Tänään vuorossa oli jalat, takareisipainoitteisesti...Alunperin ajattelin kokeilla muutamia uusia liikkeitä treenin lopuksi, mutta perustreenin jälkeen olo oli niin uupunut, että hyvä kun jaksoi raahautua pukkariin, eli kokeillaan ensi viikolla muuttaa treeniä sitten. Jostain syystä treenin aikana tuli todella paha olo tänään, vaikka syömiset ja aikataulut samat kuin aina ennenkin. Pyörrytti ja oksetti, silti sisulla jatkoin vain eteenpäin ja treeni olikin loppujen lopuksi todella hyvä. Kovasti auttoi kun sain Jukan avustamaan muutamia pakkotoistoja treenin lopuksi reidenkoukistuksessa, sen jälkeen tuntuikin että jalat olivat mukavasti tukossa...eli kiitos vain Jukka!
Kyykky, smith
50kg x 12, 12
70kg x 10.
90kg x 12, 10, 10, 8
Askelkyykky, smith
90kg x 12, 12, 12
Reidenkoukistus maaten
35kg x 12,12
45kg x 12
55kg x 8 (+2), 6 (+2), 7 ( +3)
Sjmv, käsipainoilla
28kg x 12, 12, 12
Katsoin blogin tilastotiedoista millä hakusanoilla tänne on eksytty, hauskin oli haku sanalla "siimakädet" :D Yllättävän paljon kävijoitä oli tilastojen mukaan ollut, en ollut huomannut tuota tilastotoimintoa aiemmin...mukavahan se toki on, jos joku on näitä jaksanut lukea :)
perjantai 24. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Selkätreeniä,video
Kuukauden takaista selkätreeniä pätkä...piti kikkailla tosissaan, että keksin tavan linkittää tämän tänne. Suoraan koneelta ei onnistunut millään...nyt viimeistään on kaikille tullut selväksi, että olen siis ihan onneton tietokoneiden kanssa :D
Treenimusiikkia
Treenatessa tulee useimmiten pidettyä napit korvilla ja huudatettua musiikkia epäterveellisen lujalla samalla kun yrittää repiä asennetta tekemiseen...seuraavassa tällä hetkellä soittimessa pauhaavaa musiikkia :) Blogger ei antanut linkittää niitä peräkkäin, niin joutuu pistämään oman postauksen joka linkille...huokaus...
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Oulun kisareissu
Takana siis tämän syksyn ensimmäinen kisareissu Ouluun. Lehtisen Piia kilpaili Body Fitness tulokas +163 sarjassa, perjantai aamusta autoon pakkauduimme siis Piia, minä, valmentaja Teemu Eloranta ja Teemun vaimo Mirkka. Matkat Kouvolasta Ouluun ja takaisin sujuivatkin joutuisasti hyvän seuran siivittämänä :D
Huoltajana vastuullani oli siis mm. Piian värien levitykset ja meikkaus. Etukäteen jännitin hirveästi, kilpailupäivän käytännöt itselle vieraat, olin hiukan huolissani siitä kykenenkö olemaan avuksi. Kilpailuvärinäkin Jan Tana oli uusi tuttavuus, Pro Tan ja Dream Tan olisivat olleet entuudestaan tuttuja.
Kilpailuväristä täytyy sen verran sanoa, että ihonhoidon kanssa ennen värin levitystä kannattaa olla tarkkana, kuorinnat ja kosteutukset hoidettava kuntoon. Värin alle ei tietenkään mitään ylimääräisiä kemikaaleja, suihkurusketusta tms. 2 värikerrosta antoi kauniin matan sävyn, väri kannattaa levittää suht’ rivakoin vedoin mielummin napakammin ottein kuin liian kevyesti tai liian niukalla värillä. Värin mukana tullut sieni toimi levityksessä hyvin. Väri todella herkkä kaikille pienimmillekin vesiroiskeille, saman tien ihossa valkoinen jälki kun väri peseytyy pois. Syntyneet virheet kuitenkin helppo tarvittaessa korjata kostealla sienellä jolla väriä muutenkin levitettiin. Hinkkaa vain varovasti ja tasoittelee. Kilpailupaikoilla pienet vauriot oli helppo paikata kun taputteli alueelle öljyä joka kostutti alla olevaa kisaväriä, jota taas oli mahdollista taputella tasaiseksi. Väri itsessään niin matta, että oli paremman näköinen niukasti öljyttynä. Makuasioita toki.
