perjantai 25. huhtikuuta 2014

Elämä ennen fitnestä :)

Edellisen postauksen kommenttiosiossa toivottiin kirjoitusta siitä, mitä tein ennen "fitness-elämää", miltä näytin jne. Tartutaanpa aiheeseen samoin tein :D

Salitreenaustahan on itselläni takana reilut 10 vuotta, mutta oikeastaan vasta vuonna 2010 treenaamisesta tuli tiukan  tavoitteellista ja ehkä siitä lasken alkaneeksi "fitness-ajanjakson" elämässäni...
vanhin ( julkaisukelpoinen ) valokuva itsestäni on tässä elämäni ensimmäiseltä lomamatkalta Thaimaahan 2001 joulukuussa.

2001

Ennen kilpailu-uraani kävin salilla kyllä, miten jaksoi / ehti. Seurasin lajeja jonkun verran, mutta en missään nimessä ikinä edes ajatellut kilpailemista. Välillä treeni täytti suuremman osan elämästä, välillä jäi taka-alalle. Ympärillä paljon lajin harrastajia ja kilpailijoita, joten fitness- ja kehonrakennusmaailma oli kuitenkin aina osa elämää. Liikkuminen ja treenaaminen oli hyvin kokeilevaa ja fiilispohjaista.

Ennen tavoitteellisempaa treenikautta elämäni täytti hetken pikemminkin edellinen työ ratsastuksenohjaajana. Olin nuorempana työskennellyt hevosenhoitajana muutettuani kotoa 15-vuotiaana, nuorena aikuisena siirryin toiselle alalle ja jälleen kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin itseni hevosalalta :D

2005

Hevosharrastus ja alalla työskentely on yhtä lailla intohimoista kuin tämäkin laji. Jonkin aikaa työ, oma hevonen ja sosiaaliset suhteet tallilta olivat se, jonka ympärillä elämä pyöri.

Ensimäinen ja ainoa oma hevoseni, Siiri tuli hankittua v.2008. Puuhastelu hevosen ympärillä vei suuren osan vapaa-ajasta, ja sali jäi kakkoseksi, vaikka satunnaisesti koko ajan myös treenasin.




2009


Tuolloin elintavat huomattavasti toisenlaiset kuin nyt monella tavalla :) Ruokavalion kulmakivi oli Mäkkärin MacFeast-ateria, vapaa herkuttelu muutenkin oli arkipäivää, siideriä ja punaviiniä kului kohtuudella, kun taas nykyään en alkoholia käytä lainkaan...Tuolloin ei juuri miettinyt omaa terveyttä tai fyysistä hyvinvointia, eli rennommin rantein monessa suhteessa.

Työpaikkojen suhteen minua on siunattu, rakastin työtäni ratsastuksenohjaajana :) En tehnyt tallitöitä lainkaan, vain opetin. Viihdyn asiakaspalvelutyössä, ja ratsastustuntien pito oli todella palkitsevaa. Minulla oli mieletön työnantaja ( kiitos Hanna S ), hyvät työtoverit, tiivis sosiaalinen yhteisö ympärillä.

Tuohonkin elämäntapaan olisi voinut helposti jäädä, mutta monien sattumusten summana salitreeni täyttikin suuremman osan elämästäni. Päätin työt tallilla, kun tuolloinen työnantajani siirtyi toiselle alalle. Luovuin hevosestani -hevoseton ON huoleton, kuten sanonta sanoo...

Aloin treenamaan todella intenssiivisesti, ja sainkin hyvin tuloksia lyhyessä ajassa. Kiinnostus ravinnosta ja treenaamisesta kasvoi, ja teinkin töitä jo varsin ammattimaisesti ilman kisatavoitteitakin.

