Treeniä, treeniä ja vielä vähän treeniä...

Heippa!

Täällä ollaan yhä, vaikka viimeisimmästä postauksesta onkin kulunut iäisyys :) Päivät täyttyvät töistä, omista treeneistä ja muista projektista nykyään niin tehokkaasti, että määritelmä vapaapäivä alkaa olla varsin vieras...Onneksi muutaman isomman projektin sai vihdoin alta pois, niin tilanne hellittää nyt hieman...toivottavasti :)

Se aika mikä omilta projekeilta jää, pitäisi täyttää jatkossa intenssiivisemmin treeneillä...dieetillä ollaan, pähkäilen yhä kilpaillako tänä vuonna. Oma panos ei ole sellainen kuin toivoisin, ajankäytöllisesti on ollut liiankin haastavaa pyrkiä liikkumaan tavoitteellisesti, mikä on nostanut stressitasoja, mikä on kerännyt nestettä, mikä on nostanut stressitasoja ja oravanpyörä on valmis...
En kuitenkaan tiedä, olisiko seuraavakaan kausi sitten tätä helpompi oman aikataulun suhteen, joten näillä näkymin vielä porskutellaan eteenpäin dieetillä ja katsellaan miten kroppa mukautuu :)

Lisenssikin pitäisi lunastaa varuiksi ja ilmoittautua kilpailuihin :) Samalla tavalla kuin viime kisakautena: päätös lavalle noususta tulee sitten kun näkee lopullisen fysiikan, onko kisat keväällä vai syksyllä, sen päättää viime kädessä elämäntilanne ja keho tuolloin...

En kuitenkaan halua syödä kohtuuttomasti lihasmassaa, ryhtyä liiallakaan paineella väkisin puskemaan dieettiä eteenpäin, eli nyt rauhassa päivä kerrallaan eteenpäin...jatkossa treenimääriä nostan hieman, aerobisiakin astuu kuvioihin...aerobisiin saan onneksi seuraa Tolosen Laurasta, jutellessa aika kulkee sujuvasti ja tekeminen on yhdessä suorastaan hauskaa :)

Dieetti on itselleni haastavaa aikaa siinä mielessä, että en saa tyydytystä niin paljon kiristymisestä, että se korvaisi tunteen siitä, että pienenee liikaa. Aluksi vain syö henkisesti, kun painuu kasaan, keho pienenee. Todellakaan ei ole pelkoa, että lihasmassaa olisi liikaa, pikemminkin huolettaa tässä vaiheessa onko ruho omaan lajin ihannefysiikkaan liian pieni...aika näyttää.

Minä viihdyn offikunnossa paremmin kuin tällä dieetin alkupuoliskon kunnossa, silloin ei tarkkaile kehoa, ei ota paineita jostain lihasten liitoskohdista ja muusta epäolennaisesta. Nauttii vain treenistä ja painaa energisenä fiilispohjalla eteenpäin...Dieetin lopussa projekti käy taas mielenkiintoiseksi, kun kunto riittävän siisti, pääsee analysoimaan tehdyn työn tuloksia ja suunnittelemaan jatkoa, ja totta kai jos kunto hyvä, saa tyydytystä siitä, että on tehnyt asioita hyvin, haastanut itseään taas henkisesti ja fyysisesti ja niitä kokemuksia rikkaampana on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tässä lajissa arvostan itse eniten juuri tätä pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja itsensä ylittämistä. Nämä asioita, joista osaan jo antaa itsellenikin arvostusta, en ole ilmaiseksi tai ilman työtunteja saanut grammaakaan lihasmassaa. Ystävälleni totesin, että treenitekniikoitani seuratessa, joku ulkopuolinen voisi ajatella, että en edes treenaa lujaa : en huuda, kiroile, ähki, tai puhki, teen toistot huippusupistaen puhtaasti ja rauhassa. Tähän ystäväni totesi, että "ei kukaan tuota lihasmassaa katsoessaan voi todellakaan väittää, että ei se edes treenaa lujaa, kyllä tuo puhuu puolestaan". Tämä ajatus tuntui kannustavalta, kiitos Mirkka :)