Piian iho niin hyväkuntoinen, että värin levitys sujui ongelmitta, laitettiin kaksi kerrosta kilpailua edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna paikattiin muutama pieni yöllä syntynyt jälki. Väri en levitettäessä sotkenut juuri yhtään eikä juurikaan tarttunut enää mihinkään iholle kuivuttuaan. Toivottavasti tästä sepostuksesta jollekin apua.
Itse kilpailupäivä oli kiireinen, mutta todella mukava kokemus! Kiitän luottamuksesta ja siitä, että sain olla mukana! Piiahan oli hienosti ison sarjansa neljäs, onnittelut vielä kerran :D Kyllähän sitä omakin sydän hakkasi jännityksestä toisen puolesta, upea suoritus kyllä!
Piian jalat erityisesti sarjan parhaimmistoa, kireys tasaista, selkä kova. Hienointa on ollut vierestä seurata, kuinka toinen ylittää itsensä, onnistuu sovittamaan dieetin perhe- ja työelämään ja pääsee tuohon mielettömään kuntoon -> syvä kumarrus!
Sarja erityisen jännittävä kun itse seurasin myös Mielosen Niinaa, joka upean fysiikkansa, lavaesiintymisensä ja ennen kaikkea vilpittömän sydämellisyytensä vuoksi oli suosikkejani. Niina olikin hienosti sarjassa toinen, onnittelut! Niinan näenkin vielä Expon lavalla, tsemppiä sinne!
Huoltajana toimiminen ja takahuoneen tunnelmaan tutustuminen myös kullanarvoinen kokemus omia kilpailuja ajatellen. Tosin kyllähän niin kuin odotinkin vahvistui se mielikuva, että TODELLA LUJAA saa painaa töitä, että pääsee yhtä vakuuttavaan kuntoon kuin näissäkin kilpailuissa nähdyt tytöt! Nyt pitää jokaisessa treenissä olla mieli ehdottoman keskittynyt, täytyy fokusoitua omien heikkouksien kehittämiseen entistä tunnollisemmin.
Seuraavassa sekalaisia otoksia reissusta :)
Tänään sunnuntaina flunssasta ja reissuväsymyksestä huolimatta aamupäivällä Kausalaan treenaamaan. Salilla sainkin treeniapuja Kimmolta taas, kiitän! Treeni kulki kipeästä olosta huolimatta loppujen lopuksi yllättävän mukavasti, ihana kun pääsee taas tekemään käsiäkin normaalisti.
Salilla myös Koutajoen Samuli, joka näytti kuntoaan ja vakuuttavaltahan tuo näytti! Todella kireässä kunnossa! Samulinkin näen lavalla Lappeenrannassa, tämän syksyn kaikissa kilpailuissa todella paljon mielenkiintoista seurattavaa :)
Huoltajana vastuullani oli siis mm. Piian värien levitykset ja meikkaus. Etukäteen jännitin hirveästi, kilpailupäivän käytännöt itselle vieraat, olin hiukan huolissani siitä kykenenkö olemaan avuksi. Kilpailuvärinäkin Jan Tana oli uusi tuttavuus, Pro Tan ja Dream Tan olisivat olleet entuudestaan tuttuja.
Kilpailuväristä täytyy sen verran sanoa, että ihonhoidon kanssa ennen värin levitystä kannattaa olla tarkkana, kuorinnat ja kosteutukset hoidettava kuntoon. Värin alle ei tietenkään mitään ylimääräisiä kemikaaleja, suihkurusketusta tms. 2 värikerrosta antoi kauniin matan sävyn, väri kannattaa levittää suht’ rivakoin vedoin mielummin napakammin ottein kuin liian kevyesti tai liian niukalla värillä. Värin mukana tullut sieni toimi levityksessä hyvin. Väri todella herkkä kaikille pienimmillekin vesiroiskeille, saman tien ihossa valkoinen jälki kun väri peseytyy pois. Syntyneet virheet kuitenkin helppo tarvittaessa korjata kostealla sienellä jolla väriä muutenkin levitettiin. Hinkkaa vain varovasti ja tasoittelee. Kilpailupaikoilla pienet vauriot oli helppo paikata kun taputteli alueelle öljyä joka kostutti alla olevaa kisaväriä, jota taas oli mahdollista taputella tasaiseksi. Väri itsessään niin matta, että oli paremman näköinen niukasti öljyttynä. Makuasioita toki.
Piian iho niin hyväkuntoinen, että värin levitys sujui ongelmitta, laitettiin kaksi kerrosta kilpailua edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna paikattiin muutama pieni yöllä syntynyt jälki. Väri en levitettäessä sotkenut juuri yhtään eikä juurikaan tarttunut enää mihinkään iholle kuivuttuaan. Toivottavasti tästä sepostuksesta jollekin apua.
Itse kilpailupäivä oli kiireinen, mutta todella mukava kokemus! Kiitän luottamuksesta ja siitä, että sain olla mukana! Piiahan oli hienosti ison sarjansa neljäs, onnittelut vielä kerran :D Kyllähän sitä omakin sydän hakkasi jännityksestä toisen puolesta, upea suoritus kyllä!
Piian jalat erityisesti sarjan parhaimmistoa, kireys tasaista, selkä kova. Hienointa on ollut vierestä seurata, kuinka toinen ylittää itsensä, onnistuu sovittamaan dieetin perhe- ja työelämään ja pääsee tuohon mielettömään kuntoon -> syvä kumarrus!
Sarja erityisen jännittävä kun itse seurasin myös Mielosen Niinaa, joka upean fysiikkansa, lavaesiintymisensä ja ennen kaikkea vilpittömän sydämellisyytensä vuoksi oli suosikkejani. Niina olikin hienosti sarjassa toinen, onnittelut! Niinan näenkin vielä Expon lavalla, tsemppiä sinne!
Huoltajana toimiminen ja takahuoneen tunnelmaan tutustuminen myös kullanarvoinen kokemus omia kilpailuja ajatellen. Tosin kyllähän niin kuin odotinkin vahvistui se mielikuva, että TODELLA LUJAA saa painaa töitä, että pääsee yhtä vakuuttavaan kuntoon kuin näissäkin kilpailuissa nähdyt tytöt! Nyt pitää jokaisessa treenissä olla mieli ehdottoman keskittynyt, täytyy fokusoitua omien heikkouksien kehittämiseen entistä tunnollisemmin.
Seuraavassa sekalaisia otoksia reissusta :)
Huoltaja ja huollettava ;)
Viime hetken pumppausta takahuoneessa...
Ihanan Irinan kanssa yhteiskuvassa...olenko minä todella noin törkeän pitkä vai onko Irina vain niin pätkä :D
Team Kouvola :)
Onnellinen kilpailija ja valmentaja Teemu Eloranta
Joku tosi kalpea kummajainen ja Niina Mielonen :D
Minä ja kaunis Piia :)
Tänään sunnuntaina flunssasta ja reissuväsymyksestä huolimatta aamupäivällä Kausalaan treenaamaan. Salilla sainkin treeniapuja Kimmolta taas, kiitän! Treeni kulki kipeästä olosta huolimatta loppujen lopuksi yllättävän mukavasti, ihana kun pääsee taas tekemään käsiäkin normaalisti.
Salilla myös Koutajoen Samuli, joka näytti kuntoaan ja vakuuttavaltahan tuo näytti! Todella kireässä kunnossa! Samulinkin näen lavalla Lappeenrannassa, tämän syksyn kaikissa kilpailuissa todella paljon mielenkiintoista seurattavaa :)
tiistai 7. syyskuuta 2010
Vahvempi mieli, vahvempi ruumis...
Henkisellä puolella on suunnaton merkitys myös fyysiseen kehitykseen.. Mieliala vaikuttaa suoraan treeniin ja positiivinen ajattelu olisikin tässäkin lajissa tärkeää.