Salilta minut bongasi tuolloin Jerry Ossi Redram-kiertueellaan, ja Jerry kannusti body fitness-lavoille. Tuolloin samana päivänä minulle tarjottiin myös lisäravinne sponsorointia, jos suostuisin kokeilemaan kilpailemista, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nythän on mahdotonta nähdä, mihin suuntaan elämä olisi mennyt eri valinnoilla, mitä mahdollisuuksia tullut silloin eteen, mutta kaikesta siitä olen kiitollinen mikä on johtanut minut tähän pisteeseen jossa olen nyt :)

Tällä hetkellä en tietenkään voisi kuvitella toisenlaista tapaa elää, ja ajatusmaailma on pikkuhiljaa kokenut niin ison muutoksen, että liikunta ja työ liikunnan parissa tulee varmasti olemaan se punainen lanka loppuelämässäni...
Kuitenkin vaikka työskentelen fitness-lajien parissa ja kuntosalivalmentajana, minulla kenties maanläheisempi ja joiltain osin terveempi tapa suhtautua tähänkin maailmaan kuin ehkä osalla. Fitness ei ole koko elämä. Elämässä tärkeintä on tasapaino, itsensä arvostaminen, ja sitä kautta itsestään huolta pitäminen, kuin myös ihmisistä ympärillään.

Tässä gendressä vierainta oli aluksi se ihmisten arvottaminen ulkonäön perusteella. Koska en aiemmin kokenut ulkonäköä elämässä kovinkaan merkittävänä tekijänä, oli todella vaikeaa aluksi asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja nostaa jotain sellaista esiin kuin oma fysiikka. Sitä on tottunut elämässä tuomaan esille ja käyttämään vahvuuksiaan persoonana: on keskittynyt olemaan tunnollinen, aikaansaava, ahkera, luotettava...sitten kun huomio kiinnittyi johonkin hauiksen yläneljännekseen ja rasvaprosenttiin, tuntui se aluksi miltei loukkaavalle. 

Nykyään olen ikäänkuin ulkoistanut fysiikan siitä todellisesta minästä :) Toki keho heijastaa esim. elämäntapoja, ammattitaitoa treenaamisen suhteen jne, mutta edelleen se ainut asia mikä minua koskettaa, on se mitä ihmiset näkevät sen kuoren sisällä. Palaute minusta ihmisenä liikuttaa moninverroin enemmän kuin palaute fysiikasta.

Tällä hetkellä minulla työ joka suunnaton rikkaus ja voimavara. Ympärillä tiivis valikoitunut joukko ystäviä, ihmisiä jotka haastavat minua esimerkillään paremmaksi ihmiseksi, pitävät nöyränä ja värittävät elämääni :) Saan toteuttaa itseäni monella tavalla, voin hyvin, edessä monia mielenkiintoisia haasteita...kaikella on tarkoituksensa, siksi olen tässä, nyt :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Lomailua :)

Viime viikolla sain nauttia harvinaisista vapaapäivistä kun olimme ystäväni Hannan kanssa muutaman päivän kaupunkilomalla. Ihana pieni irtiotto arjesta :) Hannan kanssa olimme viime keväänä Prahassa, nyt vuorossa Riika. Itse pidän Riikasta kovasti, Hannalle kaupunki oli uusi tuttavuus.

Hauskaa oli :) Hanna ystävistäni se, jonka kanssa olen reissannut ylivoimaisesti eniten, ja joka matkalla sattuu ja tapahtuu ja saa nauraa itsensä kipeäksi. Odotan mielenkiinnolla yhteisiä matkoja kun olemme vanhuksia, kun nytkin reissut ovat välillä yhtä säätöä, vaikkei dementia vielä vaivaa - ehkä :)

Lyhyesti: söimme...söimme vähän lisää...nauroimme, shoppailimme ja söimme. Eli huippuloma :)


                                         

Loppuviikosta ohjelmassa oli vielä luonani illanistujaiset, joihin tuli ystäviä eri elämän osa-alueilta. Osa vanhoja ystäviä, osa asiakkaita, joista on tullut ystäviä. Illan aikana tuli useampaan otteeseen mietittyä, kuinka kiitollinen olen näistä ihmisistä ympärilläni. Viime aikoina on tullut paljon tännekin postattua ystävyydestä, mutta hetki hetkeltä sitä arvostaa enemmän hyviä ihmissuhteita elämässään. En kaipaa ympärilleni suurta joukkoa ihmisiä, mutta jo muutama sydänystävä rikastuttaa elämää ja avartaa monella tavalla omaa ajatusmaailmaa.


Nythän minulla oli takana sitten elämäni pisin treenitauko, useampi viikko pelkkää lepoa ja porsastelua. Tänään paluu salille, ja jotta varmasti tuntuma olisi hyvä tauon jälkeen otin sitten vähän reilummalla kädellä latureita...EI ihan niitä fiksuimpia vetojani - tämäkään ;)  Kun leposyke oli 170, jouduin suosiolla pakkaamaan kamat kasaan ja lähtemään salilta kotiin :D No, huomenna vähän vähemmällä buustauksella taas takaisin...vaikka lepo vilpittömästi teki hyvää, ja ehdin kerrankin tosiaan viettämään aikaa kunnolla ystävien kanssa, niin viihdyn kyllä rutiineissanikin: treenien ja työn parissa.



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Fitness Classiccia pähkinänkuoressa :)

Viikko vierähtänyt jo Fitness Classicistakin, joten viimeistään nyt lienee aika postata kooste aiheesta :)
Meillähän oli kilpailuissa TEAM FITiltä kaksi valmennettavaa, junioreiden bikinisarjassa Janni Hussi ja pikässä body fitneksessä Minna Holappa. Alunperin kun oli itselläni tarkoitus kilpailla myös, en ottanut tälle keväälle kilpailijoita enempää, koska oman dieetin ohella eivät voimavarat olisi riittäneet enempään. Tällä kertaa laatu korvasi määrän :)

Janni Hussi sijoittui upeasti bikinisarjassa SM hopealle! Onnittelut Jannille! Janni on aidoimpia, nöyrimpiä ja sydämellisimpiä ihmisiä joita tiedän ja siksi menestys tuntui erityisen hyvältä :)  Kyllä siitä tulee aina erityisen lämmin olo, kun hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita...
Ja Janni teki todella kurinalaisesti töitä fysiikan eteen. Useammat aiemmat vammat aiheuttivat rajoitteita, mutta luovimalla ja kehoa kuunnellen päästiin hyvään tulokseen. Janni on raikkaudellaan ja luonnollisuudellaan sitä, mitä itse toivoisin nimenomaan JUNIORIlajien edustavan :)




Bikiniluokat olivat muutenkin kokonaisuudessaan tasaisemmat ja kärki kovempaa useassa sarjassa kuin body fitneksessä. Kerrankin tuntui löytyvän yhtenevää linjaa lajissa, finalistit olivat selkeät, vaikkakin itse sijoituksissa tuli sunnuntaina muutama hämmentävä ratkaisu...

Body fitness luokista jo etukäteen tiesin odottaa, että taso olisi tänä keväänä kirjava. Tosin ihan näin heikohkoa yleistasoa en osannut arvata. Syksyn kilpailut olivat selvästi verottaneet kovempia nimiä luokista, ja yleisesti ottaen sarjoissa näkyi fysiikoita ja kuntoja, jotka olivat aivan kesken. Lyhyt sarja oli hyvä, kärki todella kova, mutta keskipitkä ja pitkä olivat selvästi heikompia. Toivoisi kevään kisojen saavan jatkossa jotenkin enemmän nostetta, katsojillekin palkitsevampaa päästä seuraamaan laadukkaita line uppeja niin keväällä, kuin syksyllä...

Arvostan itse siis todella paljon kaikkien kilpailijoiden työtä, ja olen itsekin sitä mieltä, että kilpailla voi monista syistä: joku voi haluta kilpailla vain kokemuksen vuoksi ja ajankohta saattaa ajoittua muuhun elämään niin, että "täytyy" kilpailla vaikkei fysiikka valmis...voi haluta saavuttaa elämänsä kunnon, vaikkei rakenne lajinomainen, voi haluta vain ylittää itsensä jne. Mutta kyllä silti toivoisi esim. dieettien olevan pidemmälle vietyjä. Jos kunto kesken, ei se ainankaan edesauta sitä, että kilpailukokemus olisi positiivinen ja palkitseva...

Esim. itse kun sairastuin dieetin lopulla, enkä ollut varma verottaisiko se kuntoa niin, etten olisi parhaimmillani, jätin kilpailematta. Itselleni se oli ainut vaihtoehto, vaikka päätöstä monet lähipiirissä ihmettelivät kun dieetti oli jo niin pitkällä. Ei se sijoitus olisi lohduttanut, jos en fysiikalta olisi saavuttanut tavoitettani...kukin tavallaan toki :)

Ylivoimainen valopilkku sunnuntaina oli kestosuosikkini Vaskelaisen Tiina! SUURENMOINEN! Ihan omaa luokkaansa! Tiina on ollut suosikkejani fysiikan puolesta jo pitkään, mutta esiintyminen on ollut hieman epävarmaa, mikä on suotta vienyt potentiaalia loistavalta fysiikalta. Nyt Tiina säteili, oli selvästi varmempi! Ja mikäs on säteillessä tuollaisella kunnolla :D  Onnea ja menestystä Tiinalle jatkoon!




Pitkässä BF-sarjassa kilpaili tiimimme jäsen, Minna Holappa :)  Päivä oli yhtä iloinen ja menestyksekäs osaltamme kuin lauantaikin, kun Minna sijoittui sarjassa ykköseksi. Minna oli selvästi paineisin ja viimeistellyin kilpailijoista ja ansaitsi voittonsa! Minnan kohdalla esiintyminen on heikoin lenkki, ja toki ensikertalaisella jännitys ja tunteet söivät keskittymistä vielä jonkun verran. Minna jatkaa EM-kilpailuihin, joten kova työ jatkuu edelleen :) Suuret onnittelut Minnalle tätäkin kautta :))


Go Minna! :)



Ai niin, minua voi nykyään seurata myös Instagrammissa,  @ teamfitjohanna     :)


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Positiivisuusviikko

Tämäkin viikko mennyt treenien suhteen heikommin -takana elämäni pisin kevyt jakso salilta, kohta kuukausi takana räveltämistä...a) mahatauti vaihtui aikanaan b) kuumeeksi, sitten c) kurkkukivuksi...ja vielä d) kuumeeksi...nyt pukkaa perusflunssaa...
Mutta, kuten otsikko kertoo, nyt menossa tietoinen yltiöpositiivisen ajattelun kamppanja, joten olen vain onnellinen, että enää ei ole a)mahatautia, b) kuumetta tai c) kurkkukipua... Pikku flunssa sinne tänne :) Treeniä tukkoisuus häiritsee kyllä, enkä halua riehua salilla liikaa, pidentää tätä sairastelua YHTÄÄN enmpää...



Hajanaisia treenejä saan tehtyä kyllä, tunnustellen. Itse vihaan kaikkia salitaukoja...ei, olo ei ole sen jälkeen energisempi, voimatasot eivät nouse, hermotus ei parane, mieli ei ole motivoituneempi jne...keho menee vain ihan tukkoon, joka paikkaa särkee, salilla kaikki paine/tuntuma/voima tiessään ja tätä myötä se nakertaa myös motivaatiota. Mutta, päättäväisesti olen ollut murehtimatta asiaa, ja keskittänyt kaiken huomion mukaviin asioihin, pieni lepo kymmenen tiiviin treenivuoden jälkeen ei maata kaada ;)



Nyt kun voi jälleen syödä ( herkutella ), on taas pyöräytetty myös uusia FAST proteiinileivonnaisia. Paras tuotos olivat hedelmän makuiset "konvehdit", jotka upposivat parempiin suihin ( omaan ) alta aikayksikön, näitä tulee jatkossa tehtyä useamminkin, nams!


Myös sisustukseen on ehtinyt panostaa: viihtyisä koti = levollinen mieli.



Tällä viikolla olen ollut onnellinen mm. seuraavista asioista:
-ihana yllätyslahja postista ystävältä <3 nbsp="" p="">-uskomaton asiakaskunta, työn mielekkyys!
-aurinko paistaa, kevät tulee!
-kesänopeusrajoitukset ilmestyneet :D Eli paremmat mahdollisuudet selvitä työmatkoista ilman että poliisisetä muistaa minua lippulappusilla...
-sisustuslöytöjä , mm. IKEAN matto, ja samalla kuitenkin omaisuuden karsimista ja turhan tavaran poistamista...