä :) Toimintamallit voivat olla suunnaton vahvuus treenatessa, tai toisaalta se osa-alue joka rajoittaa kehitystä. Millään ruokavaliolla tai treeniohjelmalla ei kehity, jos ei oma mieli ole mukana :)

Hiemanhan tämäkin taas rönsyilee :) Pitänee ihan käytännön treenimetodeista ja omasta "filosofiasta" sen suhteen kirjoittaa ihan oma postaus...