Itse olen hyvin ankara itselleni ja helposti väheksyn itseäni ja tekemisiäni. Pitäisi terveellä tavalla osata arvostaa sitä suunnitelmallisuutta, kurinalaisuutta ja ihan konkreettisia työtunteja joita sitä tälle lajille antaa. Yritän kovasti peiliin katsoessani ja fysiikkaa arvioidessani keskittyä niihin asioihin, jotka ovat kehittyneet mukavasti, siitä saan tsemppiä tehdä lujemmin töitä myös jälkeen jääneiden lihasryhmien kanssa. Rakenteeseen en itse voi juuri vaikuttaa, mutta kovalla työllä ja hyvällä asenteella voin kuitenkin saavuttaa tuloksia.
Välillä on päiviä, jolloin peilikuva näyttää että kehitys on ollut oikean suuntaista, välillä taas meinaa epävarmuus voittaa ja silloin saa todella psyykata itseään. Pikkuhiljaa kyllä olen oppinut olemaan pehmeämpi itselleni, hyväksynyt rajallisuuteni. Teen minkä pystyn, niin hyvin kuin pystyn. Kun tiedän todella tehneeni parhaani en voi vaatia itseltäni enempää. Henkisessä kasvussa ja itsensä hyväksymisessä pätevät samat säännöt kuin punttitreenissäkin, positiivisille ajatuksille paljon toistoja, toistoja ja toistoja…ja vähitellen toistot tuottanevat tulosta.
Kuvassa rakkaita ystäviäni, Mirkka ja Outi <3 Käytiin tekemässä yhteistreeni noin viikko sitten Kausalassa. Ystävät ovat henkinen tuki ja järjen ääni tässäkin projektissa, kun oma suhteellisuudentaju heittää...
Nythän sitten Mirkka, Teemu ja minä viikonlopuksi reissaamme Ouluun Piian fitness-kilpailuihin tukijoukoiksi. Odotan jo innolla kokemusta, pääsen tutustumaan takahuoneen tunnelmaan ja kisafiilikseen Vastuullisen Huoltajan tehtävissä :) Piian kireää kisakuntoa katsellessa haikeana kaipailee omaa kadonnutta erottuutta...huokaus...dieettiä odotan kyllä kovasti...
Itse olen hyvin ankara itselleni ja helposti väheksyn itseäni ja tekemisiäni. Pitäisi terveellä tavalla osata arvostaa sitä suunnitelmallisuutta, kurinalaisuutta ja ihan konkreettisia työtunteja joita sitä tälle lajille antaa. Yritän kovasti peiliin katsoessani ja fysiikkaa arvioidessani keskittyä niihin asioihin, jotka ovat kehittyneet mukavasti, siitä saan tsemppiä tehdä lujemmin töitä myös jälkeen jääneiden lihasryhmien kanssa. Rakenteeseen en itse voi juuri vaikuttaa, mutta kovalla työllä ja hyvällä asenteella voin kuitenkin saavuttaa tuloksia.
Välillä on päiviä, jolloin peilikuva näyttää että kehitys on ollut oikean suuntaista, välillä taas meinaa epävarmuus voittaa ja silloin saa todella psyykata itseään. Pikkuhiljaa kyllä olen oppinut olemaan pehmeämpi itselleni, hyväksynyt rajallisuuteni. Teen minkä pystyn, niin hyvin kuin pystyn. Kun tiedän todella tehneeni parhaani en voi vaatia itseltäni enempää. Henkisessä kasvussa ja itsensä hyväksymisessä pätevät samat säännöt kuin punttitreenissäkin, positiivisille ajatuksille paljon toistoja, toistoja ja toistoja…ja vähitellen toistot tuottanevat tulosta.
Kuvassa rakkaita ystäviäni, Mirkka ja Outi <3 Käytiin tekemässä yhteistreeni noin viikko sitten Kausalassa. Ystävät ovat henkinen tuki ja järjen ääni tässäkin projektissa, kun oma suhteellisuudentaju heittää...
Nythän sitten Mirkka, Teemu ja minä viikonlopuksi reissaamme Ouluun Piian fitness-kilpailuihin tukijoukoiksi. Odotan jo innolla kokemusta, pääsen tutustumaan takahuoneen tunnelmaan ja kisafiilikseen Vastuullisen Huoltajan tehtävissä :) Piian kireää kisakuntoa katsellessa haikeana kaipailee omaa kadonnutta erottuutta...huokaus...dieettiä odotan kyllä kovasti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)