Itse olen hyvin ankara itselleni ja helposti väheksyn itseäni ja tekemisiäni. Pitäisi terveellä tavalla osata arvostaa sitä suunnitelmallisuutta, kurinalaisuutta ja ihan konkreettisia työtunteja joita sitä tälle lajille antaa. Yritän kovasti peiliin katsoessani ja fysiikkaa arvioidessani keskittyä niihin asioihin, jotka ovat kehittyneet mukavasti, siitä saan tsemppiä tehdä lujemmin töitä myös jälkeen jääneiden lihasryhmien kanssa. Rakenteeseen en itse voi juuri vaikuttaa, mutta kovalla työllä ja hyvällä asenteella voin kuitenkin saavuttaa tuloksia.
Välillä on päiviä, jolloin peilikuva näyttää että kehitys on ollut oikean suuntaista, välillä taas meinaa epävarmuus voittaa ja silloin saa todella psyykata itseään. Pikkuhiljaa kyllä olen oppinut olemaan pehmeämpi itselleni, hyväksynyt rajallisuuteni. Teen minkä pystyn, niin hyvin kuin pystyn. Kun tiedän todella tehneeni parhaani en voi vaatia itseltäni enempää. Henkisessä kasvussa ja itsensä hyväksymisessä pätevät samat säännöt kuin punttitreenissäkin, positiivisille ajatuksille paljon toistoja, toistoja ja toistoja…ja vähitellen toistot tuottanevat tulosta.
Kuvassa rakkaita ystäviäni, Mirkka ja Outi <3 Käytiin tekemässä yhteistreeni noin viikko sitten Kausalassa. Ystävät ovat henkinen tuki ja järjen ääni tässäkin projektissa, kun oma suhteellisuudentaju heittää...
Nythän sitten Mirkka, Teemu ja minä viikonlopuksi reissaamme Ouluun Piian fitness-kilpailuihin tukijoukoiksi. Odotan jo innolla kokemusta, pääsen tutustumaan takahuoneen tunnelmaan ja kisafiilikseen Vastuullisen Huoltajan tehtävissä :) Piian kireää kisakuntoa katsellessa haikeana kaipailee omaa kadonnutta erottuutta...huokaus...dieettiä odotan kyllä kovasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti