Uusi viikko, vanhat kuviot :)

Taas vierähtää uusi treeniviikko käyntiin :) Tämä viikko -mikäli mahdollista- vielä edeltäjiäkin rikkonaisempi treenien suhteen, mutta sitä suuremmalla syyllä pitääkin ottaa sitten kaikki irti niistä treeneistä jotka ehtii tehdä!

Eilen kävimme aamusta tekemässä selkätreenin, ihan suoria sarjoja, ilman mitään kikkailuja. Ohjelma meni suurinpiirtein näin:

Ylätalja leveällä eteen takanojassa ( paksuntavana ) 5x8 ( n. 70kg )
Alatalja leveällä, lapiokahva                                    4x 8-10 ( n.75kg )
T-tankosoutu leveällä otteella                                  4x 10 ( 60kg )
Kulmasoutu käsipainoilla, puristaen, kiertoliikkeellä 4x10 ( 22kg )
Kulmasoutu taljassa ( joka sarja eri kulmalla )         3x10 (koko pakka, en tiedä painoja kiloissa...)

Takaolkapää selkäkoneella ja takaolkapääkoneella loppuun, 4x12 molempia.

Ihan perus ok jumppa, olisi pystynyt parempaankin, hieman jäi ehkä hampaankoloon :D Aina ei vain kulje ei...



Ensi viikolla palaveeraamaan valmentajan kanssa jatkosuunnitelmista. Kisatakko vaiko ei kisata?
Tällä hetkellä on tunne, ettei panosta treeniin ja syömisiin niin paljon kuin pitäisi, ihan olosuhteiden pakosta. Onko se ihannetilanne lähteä kilpailuihin? Ei.
Onko silti mahdollista kilpailla ja kehittyä tälläkin tekemisellä? Haluaisin uskoa, että kyllä.

Tällä hetkellä viime lavapainoon 15kg, ja mielestäni kunto kohtuu siisti, mikä antaisi ymmärtää, että kehitystäkin olisi tullut. Mutta onko fysiikka parantunut riittävästi, jotta kannattaa ryhtyä dieetille? Siihen kaipaan ulkopuolisen mielipidettä ja silmää. Oma itsekritiikki on niin armoton, että sen varaan en haluaisi jättää tilanteen arviointia.

Elämäntapana ja osana arkea treenaaminen pysyisi silti, vaikka päättäisin kokonaan lopettaa kisaamisen. Mutta toki treenaaminen muuttuisi jollain lailla, tavoitteiden asettaminen olisi haastavampaa, itseään ei ehkä pistäisi ihan niin koville eikä testaisi rajojaan, jos ei olisi kisaprojektia läpikäytävänä. Jollain kierolla lailla sitä nauttii niistä haasteista ja oppii itsestään aina uutta kisadieettien myötä...

Toki oma terveys ja henkinen hyvinvointi tulee aina kaiken edelle. Koskaan en riskeeraisi näitä kisapyrkimysten vuoksi...Viime dieetistä keho onneksi palautui todella hyvin, mikä pehmensi mieltäni dieetin suhteen. Projekti oli monella tavalla helppo, ja lopputulos saavutettiin hyvinkin kivuttomasti. Mikäli keho osoittaa samanlaista kimmoisuutta kyvyssä mukautua dieettiin jatkossakin, en koe dieetin olevan ylitsepääsemätön fyysinen rasite.
Päänuppi on dieetillä kovemmalla, kerkeän kypsyä aika hyvin tiukkoihin rutiineihin, impulssiivisuuden ja vapauden puutteesen ja näitä asioita kaipaankin dieetillä eniten...ja joka tapauksessa suhteellisen siististä lähtökunnosta huolimatta olisi kohtuullisen pitkä dieetti taas edessä.
No, katsotaan mihin suuntaan ajatukset alkavat kallistua nyt lähiaikoina...

Ai niin, on ihan pakko hehkuttaa vähän :D FASTin uudet proteiinismoothiet ovat ehdottomasti parasta mitä on tullut maistettua vähään aikaan! Erityisesti kookos-ananas smoothie on JÄRJETTÖMÄN hyvää! Nam!